Jostain syystä miehet muuttuvat seurassani suhteeseen päästyään niin, että kaikki päättyy eroon. Eilen tapahtui kolmas eroni kunnon suhteesta ja tilitän nyt varmaan siksi..
Olen ulkoisesti varmaan melko monen miehen ihannenainen, ja luonteeltani olen kiva naapurintyttö, jos ei lasketa tuimaa temperamenttia joka toisinaan ryöpsähtää ikävästi pintaan. :/ Miehet katselevat minua mielellään, ja kun olen tutustunut kiinnostavaan, mukavaan mieheen, tapaillut aikani ja päädytään parisuhteeseen, kaikki alkaa mennä samalla kaavalla. Mies muuttuu epävarmaksi itsestään, syyttelee minua pettämisestä ja on sairaalloisen mustasukkainen vaikka en TODELLAKAAN pettäisi koskaan ketään tai anna edes aihetta. Tämä sama on toistunut jo kolmen vakavamman suhteeni kohdalla.
Olen vasta 22-vuotias, mutta alan jo miettiä että olenko oikeasti jotenkin "huono", koska tukehdun tuollaiseen suhteeseen varsin pian vaikka yritän vannoa ja luvata ja uskoa ja toivoa ja rakastaa ja ties mitä muuta, teen oikeasti parhaani suhteen eteen. Vikaa on varmasti myös korvieni välissä, mutta harmittaa että poikaystäväni jostain syystä muuttuvat äärettömän omistushaluisiksi kun suhde muuttuu vakavaksi.
Nyt kun tuli kolmas ero alkuun mukavasta miehestä, joka tosin lopuksi uhkasi hakata minut jos petän häntä (jolloin päätin lopettaa touhun), rupean jo miettimään että löydänköhän koskaan ketään pysyvää... Olen oikeasti ihan tavallinen tyttö enkä mikään pikkuprinsessa joka haluaa höykyttää poikaystäviään flirttaamalla muille. :( Tai sitten ihastun ihan vääriin miehiin.. mistä niitä Oikeita löytää.. Nyt on kyllä hyväksi olla ihan vaan yksin..
Olen ulkoisesti varmaan melko monen miehen ihannenainen, ja luonteeltani olen kiva naapurintyttö, jos ei lasketa tuimaa temperamenttia joka toisinaan ryöpsähtää ikävästi pintaan. :/ Miehet katselevat minua mielellään, ja kun olen tutustunut kiinnostavaan, mukavaan mieheen, tapaillut aikani ja päädytään parisuhteeseen, kaikki alkaa mennä samalla kaavalla. Mies muuttuu epävarmaksi itsestään, syyttelee minua pettämisestä ja on sairaalloisen mustasukkainen vaikka en TODELLAKAAN pettäisi koskaan ketään tai anna edes aihetta. Tämä sama on toistunut jo kolmen vakavamman suhteeni kohdalla.
Olen vasta 22-vuotias, mutta alan jo miettiä että olenko oikeasti jotenkin "huono", koska tukehdun tuollaiseen suhteeseen varsin pian vaikka yritän vannoa ja luvata ja uskoa ja toivoa ja rakastaa ja ties mitä muuta, teen oikeasti parhaani suhteen eteen. Vikaa on varmasti myös korvieni välissä, mutta harmittaa että poikaystäväni jostain syystä muuttuvat äärettömän omistushaluisiksi kun suhde muuttuu vakavaksi.
Nyt kun tuli kolmas ero alkuun mukavasta miehestä, joka tosin lopuksi uhkasi hakata minut jos petän häntä (jolloin päätin lopettaa touhun), rupean jo miettimään että löydänköhän koskaan ketään pysyvää... Olen oikeasti ihan tavallinen tyttö enkä mikään pikkuprinsessa joka haluaa höykyttää poikaystäviään flirttaamalla muille. :( Tai sitten ihastun ihan vääriin miehiin.. mistä niitä Oikeita löytää.. Nyt on kyllä hyväksi olla ihan vaan yksin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisiko olla, että tiedostamatta haet tämän tyyppisiä miehiä? Jos jostain syystä ajaudut liian omistamishaluisten miesten kanssa suhteeseen. Onko näillä miehillä samankaltainen tausta keskenään?
Kyllä kunnollisia miehiäkin jossain täytyy olla.
Kyllä,mullekkin tuli mieleen että haetko vaiston varaisesti samankaltaisia omistuksen haluaisia miehiä.Vertailehan joskus noiden 3 miesten luonteita keskenään,onko niissä miten paljon samaa.
Mutta,ihan oikein teit kun jätit.Tuo viimeisin kuulostaa jo pahasti narsistilta.Niillehän on ominaista haluta hallita esim.parisuhteessa toista,sulkea toinen kokonaan ulkomaailmasta.
Ja kyllä meitä hyviäkin miehiä on,sun pitää vaan löytää meistä yksi :)
Mulla samoja kokemuksia, lopulta kävi niin että väsyin, aloin pelkäämään miehiä ja nyt olen nuollut haavoja monta vuotta yksin.
Se oli joku magneetti minussa että vedin puoleeni kummallisia miehiä.
Kyllä se niin on, että huonolla itsetunnolla varustettu mies on AINA mustasukkainen kauniista naisestaan! Ja monet naiset vielä janoaa sitä, että mies on mustasukkainen vaikka ei ehkä itse sitä tiedostakaan. Se tuntuu varmasti pahalta eikä sellaista ahdistavaa suhdetta voi edes kutsua parisuhteeksi. Sinä varmaan huomaamattasi valitset miehiä, joilla on heikko itsetunto.
Se on kyllä totta, että näillä poikaystävilläni on ollut aika kehno itsetunto. Mutta sitä ei ole koskaan huomannut ihastumisvaiheessa! Jossain välissä se vaan hiipii esiin.. Onko pomminvarmoja vinkkejä mistä tunnistaa terveellä itseluottamuksella varustetun miehen :D En minä nimittäin tiedä että mistä sen sitten erottaa, nämäkin miehet ovat vaikuttaneet vallan normaaleilta ja mukavilta.
Siksi ehkä tuleekin sellainen olo että vika on minussa ja MINÄ aiheutan sen huonon itsetunnon tms. Näillä poikaystävilläni ei ole ollut lainkaan samantapainen tausta keskenään, mutta ehkä luonteissa jotain samaa tosiaan on. Pelottaa ettei löydä enää sellaista kunnollista suhdetta jos aina jotenkin ryssii nuokin.. Ja kyllä tässä oikeasti alkaa vähän epäilemään miehiäkin kun omalle kohdalle sattuu noita uhkailijoita. :/
Kummallista on sekin että kun suhde loppuu niin mies jää aina perään ruikuttamaan ja väittää että särjin hänen sydämensä, vaikka sieltä tulisi mitä huorittelua jos vaikka juttelen kaverimiesten kanssa.
Alkaa mennä vähän parisuhdepuolen jutuiksi mutta menköön, ihmettelen vaan.. että ulkoisesti ihannenaisella ei mene välttämättä ollenkaan hyvin sitten kun suhde tulee eteen.. :D