Miten siihen sopeutuu että on elettävä elämä yksin, ilman parisuhdetta? Olen sinkkunainen eikä ole realistista ajatella että kelpaisin jollekin. Miksi haaveilla turhasta ja vain satuttaa itseään. On siis pakko sopeutua yksin elämiseen. Mutta miten??!
Miten sopeutua yksinäiseen elämään?
elettävä yksin
45749
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
No, pitää kai vaan yrittää keksiä mitä kaikkea muuta elämässä on, mistä saa ilon irti. Siis, pitää yrittää hankkia sopivia harrastuksia, voi pannostaa työhönsä, ja miettiä myös se, että voisiko esimerkiksi joskus myöhemmin adoptoida, sillä perheenhän saa vaikkei parisuhdetta olisikaan. Voi tietenkin myös miettiä lukuisia muita vaihtoehtoja saada perheen tapainen, siis yhteisöjä, minne voisi mennä ja missä tuntisi olevansa muille tärkeä, missä itse tekisi jotain tärkeää ja saisi olla osana.
Tietenkin, ilman parisuhdettahan on siinä kohtaa hyvä elää, että voi tosiaan panostaa uraansa oikein täysillä, eikä ole äijä naputtamassa työtunneista. Se on siis kannattavaakin, omaa elämän laatuaan voi rakentaa oman mielensä mukaisesti, yksin on helpompi säästää opiskelurahoja, laittaa aikaa uurastukseen jne. Mutta pelkkä ura ei elämässä kanna, se täytyy muistaa. Joten jollekin harrastukselle ja hauskan pidolle voi jättää aikaa.
Ja hauskan pito! Sinä voit käydä konserteissa, keikoilla, baareissa tanssimassa, pitää hauskaa, elää ilman mustasukkaisuutta, kotiin tuloaikoja, paniikkia kenenkään löytämisestä, sinä voit pitää hauskaa ilman sitä epätoivoista kiiltoa ihmisten silmissä, jotka yökerhoissa pikkutunneilla yrittää vielä pongata jonkun ja olla hauskoja. Katselepa vain, se on säälittävää! Suurin osa valehtelee puhuessaan, että löysivät tosirakkauden: he löysivät vain jonkun, kenet tahansa peittämään omaa surkeuttaan ja yksinäisyyttään. Tosirakkauden etsimiseen heillä ei ole aikaa, siinä voisi joutua kohtaamaan itsensä.
Sinä voit siis kaikilla mahdollisilla tavoilla kelvata itsellesi. Sinä voit laittaa tavoitteita ja saavuttaa asioita, saada asunnon ja oman kodinkin, perheen, uran ja tavoitteellisia harrastuksiakin, ystäviä, kavereita ja tuttavia ja pitää hauskaa. Kaikkeen siihen sinulla on yllin kyllin aikaa, koska ei ole parisuhdetta. Parisuhteessa on puolensa, mutta muista, että niin on yksinelämisessäkin, molemmilla tavoilla voi elää ja olla ihan tyytyväinen ja onnellinen. Alamäet ja huonot tuulet kuuluvat elämään kaikille, parisuhde ei vastamäkiä estä.
Älä siis suotta sääli itseäsi tai surkuttele kohtaloasi. Täällä sinulla on kaikki mahdollisuudet, sinua ei räjäytetä, raiskata, kivitetä. Sinulla on mahdollisuus ajaa autoa, käydä töissä, elää tasa-arvoisena yhteiskunnan jäsenenä ilman perhettäkin. Sinua ei tuomita. Sinulla on mahdollisuus jopa perheeseen ja lapsiin yksin, ilman tuomiota. Täällä ei ole sotaa eikä nälän hätää, myrskytkin ovat melko pieniä. Voit valita seurasi, saat liikkua itsenäisesti. Täällä sinulla on oivalliset todennäköisyydet elää kohtuu hyvin, et todennäköisesti päädy prostituuioon vastoin tahtoasi eikä sinua ammuta ennen 40 ikävuotta tai joukkoraiskata, useampaankin kertaan, elämäsi aikana.
Todennäköisesti, kukaanhan ei voi sinänsä tietää ja jos vaikka pääsytin kriisialueille töihin... No, riskit kasvaa, mutta. Siis ymmärrä se, että sinä kuitenkin voit valita ja sinulle on suotu niin paljon hyvää, että kyllä se siitä!
Eikä sinun ole pakko olla kokonaan yksin vain siksi, ettei sinulla ole parisuhdetta.
Hyvä kommentti muuten, paitsi että monet ehdotukset vaatisivat rahaa, jota minulla ei ole.
Ei minullakaan ole rahaa, mutta en huomannut mitän kallista tuossa. Riippuen missä asut, ilmaistarjontaakin voi olla yllättävän paljon, kansalaisopiston kurssit ovat halpoja, luontoon pääsee ilmaiseksi, baarissa voi juoda vettä ja vaan tanssia, jne.
Essikö se siellä? Lähde pyöräilemään, tarjoan jäätelön, niin ei tyhjätaskuisuuskaan haittaa :)
Tuossa edellä näyttää jo tulleen loistava vastaus. Maailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia!
Tee asioita mistä pidät. Itse pidän mm. liikunnasta, opiskelusta, lukemisesta ja matkustelusta.
No, mä en antaisin periksi!!!
1. Pistä kehosi kunton, eli laihdu jos olet pullika, miehet tykkä hoikista urheilullista naisesta.
2. Pukeudu naisellisen kaunisti
3. Valitse itsele sopivan kampauksen (trendikkan, ei tätimäisen)
4. Huolehdi manekyyri/pedikyyristä, ranskalainen manikyyri on tyylikäin.
Jos toteudat ylämainitut ohjet niin itsetunto kohene huomattavasti ja kyllä mieskin löytyy aika nopeasti ;))
1. Miksi aina ensimmäisenä oletetaan, että miehille kelpaamattomat naiset ovat lihavia? Olen normaalipainoinen ja urheilullinen.
2. Pukeudun naisellisestikin, tilanteilla eroa.
3. En ole tätimäinen.
4. Tämä on listan ainut korjattava asia, mutta en usko, että ranskalainen manikyyri minut pelastaisi.
Mutta onhan lihavillakin usein kumppani.
Koirasta vois olla seuraa??
Töitä, eskapismia, itseopiskelua, liikuntaa. Elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin pitää oma pää ja ruumis vähintään tyydyttävässä kunnossa. Lapsetkin on vain väliaikainen ja huono tekosyy olla pitämättä itsestä huolta.
Olen ihan hyvässä kunnossa, mutta kylä elämälläni on ihan muu tarkoitus! Huono elämäntarkoitushan tuo on, kun jokainen lopulta vanhenee, sairastuu tai kuolee.
"Olen sinkkunainen eikä ole realistista ajatella että kelpaisin jollekin."
Onko tämä nyt sitten joku itsetuntokysymys?
Jokainen meistä kelpaa jollekin - kysymys on vaan siitä, huolitko sinä hänet joka sinusta kiinnostuu.
Ja vaikka se hassua onkin, niin sitten kun se oikea löytyy, rakkaudessa selvätkin (jonkun mielestä) virheet tai puutteet muuttuvat niiksi asioiksi, joita toisessa rakastaa.
Eli ei kun nokka pystyyn, vastaanottava asenne ja antennit päälle :)
Minä myös olen sinkkunainen. Taatusti nirso, kovin itsenäinen, en mitään hoivaaja-passaaja -tyyppiä. Ulkonäkö on vuosiin nähden ok. Ikää minulla on niin, että potentiaalisten miesten määrä kuvioissani on olematon. On aikoja, jolloin kaipaan kumppania, mutta tarjolla olevat miehet eivät ole minua sytyttäneet. Ehkä olen perinteistä, kuivaa vanhapiikatyyppiä, koska suurimman osan ajasta olen tyytyväinen elämääni tällaisena. Jos pitäisin miessukupuolta ainoana kriteerinä seuralaiselle, ei yksinäisyydestä olisi tietoakaan. Mielestäni on luonnon vastaista, jos nainen kelpuuttaa miehen pelkän seuran tai seksin vuoksi.
"luonnon vastaista" :D
Minkäs takia sitten kelpuutat miehen ihan näin huvikseni kysyen jos ei seuran ja seksin takia?
Tunteiden? Mitkäs ne tunteet herättää?
Ettei vain olisi seura ja seksi... ;D
Naiset haluavat romantisoida suhteet. Ehkä_hyvä_ seura on se avainkäsite. Mutta jostain ne tunteet syntyvät tosiaan, ja mistäs muusta kuin seuran kiinnostavuudesta ja seksikkyydestä...
No joo, olet oikeassa, mä muotoilin asian huonosti.
En ensisijaisesti tarkoittanut että pitäisi kelpuuttaa kenet vaan.
Kyllä liekin pitää roihuta kahden ihmisen välillä jotta suhde onnistuu. Sydänhän ne valinnat tekee. Mä en myöskään tajuu näitä ns. järkiavioliittoja tms.
Lähinnä tarkoitin yhtäältä meidän ihmisten taipumusta vaipua epätoivoon tyyliin "en kelpaa kellekään" kun kuitenkin lähes kaikki meistä kelpaisivat useillekin, toisaalta taipumusta rakentaa kriteeristöjä ja suojamuureja sydämemme ympärille niin, että emme enää itse kelpuuta ketään. Täydellisyyttähän ei kaiketi tässä maailmassa ole olemassa...
Tuntuu että pidempään sinkkuna olo saa ihmisen unohtamaan, kuinka ihanaa on ihastuminen ja rakastuminen sekä varsinkin tosiaan vetämään ne antennit sisään ts. eli iloinen ja luova, silmät aukihenkinen avomielinen suhtautuminen pariutumiseen jostain syystä vaan vähenee ja vähenee ja vähenee ja vähenee.
Siis melkein niin kuin lapset kun ne aloittaa koulun, ne samalla vuosi vuodelta alkaa unohtaa miten hauskaa leikkiminen, mielikuvituksen käyttäminen ja keveys on ja lopulta meistä kaikista (tai ei nyt sentään ihan kaikista) tulee tylsiä harmaita aikuisia :D
Anyway, ehkä tässä myös paistaa mun syvä usko siihen, että ihminen ei ole pohjimmiltaan luotu olemaan yksin.
jatkan vielä sen verran tuohon kelpaamisasiaan ("Olen sinkkunainen eikä ole realistista ajatella että kelpaisin jollekin.") että:
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc
Kyllä täällä pidetään selviönä, että mies asettaa naiselle kriteereitä: jos ei nyt surastaan kaunis, niin norminäköinen, eikä ainakaan selkeästi lihava. Luonteeltaan sellainen, että viihtyy kotona, mutta myös tulee toimeen ja hyväksyy hauskanpidon mun kavereitten kaa. Ja minkä kriteerin nainen saa asettaa miehelle? Ilmeisesti kaikki munalliset pitäisi kelpuuttaa, mutta toisaalta kaikille ei pidä jakaa. Realismia?
Miesten ja naisten kuuluu olla erilaisia pariutumisasiassakin. Evoluutiolla on ollut tarkoituksensa, kun nainen on kehittynyt krantuksi ja miehelle taas kelpaa kaikki vähänkin kelvollinen, edes kassien tyhjentämiseen.
Kyllä mun mielestä nainen saa asettaa miehille rajoitetteita ihan siinä missä me miehet naisille.
Esim. itte tavallisen näköisenä miehenä etsin ihan tavallisen näköistä naista. Urheilua säännöllisesti koko ikäni harrastaneena toivoisin että nainen jaksaa liikku pidempiä matkoja kuin sohvalta jääkaapille. Kohttuullisen fiksuna ihmisenä toivoisin, että naisella liikkuu korvien välissä muutakin kuin ilmaa. Mun mielestä ihan realistisia toiveita enkä tavoittele kuuta taivaalta. Ihan yhtälailla naiset saavat rajoittaa omia toiveitan, kunhan pitävät järjen kädessä eivätkä tavoittele jotain satuprinssiä.
Ymärrän toki iän aiheuttaman tuskan. Valitettava tilastollinen tosiasia on, että sinkkumarkkinoiden tarjonta huononee aika pahasti kun oma ikä alkaa lähestyä 30 vuotta olit sitten mies tai nainen. Se, että osuisit samaan paikkaan mukavan vastakkaisen sukupuolen sinkun kanssa on aika epätodennäköistä. Vielä epätodennäköisempää että juuri ne kaksi "ikisinkkua" sattuisivat viihtymään toistensa seurassa.
On kuitenkin typerää väittää ettet kelpaisi kenellekkään. Kannattaa varmaan hetki vaan elellä omaa elämää yrittämättä väkisin etsiä parisuhdetta ja koittaa päästä turhautumisen aiheuttamasta katkeruudesta eroon. Epätoivoisuus ja katkeruus on kuitenkin asioita, jotka eivät tee sinusta kovin haluttavaa parisuhdemarkkinoilla. Kun olet taas sinut itsesi kanssa olet varmasti paljon "haluttavampi" myös ympärillä pyörivien ihmisten mielestä.
Se on tunteelliselle ihmiselle oikeasti todella raskasta ja korostaa yksinäisyyden tunnetta. Kai jokainen saa opetella olemaan tyytyväinen yksinkin. Jos joku siihen sitten tupahtaa, niin ei se mitään ovia sulje, vaikkei olisi vuosikausia etsinyt epätoivoisesti.
Monet miehet tuntuvat taas seksualisoivan lähes kaikki suhteensa naisiin. Se on sitten olevinaan superälykästä, koska evoluutioteoria on pystytty todistamaan oikeaksi. Mieluummin vaikka eläin (räyh, roaarrr... ja sitä rataa) kuin surkean itsetunnon omaava pieni poika, jolla on jatkuva identiteettikriisi. Miten tuollainen voisi vetää puoleensa muita kuin toisia samanlaisia miehiä.
Kuule. Siinä se menee yksin kuin parisuhteessakin:)
EEI KIITOS satuttamiselle vaikka yksinäisyys se vasta satuttaakin kun se pitkään kestää. Ei se seura sormia napsauttamalla tule eikä miehillä viheltämällä. Täytyy etsiä elämään muuta sisältöä ja katsoa sitten mahtuuko siihen edes ketään parisuhde-ehdokasta.
Miksi ei ole realistista ajatella että kelpaisit jollekin?
Toki varmasti menekkiä on mutta moni ei edes tiedä että on haku päällä.
Mä olen ollut jo viis vuotta yksin ja se on ihan hirveetä.Tuntuu etei kelpaa kenellekkään. kukaan ei haluu tutustuu eikä mitään muutakaan. Mä oon jo tottunut etten löydä ketään ja mun on ainakin turha haaveilla kenestäkään. Olen niin monet pakit saanut etten jaksa enään yrittää.
Vaan viis vuotta yksin?
Sinkkuus vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Sinusta, kuten ap:sta tuntuu, ettet kelpaa kenellekään - ehkä tämä uskomus sumentaa kykyä tarttua tilaisuuksiin. Jotkut, etenkin miehet laskevat rimaa niin, että lähes kuka tahansa käy - edes helpottamaan oloa, kunnes parempi löytyy. Toiset taas muuttuvat kyynisiksi krantuiksi - uskoen, että ovat menettäneet kykynsä, jopa halunsa läheiseen suhteeseen. Itse kuulun tähän viimemainittuun porukkaan. Ajattelen, että tätäkin säälittävämpää olisi olla sinkku, joka katsoo, ettei kukaan vapaa mies tai nainen voisi olla tarpeeksi tasokas edes tutustumista ajatellen.
Täällä on muuten yksi kyyninen kranttu myös.
Kun miehenä on tarpeeksi pitkään yksin (edellisestä varsinaisesta suhteen poikasesta jo pari vuotta) ja myös paskoja kokemuksia takana sekä ylipäätään parisuhteilu ei innosta pelkän parisuhteilun vuoksi niin kynnys suhteeseen on korkea ja rima naisille myös.
Samalla kun ei ole mikään kaikkien unelma mies esimerkiksi ulkoisesti niin valinnanvaraa on aika vähänlaisesti jos tahtoo yhtään edes omanlaistaan naista suhteeseen.
Näin pienessä maassa puhutaan kourallisista vapaista naisista jotka olisivat sopivia.
Ite kans ollut 5 vuotta jo yksin ja sitä ennen (jos aletaan laskemaan vaikka 16 ikävuodesta lähtien) niin 13 vuotta yksin. Eli siis eka suhde mulla 29-vuotiaana ja se kesti vain 3kk. Sen jälkeen yksin. Eli yhteensä elämässäni olen ollut yksin 18 vuotta! En usko enää löytävän naista. En ikinä päässyt näille ns. parisuhdemarkkinoille kun aikanani olin liian arka ja ujo. Nyt ei enään kelpaa näin 34-vuotiaana kenellekkään ja niille joille kelpaisin, minua ei kiinnosta. Joten yksin siis jatketaan kuolemaan asti. Se on fakta.
Ei muuta kun sisulla eteenpäin ja unohda naiset. Etsi muuta elämääsi. Unohda seksi, se on vain itsensä kiduttamista. Pura energia vaikka liikuntaan. Itsekin siis näinä yksinäisyyden vuosina olen ihan selibaatissa ollut. En harrasta irtosuhteita, en käy baareissa tai missään. Eikä ole kavereita muuta kuin työkaverit töissä ja joitakin tekstiviesti-/sähköpostikaverit.
Totaaliyksinäisyyskin vapaa-ajalla. Kun ei ole rahaa harrastaa mitään.
Mutta sisulla siis eteenpäin. Totaaliselibaatissa ja totaaliyksinäisyydessä. YEAH! Normaalia mulle.
IsompiLuuseriM34v
"Ei muuta kun sisulla eteenpäin ja unohda naiset. Etsi muuta elämääsi."
Sä et kylläkään vaikuta miltään luuserilta. Et vain ole kohdannut sitä oikeaa naista, etkä ole viitsinyt alentua kehen tahansa.
Kuitenkin sinunkaltaisiasi rehellisiä tarvitaan, sillä niin paljon saa nuoret miehet kuulla sitä samaa mantraa: "Kyllä sullekkin se oikea vielä joskus kävelee vastaan", tai: "Kyllä sullekkin se joku on jossain" yms. _SONTAA_. Ja tätä sontaa naiset jaksavat jauhaa, eivät osaa katsoa todellisuutta silmiin, että onni on omissa käsissä ja jokainen päivä uusi mahdollisuus kaikenlaiseen, kun sen vain itse tajuaa ja tarttuu siihen.
Samaa sontaa naisille jauhetaan.
Että kyllä kilteille siveille naisille vielä joku kunnon mies löytyy. Pas**puhetta!
Eipä oo tähän ikään asti näkynyt, villeimmille naisille kyllä löytyy miehiä ihan vaihdettavaksi asti!
Ei kuulosta toimivalta strategialta onnelliseen ikisinkkuuteen! Itse en seksuaalisuuttani ja soisaalisuuttani aio karsia pois vain siksi, ettei minulla ole kumppania. Mieti, mitä elämältä haluat ja etsi sinne vaihtoehtoinen reitti, joka ei edellytä kumppania.
Ei ole muita vaihtoehtoja tai reittejä. Mä haluun sen kumppanin. Mitään muuta en halua tässä elämässä.
Pitäisiköhän tähän kertoa oma tarinani vai miten tätä ongelmaasi lähestyisi.
Yksi pahimmista virheistä mitä tein miehenä oli suhtautua naisiin yksilöinä. Se ei vain kannata. Ajattelin myös että parisuhde tulee kun se on tullakseen kun tapaa sopivan yksilön.
Ihan täyttä roskaa.
Miehenä pitää tehdä vaikutus ei pelkästään siihen yhteen naiseen vaan joukkoon naisia jota kautta sitten voi tehdä vaikutus sitten kulloinkin kohdattavaan naiseen. Tähän auttaa myös kouluttautuminen, hyvä palkkainen työ, sosiaaliset verkostot (onko sinulla äijäverkosto taputtamassa selkääsi ja käymässä kaljalla kanssasi) jne.
Kun ymmärtää sittten sen epäsuhdan joka vallitsee miehenä sen naisen HANKKIMISEN ja parisuhteen YLLÄPITÄMISEN välillä niin alkaa tajuta miksi sinkkuna on vain niin helvetin hyvä olla.
Tuo vain esimerkkinä mitä ongelmia parisuhteessa on varsinkaan jos se kumppani ei ole sinulle aivan sopiva vaan joudutte jatkuvasti hakemaan kompromisseja kauempaa, siihen päälle mahdolliset riidat jopa pienistä asioista jne.
Miehenä tajuaa miten turhia kapistuksia monet naiset ovat. Hyvät puolet...hmmm....seksi? :D
Sitten jos alat katella elämääsi mitä saat aikaiseksi kun toinen ei ole ylimääräisenä taakkana tai pahimmilalan "syömässä kuormastasi" niin mikäs siinä sinkkuna ollessa?
Ihmisiin ja kumppaniin voi myös kyllästyä nopeasti joten sinun ei tarvitse kantaa omantunnon tuskaa siitäkään. Voit etsiä seurasi sieltä mistä tahdot.
Tärkeintä on löytää niitä merkityksiä elämäänsä ja tarkoituksia. Tietysti jos olet kasvanut ja itse opetellut ajatukseen että parisuhde on sen koko elämän ydin sekä mahdollisesti perhe-elämä niin noinsta merkityksistä luopuminen voi aikalailla kirpaista.
Mitä tulee tuohon realismiin kelvata...niin todennäköisesti kelpaat "jollekin" Eri asia kelpaako hän sinulle varsinkaan pitkällä tähtäimellä.
Elämä on sellaista, älä ota turhan vakavasti.
Ja ei ollut tarkoitus motkottaa naisista, mutta heteromiehenä tietysti en valita miehistä vaan naisista :D
Tiedän että meissä miehissä on myös omat huonot puolemme ja olemme toisinaan paskiaisia osa enemmän ja osa vähemmän.
Yritin vain lähestyä ongelmaa sen kautta kun itse olen asiaa todennut ja maailmaa sekä suhteita nähnyt.
Sinkkuna olemisessa ei ole pelkästään omat hyvät puolet vaan se usein on sitä oikeaa vapautta. Parisuhteessa voi joutua toista passaamaan tai paapomaan sekä elämään hänen halujensa ja menojensa mukaisesti. Perhe-elämä taas voi olla täydellinen vankila.
Kyllä se evoluutio homman hoitaa sun puolestas. Minäkin oon kasvanu erakoksi vuosien myötä kuin itsestään.
Yksin elämisessä on sekin huono puoli, että lähtee etsimään edes jonkinlaista sosiaalista interaktiota Internetin puolelta. Kaikenlaisia forumeja lukiessa ja niille kirjoittaessa menee aivan liikaa aikaa. Tulee vaan ontto olo, kun yrittää päästä koukusta pois sulkemalla selaimen. Maailma katoaa ja on taas yksin omassa hiljaisessa 25 neliömetrin kämpässä. Viimeistään seuraavana päivänä on pakko palata taas lukemaan, mitä kenellekin on missäkin tapahtunut ja mitä he eri asioista ajattelevat.
Sehän siinä on kun ei siihen sopeudu. Aina jossain vaiheessa se tekee kipeää. Kai sitä oppii ajan kanssa työntämään syrjään tuon kaipauksen edes hetkellisesti. Riippuu todella paljon ihmisestä. Toisista voi olla mukavaa asua yksin, toisille se on ja tulee aina olemaan tuskaa. Sen asian kanssa on vaan yritettävä elää ja mietittävä onko se oma valinta vai ei. Tuohan ratkaisee paljon miten asian kanssa oppii elämään.
Edellisellä sinkkukaudella olo oli sellainen ettei siihen sopeudu. Siedän yksinäisyyttä päiväistä riippuen huonosti tai hyvin huonosti ja haluan parisuhteen jonkun kivan tytön kanssa. En suuremmin nauttinut olostani sinkkuna.
Älä luovuta. Ei sinun tarvitse sopeutua. Ihmiset on luotu olemaan jonkun toisen kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=Oixes2IyQC0
On pirun hieno biisi tuo !!!
Meikän rippileirikesältä 1989 :)
Olen tässä miettinyt ihan samaa. Varmaan jollekulle kelpaisin, mutta huonoon suhteeseen en enää halua. E ole (vielä) onnistunut, mutta olen huomannut seuraavaa:
- Elämä ei ole aina ihanaa, ei yksin eikä parisuhteessa. Sinkut-palstan sijaan kannattaa lukea tuota Parisuhde-palstaa, niin pysyy realiteetit paremmin mielessä.
- Kannattaa unohtaa, että jotain ei voi, koska ei ole kumppania, koska ei ole parisuhteessa tai koska kaikki kaverit ovat kumppaniensa kanssa. Jos haluat vaeltaa, mennä baariin, kuuntelemaan keikkaa, markkinoille, rannalle, mitä vaan... Niin keräät kamasi ja menet. Muuten alkaa korpeamaan yksin olo. Ei mikän pakota sua luopumaan asioista, joista pidät. Oikeasti, milloin olet itse kiinnittänyt huomiota, että joku on siellä yksin? Istut rennosti jonkin porukan laitamille ja nautit elämästäsi. Itseasiassa melkein aina on jonkun kanssa tullt jutetuakin ja yhden uuden ystävänkin taisin jo saada.
- Hanki omaksi iloksesi asioita, jotka (muka) kuulvat vain parisuhteeseen. Hitot, kuka sua vahtii? Itse hankin itselleni kaksi korsettia ja välillä laittaudun suihkun jälkeen kauniiksi ihan omaksi ilokseni. Jos joskus suhteeseen päätyisin, niinv oi olla ettei niitä korsetteja seksileluina käytettäisi silloinkaan, kun ovat ihanaa ylellitä brokadikuvioista silkkiä.
- Järjestä ystävillesi illallisia, jotta saat laittaa ruokaa muille / yhdessä ja viettää iloja rakkaiden ihmisten kesken. Sulla on aikaa, energiaa ja rahaa järjestää ne, muut kyllä tulevat hemmoteltaviksi.
- Harrasta liikuntaa, sillä siitä tulee hyvä mieli ja rauhallinen olo. Auttaa puutteessa olemiseen.
Viimeisenä ja vaikeimpana yritän itse edelleen hyväksyä sitä tosiasiaa, että asiat eivät vaan aina mene niinkuin haluaa ja että todella voi olla niin, että olen lopun elämääni yksin eikä se kaada mitään. Paremminkin olen vapaa etenemään urallani jne. En usko siihen vielä, mutta asian hyväksyminen epäilemättä helpottaisia oloa, kun ei sitä koko aikaa enää miettisi.
"Olen sinkkunainen eikä ole realistista ajatella että kelpaisin jollekin."
Miten tähän aloitukseen pitäisi suhtautua, kun heti toinen lause on noin järjetön? Sano ihan suoraan oletko jotenkin vammainen, vai miksi kuvittelet ettet kelpaa miehille?
Mikset pistä vaikka jonnekin iskuri-sivulle ilmoitusta? Saat yli 200 vastausta miehiltä, riippuen siitä miten kovat kriteerit pistät. Niistä sitten valitset haluamasi miehen. Vai onko ongelma kuitenkin siinä, ettet pysty saamaan juuri sellaista miestä jonka haluaisit?
Jotenkin tällaiset aloitukset ovat vain niin huvittavia, kun on kuitenkin niin paljon miehiä, jotka eivät oikeasti kelpaa kenellekään. He eivät saa ainuttakaan vastausta, jos pistävät ilmoituksen nettiin. Näitä ihmisä minä säälin. En sellaisia, jotka saavat yli 200 vastausta, jos edes vähän jaksavat vaivautua.
Ajattelin olla sopeutumatta.
Tässä vaiheessa ainakin on vielä pokkaa puhua.