Valvon, en saa unta. Ajatukset pyörii päässä. Tuska ahdistaa ja pelko velloo sydämellä. PAHA OLLA! Itken koko ajan...minun pitäisi kai vaan nauraa ja kirota tuollaisia ihmisiä?! Miksi olen ollut näin tyhmä? Antanut toisen käyttää minua hyväksi. Minun herkkyyttäni, kiltteyttäni, hyvä sydämisyyttäni....Haki vain valheillaan apua ja neuvoja omaan vaikeaan oloonsa, huonoon itsetuntoonsa ja epätyydyttävään parisuhteensa! Ja minä paska uskoin, että hälläkin olisi ollut sydän. Toivottavasti hänellä ja niillä menee nyt hyvin...minä kärsin ja haluaisin tappaa itseni.... :( ! Kovetan itseni sellaiseksi etten enää tunne mitään enkä varsinkaan enää luota kehenkään tässä maailmassa. Mun herkkyys ja hyvä sydämisyys pilaa mun elämän....tuhoaa kaiken minusta. En voi enää olla tällainen :( !
Hyväksi käytetty
my
1174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tunteesi todella hyvin. Minulle tuli ero helmikuussa ja sen jälkeen pidimme miehen kanssa paljon yhteyttä. Luulin että suhde olis ollut lämpenemään päin koska meillä oli hyvin kivaa yhdessä, näimme useasti, soittelimme päivittäin. Koskettelimme, flirttailimme, kutittelimme. Seksiä ei ollut mutta muuten suhteemme jatkui ihan samanlaisena kuin ennen eroa. Sitten yhtäkkiä mies muuttui. Kaikki loppui. Uusi nainen oli tullut kuvioon. Nyt he ovat yhdessä ja mies on minulle todella ilkeäkin välillä. Ei halua olla edes yhteyksissä. Tuntuu että minua käytettiin vaan hyväksi. Hän turrutti vain yksinäisyyden ja kun "parempi" löytyi heitti kuin nallin kalliolle. Minuun sattui niin paljon. Sattuu vieläkin. Ikävä raastaa ja kaipaus on välillä hyvinkin suuri. Miksi en vaan osaa unohtaa tätä miestä ja jatkaa eteenpäin niinkuin hän teki?
Siitä on nyt noin 1.5kk:tta kun matto vetäistiin uudestaan jalkojeni alta. Kyllä olo on välillä helpompi enkä itke enää niin paljoa. Yritän löytyy ja muistaa ne meidän suhteemme huonot asiat vaikka se on vaikeaa. Koitan miettiä mitä vikaa miehessä oli.
Minulla on lähipiiri tukenani ja heille saan purkaa tuntojani. Puhu sinäkin asiasta läheisille, se helpottaa. Tiedän tuskasi niin hyvin, mutta usko minua että kun aikaa kuluu niin kyllä se alkaa laimenemaan pikku hiljaa. Uskoa tulevaisuuteen ei kannata menettää. Sen ihmisen takia ei kannata itseään tappaa, se toisi kaikille muillekin huonon olon ja ei auttaisi asiaa. Sen jälkeen sinä olisit poissa, kaikki muut surisivat sinua mutta lopulta heidän elämänsä jatkuisi ja sinun elämäsi olisi ohi. Ei se ei kannata. Parasta kaikille on että näytät että sinähän selviät ja jatkat elämääsi ilman tuollasta hölmöä. Tämä vain kasvattaa ja huomaat joku päivä että olet oppinut asioista ja olet paljon vahvempi ihminen.
Itsekin olen tunteella elävä ihminen. Olen sen oppinut elämäni aikana että jos niitä tunteita ei käy läpi vaan jättää ne niin ne tulee jossain vaiheessa paljon pahempina eteen. Helpompi itkeä nyt paha olo pois kuin sitten vuosien kuluttua. Joten joskus on parempikin olla ihminen joka tälläiseen pystyy. Me osaamme käsitellä ne tunteemme emmekä löydä niitä edestämme.
Voimia ja jaksamista sinulle. Ei ole helppoa mutta muista että et ole yksin!