Liian paljon petkutamme niin toista kuin itseämme suhteissa.
Toisinaan menemme tässä asiassa liian pitkälle ja siksi tulisi olla liittoa vahvistamassa lakeja perusasioissa muunkin kuin sen rahan lisäksi.
Eli olisin sitä mieltä että jokaisessa avioliitossa jossa tehdään lapsia, tulisi näistä jokaisesta tehdä dna ja tämä vanhempien kustannuksella. Tässäkin on kysymys myös rahasta koska tutkimus ei ole ilmaista mutta se poistaa monet turhat epäilyt ja hyväksikäytetyksi tulemisen ja vahvistaa aitoa rakkaudentunnetta.
Näissä asioissa kun miehen puolella puhumattakaan lapsista, ei ole yksikään viranomainen tai lakipykälien suunnittelija, äiti joka huijaa, kaikkein vähiten.
Äidinrakkaus ei ole aina sitä mitä sen kuvittelemme olevan, se voi olla myös laskelmoivaa ja vastuuta välttävää.
Toisinaan menemme tässä asiassa liian pitkälle ja siksi tulisi olla liittoa vahvistamassa lakeja perusasioissa muunkin kuin sen rahan lisäksi.
Eli olisin sitä mieltä että jokaisessa avioliitossa jossa tehdään lapsia, tulisi näistä jokaisesta tehdä dna ja tämä vanhempien kustannuksella. Tässäkin on kysymys myös rahasta koska tutkimus ei ole ilmaista mutta se poistaa monet turhat epäilyt ja hyväksikäytetyksi tulemisen ja vahvistaa aitoa rakkaudentunnetta.
Näissä asioissa kun miehen puolella puhumattakaan lapsista, ei ole yksikään viranomainen tai lakipykälien suunnittelija, äiti joka huijaa, kaikkein vähiten.
Äidinrakkaus ei ole aina sitä mitä sen kuvittelemme olevan, se voi olla myös laskelmoivaa ja vastuuta välttävää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkäpä kannattaisi jättää avioliittohaaveet sikseen, jos noin epäluuloinen olisi tulevaa vaimoa kohtaan...?
Joo, ja tuo "äidin huijaus" oli kyllä alta lipan!
Eiköhän ne iänkaiken ole olleet nämä jotkut äijät, jotka siittelee niitä lapsia ympäriinsä ja ovat vielä naimisissakin....
Ja mitäs äidinrakkaudella on jonkun kyrpäveikon kanssa tekemistä?
Äidinrakkaus on rakkautta lapseensa, oli sitten kenen siittämä hyvänsä, höh!
Jokainen voi itse teettää isyyskokeensa ja maksaa sen ihan itse!
tässä onkin kyse lapsen oikeudesta tietää omat vanhempansa ja toki myös miehen oikeus tietää, on hänen ratkaisunsa sitten hyväksyykö hän lapsekseen jonkun toisen siittämän ja kykenee rakastamaan tätä yhtä lailla kuin omaansa.
Otathan nyt muistisi mukaan ja ajattele että ne äijät jotka siittelee lapsia, ne äijät tarvitsevat aina kumppanikseen naisen ja ne eivät välttämättä ole kaikki yksineläjiä....
Kyllä niitä on jo tullut selville noita "lapsi ei olekaan" sinun asioita, valitettavasti.
Mieti kuinka valmis olisit itse rakastamaan yhtä paljon lasta jonka ehkä miehesi toisi sinulle kotiisi kertoen että se on naapurin äidin synnyttämä ja hän on isä, ottaen sen teidän lapseksenne? (Näin esimerkin vuoksi...)
Hyvä kun äiti ehdoitta lastaan rakastaa, mutta rakkaus yksin ei aina riitä.
Monella on muita ongelmia joista lapsi kärsii, kuten alkoholiongelma jne...
Minusta vain on yhtä luonnollista että heti alussa on täysin kiistatta selvää kenen lapsi on, rakkaus sitten joko heijastuu lapseen tai kääntää selkänsä.
Kerro miksi sinun mielestäsi miehellä ei tulisi olla oikeutta tietää isyydestään varmasti. Tehdäänhän niitä raskaustestejäkin, testataan lasta onko terve jne...
Varsinkin jos adoptoi lapsen , ovat testit tarkkoja siitä, onko sovelias saamaan vastuulleen lapsen.
Toiset vaan jo liian realistisia ja tekevät avioehtojakin, mutta silti menevät naimisiin......
Sellaista se on, eihän se minun rakkaani.... kuitenkin suuri osa liitoista päättyy eroihin ja miten usein kuullaan miten avioliittoa raastoi epäilys onko lapsi kenen tai että äidin oli pakko kohdella huonosti puolisoaan kun huomasi että pian lapsesta näkee ettei se olekaan sen miehen lapsi. Lisäksi tulee kysymykseen terveys, perinnölliset sairaudet ja niiden ehkäisy ja silloin olisi hyvä jos lääkäri tietää nämäkin asiat voidakseen täysimittaisesti huolehtia ihmisenalun terveydenkaarta tämän elämän läpi.
Onko puhdasta aitoa rakkautta olemassakaan, tai jos on, kykeneekö meistä yksikään sellaiseen olemiseen, emmehän ole aina sinut itsemmekään kanssa tai rehellisesti kykene havaitsemaan todellisia tunteitamme.
Yleensä isot asiat ovat sellaisia ettei niistä ole viisasta ottaa elinikäistä taakkaa itselleen kun sisin tietää totuuden mutta mieli löytää tuhat pakotietä siitä milloin minkinlaisin verukkein. Näistä voi seurata paljon surua monille, tulisi ottaa sellainen mahdollisuus aina huomioon, vaikka väkisin.
kadonnutta ohjelmasta näkee muutamia esimerkkejä kun tytär etsii isäänsä epätoivon vimmalla pelon sekaisin tuntein saako kuulua isänsä elämään ollenkaan.
Sekin kun katsoo monia eroja, niitä on prosentuaalisesti paljon, ajattelee, että olisi kohtuutonta että eronkin jälkeen mies joka ei olekaan lapsen isä, joutuisi maksamaan äidille elatusapua toisen miehen lapsesta?
Puhutaan vaikka kuinka paljon äidin rakkaudesta, se kunniaan ja sitä olkoon paljon maailmassa, mutta äidinrakkaus ei saa olla mikään kilpi oikeille biologisille isyysasioille ja niiden oikeudenmukaisuudelle lapsen ja isänkin näkökulmasta katsoen.
Minun maalaisjärkeni ja oikeudentajuni huutaa tuskaansa että tähän vääryyteen ja porsaanreikään saadaan vihdoinkin oikaisu ja oikeus.
Ei kai isän nimi ja tieto biologisesta isästä sammuta äidin ja lapsen suhdetta?? Tai uuden liiton jossa joku toinen on valmis huolehtimaan lapsistakin vaikka ovatkin toisen siittämiä, ei kai se ole rakkautta vähentävää jos totuus on tiedossa ja kaikki silloin aidolta pohjalta tietoisina valitsevat elämänsä ja kumppaninsa ja sen keistä kantavat vastuun tiedostaen olosuhteet?
parhaita vanhempia, jotka ei näe lapsia omien geenien jatkumona vaan lapsina ja lapsen mielisinä. Kaikki on samanlaisia, eri luonteenpiirteillä ja kyvyillä. Tietysti "rakkauden hedelmä" on jännittävää sikäli, että miten ulkonäkö ja luonne sekoittuu kahdesta yksilöstä yhteen yksilöön. Mutta jos vanhempaa ei kiinnosta lasten elämä ja hvyinvointi, se on surkea vanhempi.
He ovat parhaita mutta tietoisesti, se on tärkeää. Lapsetkin näet näkevät vanhempansa ja ikää kun tulee heitä kiinnostaa se geenipuolikin enemmän kuin äkkiseltään uskoisikaan. Kysy vaikka kuinka monelle on tärkeää tietää ketkä ovat vanhempiaan ja ketkä kasvattivanhempiaan. Moni kokee tulleensä huijatuksi jos asioista ei puhuta ajoissa jolloin ovat luontevammin jo käsiteltyjä.
Paras vanhempana olo ei järky siitä että on tietoinen, päinvastoin.