oikeudenmukainen liitto

Ehkäpä kannattaisi jättää avioliittohaaveet sikseen, jos noin epäluuloinen olisi tulevaa vaimoa kohtaan...?

Sellaista se on, eihän se minun rakkaani.... kuitenkin suuri osa liitoista päättyy eroihin ja miten usein kuullaan miten avioliittoa raastoi epäilys onko lapsi kenen tai että äidin oli pakko kohdella huonosti puolisoaan kun huomasi että pian lapsesta näkee ettei se olekaan sen miehen lapsi. Lisäksi tulee kysymykseen terveys, perinnölliset sairaudet ja niiden ehkäisy ja silloin olisi hyvä jos lääkäri tietää nämäkin asiat voidakseen täysimittaisesti huolehtia ihmisenalun terveydenkaarta tämän elämän läpi.

Onko puhdasta aitoa rakkautta olemassakaan, tai jos on, kykeneekö meistä yksikään sellaiseen olemiseen, emmehän ole aina sinut itsemmekään kanssa tai rehellisesti kykene havaitsemaan todellisia tunteitamme.
Yleensä isot asiat ovat sellaisia ettei niistä ole viisasta ottaa elinikäistä taakkaa itselleen kun sisin tietää totuuden mutta mieli löytää tuhat pakotietä siitä milloin minkinlaisin verukkein. Näistä voi seurata paljon surua monille, tulisi ottaa sellainen mahdollisuus aina huomioon, vaikka väkisin.

kadonnutta ohjelmasta näkee muutamia esimerkkejä kun tytär etsii isäänsä epätoivon vimmalla pelon sekaisin tuntein saako kuulua isänsä elämään ollenkaan.
Sekin kun katsoo monia eroja, niitä on prosentuaalisesti paljon, ajattelee, että olisi kohtuutonta että eronkin jälkeen mies joka ei olekaan lapsen isä, joutuisi maksamaan äidille elatusapua toisen miehen lapsesta?
Puhutaan vaikka kuinka paljon äidin rakkaudesta, se kunniaan ja sitä olkoon paljon maailmassa, mutta äidinrakkaus ei saa olla mikään kilpi oikeille biologisille isyysasioille ja niiden oikeudenmukaisuudelle lapsen ja isänkin näkökulmasta katsoen.
Minun maalaisjärkeni ja oikeudentajuni huutaa tuskaansa että tähän vääryyteen ja porsaanreikään saadaan vihdoinkin oikaisu ja oikeus.
Ei kai isän nimi ja tieto biologisesta isästä sammuta äidin ja lapsen suhdetta?? Tai uuden liiton jossa joku toinen on valmis huolehtimaan lapsistakin vaikka ovatkin toisen siittämiä, ei kai se ole rakkautta vähentävää jos totuus on tiedossa ja kaikki silloin aidolta pohjalta tietoisina valitsevat elämänsä ja kumppaninsa ja sen keistä kantavat vastuun tiedostaen olosuhteet?

parhaita vanhempia, jotka ei näe lapsia omien geenien jatkumona vaan lapsina ja lapsen mielisinä. Kaikki on samanlaisia, eri luonteenpiirteillä ja kyvyillä. Tietysti "rakkauden hedelmä" on jännittävää sikäli, että miten ulkonäkö ja luonne sekoittuu kahdesta yksilöstä yhteen yksilöön. Mutta jos vanhempaa ei kiinnosta lasten elämä ja hvyinvointi, se on surkea vanhempi.