varma tapa saattaa itsensä ongelmiin...
Pokaa lapseton sinkkumies...
heheheheee
14779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puhut asiaa mutta vähän..
Paska puhetta ! Kyllä meitä kunnollisia ja lapsettomia sinkku miehiä on varmaan paljonkin.Ja hyvin moni meistä käyttäytyy ja pukeutuu keskivertoa paremmin.
En kyllä keksi, miten lapsellinen sinkkumies tai lapsellinen/lapseton varattu mies olisi parempi vaihtoehto välttää ongelmia kuin lapseton sinkkumies... Eiköhän tuo viimeksimainittu ole noista ehdottomasti paras vaihtoehto.
Olipa typerä aloitus. Tiedän useita lapsettomia sinkkumiehiä tai monia vasta viidenkympin korvilla vakiintuneita todella hyviä miehiä millä vaan mittapuulla mitattuna. Tuntemieni miesten piirteitä: vastuullisuus, luotettavuus, älykkyys, hyvä työ, mukavaa seuraa. Jostain kumman syystä he ovat olleet kauan yksin. Siihen on saattanut olla syynä puhdas epäonni parisuhdemarkkinoilla, tietyt kriteerit, joihin vain harvat naiset mahtuvat tai sitten jokin velvollisuus tai vaativa työ, jonka kanssa parisuhde on ollut vaikea aloittaa.
Ainakin kaksi entistä ikisinkkumiestä on nyt onnellisia aviomiehiä ja varmasti vaimotkin ovat onnellisia. En tunne sen parempia miehiä. Itsekin olisin mielelläni ottanut heistä toisen, mutta siinä kävi niin, ettei se kuuluisa kemia pelannut. Ja toinen taas on muuten liian läheltä. Ja tietäisin neuvoa yhden hyvän sinkkumiehen jollekin hyvälle naiselle ;)
Just näin, helmet löytyvät usein niistä vähän vanhemmista sinkuista. Sinkkuuteen liittyy usein vastuullisuus, ei tehdä hätiköityjä ratkaisuja, joita pitäisi kohta katua. Elämää ei myöskään kuljeta hillitön nautinnonhalu, vaan omistautuminen työlle, läheisille jne.
Siis voin suositella sinkkuja kaikille kunnon puolisoa etsiville!
Taitaa olla sitä samaa sarjaa kuin lapseton sinkkunainen :).
Miehiä kyllä kuunnellaan mutta tarkoitushakuisesti tai periaatteellisesti ollaan eri mieltä että vain minä päätän minun elämästäni.Minulla on ne minun omat tavat tai minun rutiinini olleet jo kymmeniä vuosia eikä niitä kukaan toinen muuta.Minä teen mikä minulle juuri nyt on mukavaa ja minä päätän milloin minä haluan nähdä sinut.
Ja jos et tykkää minun koirasta saat lähteä.Ja jos et tykkää minun kavereista saat lähteä.Ja jos et tykkää että olen tällainen saat lähteä....ja moni lähteekin.
Kaikki "lapselliset" naimisissakin olleethan tietää että elämä ei ole mitään muuta kuin kompromissien tekoa koko ajan.Työt ,työllisyys, lapset, syöminen, sairaudet ja mitähän vielä löytyy joitten takia joutuu ottamaan vähintään kolmen ihmisen olot huomioon kun on "lapsellisessa" parisuhteessa.
Harmittavasti vaan monet eronneet "lapselliset" naiset ovat ottaneet esimerkkiä näistä sinkkunaisista ja....moni lähtee.
Tää on vaan kostoprovo kun joku YH suuttui siitä aiemmasta samanlaisesta ketjusta jossa tuo lapseton sinkkumies korvataan "yh":lla.
yh mamma =alinta pohjasakkaa!!!
Lapseton sinkkumieshän on sinkkunaiselle juuri sopiva. Jos sulla on lapsia, niin ethän sä mikään sinkku edes ole ja varmasti on vaikeaa lapsettomalle sopeutua sun elämääsi.
Vai pokasitko lapsettoman sinkkumiehen, joka ei halunnutkaan lapsia sun kanssasi?
MInä ottaisin sinkkuna mielelläni miehen, jolla on lapsia. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa, mutta itselle niitä ei ilmaantunut, joten lapsia omaava mies olisi oikea kultakimpale minulle.
Minä ainakin haluaisin pokata juuri sellaisen. Toisaalta myös lapsellinen käy. En jaottele ihmisiä aloittajan tavalla. Kukin on yksilö ja jokaisella on oma historiansa.
Aloittaja on trolli, tai sairas, tai molempiakin. Ei se kavereiden hankkiminenkaan kaikille helppoa ole, ja voi yksinäisyydestäkin oikeasti tulla tosi pahoja ongelmia, jos sitä kauan jatkuu.
Kylä asia on niin, että kun on lapsi tai lapsia itsellä, niin osaa ottaa muut huomioon paljon paremmin. Samalla tulee "silmää" asioiden hoitamiseen.
Varmasti lapset opettavat toisten huomioon ottamista, mutta ihminen oppii toisten huomioon ottamista myös monilla muilla tavoilla. Sitten pitää ottaa huomioon se, että empatiakyky alkaa kasvaa aivan pienenä lapsena. Jotta ihmisestä kasvaisi empaattinen, hänen olisi hyvä kasvaa ympäristössä, jossa hän kokee empatiaa itseään kohtaan, näkee että muita kohdellaan empaattisesti ja tärkeää on myös se, että lapsen kanssa pohditaan empatiaan liittyviä asioita, esim. siten, että mietitään, miltä toisesta tuntuu esim. jossain ikävässä tilanteessa.
Lapsuus on mielestäni se tärkein ajankohta elämässä, jolloin toisten huomioon ottamista opitaan. Aikuisena ihminen toimii aika paljon sen varassa, mitä on oppinut. Tietysti ihminen kehittyykin koko ajan ja aikuisenakin voi muuttaa itseään ja toimintapojaan. Varmasti on myös niin, että vastuu lapsista auttaa siinä, että itsen laittaminen etusijalle vähenee.
Ihminen siis voi olla hyvin empaattinen ilman lapsia ja epäempaattinen, vaikka on lapsia.