Minulla on HYVÄ mies. Uskollinen, kunnollinen, hyvä isä. Minun tunteeni häntä kohtaan ovat vaan "laihaa Mehukatti-mehua".
Arki sujuu aika ongelmitta, mutta kämppiksiä ollaan. En saa puhutuksi hänen kanssaan.
Seksiä meillä on ollut viimeksi joskus alkuvuodesta. Tuntuu siltä, että parhaat vuodet menevät hukkaan. Tunnen eläväni parhainta aikaa naisena ja kaipaan erotiikkaa. Olen jopa turvautunut nettipornoon... mikä muuten ei ole mikään huonoin vaihtoehto. ;)
Välillä haaveilen erosta, lähekkäin asumisesta, sujuvasta yhteishuoltajuudesta ja vapaudesta. En kuitenkaan haluaisi antaa periksi. En haluaisi rikkoa lapsemme kotia.
Toisinaan unelmoin taas ihanasta rakastajasta. Muutama ihana irtaantuminen arjesta riittäisi vuodessa, muta psyyke ei kestäisi. Enkä haluaisi loukata miestäni.
Kolmasvaihtoehto ja varmasti parasta olisi saada liitto toimimaan. Pitäisi nostaa kisuli pöydälle ja jutella. Tilanteemme on ollut jo juntturassa reilu vuoden.
Saa nähdä mihin nämä elämän arvaamattomat aallokot minua keinuttaa...
Ihanaa asjatella asioita rauhassa ja kuunnella musiikkia.
Vesterinen paukkuu. Haaveilen ja kirjoittelen.
Eämäniloa kaikille!
Arki sujuu aika ongelmitta, mutta kämppiksiä ollaan. En saa puhutuksi hänen kanssaan.
Seksiä meillä on ollut viimeksi joskus alkuvuodesta. Tuntuu siltä, että parhaat vuodet menevät hukkaan. Tunnen eläväni parhainta aikaa naisena ja kaipaan erotiikkaa. Olen jopa turvautunut nettipornoon... mikä muuten ei ole mikään huonoin vaihtoehto. ;)
Välillä haaveilen erosta, lähekkäin asumisesta, sujuvasta yhteishuoltajuudesta ja vapaudesta. En kuitenkaan haluaisi antaa periksi. En haluaisi rikkoa lapsemme kotia.
Toisinaan unelmoin taas ihanasta rakastajasta. Muutama ihana irtaantuminen arjesta riittäisi vuodessa, muta psyyke ei kestäisi. Enkä haluaisi loukata miestäni.
Kolmasvaihtoehto ja varmasti parasta olisi saada liitto toimimaan. Pitäisi nostaa kisuli pöydälle ja jutella. Tilanteemme on ollut jo juntturassa reilu vuoden.
Saa nähdä mihin nämä elämän arvaamattomat aallokot minua keinuttaa...
Ihanaa asjatella asioita rauhassa ja kuunnella musiikkia.
Vesterinen paukkuu. Haaveilen ja kirjoittelen.
Eämäniloa kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oma onni ei ole lapsiperheessä läheskään kaikille mahdollista. Siksi sinun pitääkin keskittyä lapsen onneen. Unelmoida voit vaikka mistä, mutta älä tosiaan riko kotia äläkä kenkkuile miehellesi, vaikka kuinka harmittaisi.
Sitten kun lapsesi täyttää 18, voit miettiä omaa tilannettasi uudelleen.
Just. Jos äiti ei ole onnellinen, niin lapsesta ei ikinä tule onnellista. Piste.
Ai, miten näppärä filosofia. Äiti voi olla itsekäs "lapsen parhaaksi".
Kun äiti heittää hyvän isän pellolle, lapsen onni tuskin siitä puhkeaa kukkaan. Tai jos äiti hylkää lapsensa, näiden mieltä tuskin lämmittää, että nyt äiti on onnellinen.
Yksinkertaisuus on synneistä suurin.
Äiti, joka ei ole onnellinen, "heittää hyvän isän pellolle" ja kaikenlaiset muutkin isät, takuuvarmasti. Ne äidit, jotka hylkäävät lapsensa, ovat juuri niitä tapauksia, jotka eivät löydä onneansa, omaa itseään, tarkoitustaan, eivät mitään muutakaan elämisen arvoista elämästään. Yleensä vain pahaa oloa, josta voidaan sitten syyttää jopa lapsia - siis siitä, että aikuinen ei osaa, ei tiedä, ei käsitä ...
Hyvä äiti hoitaa ja huolehtii omista tarpeistaan ensin ja siksi, että jaksaa sitten huolehtia muittenkin tarpeista. Kukaan sellainen ei jaksa, joka tällaista perusjuttua ei ole keksinyt. Äidin terve itsekkyys on vuorenvarmasti lapsen parhaaksi, jopa isänkin.
Mutta oletan, että sulle ei ole siunattu sitä, millä ymmärtäisit, joten älä vaivaannu.
Olla onnellinen riippuu pitkälti omista ajatuksista ja asenteesta. Ajatukset tuottavat tunteita ja tunne ohjaa käyttäytymistä. Jos asioista näkee vain omalta kantilta mieluisimmat ja helpoimmat ratkaisut, se johtaa harvoin siihen onnellisuuteen vaan pikemminkin joutuu ikuiseen oravanpyörään koska onni harvoin perustuu itsekkäille ajatuksille ja pyrkimyksille.
Toki jos äiti on jatkuvasti suu pielet alaspäin ja valittaa olotilaansa, lapsetkin siitä kärsii mutta onneksi suurin osa äideistä ei katso elämäänsä ja elä elämäänstä laput silmillään.
Paljon annetaan myös lapsia pois, että vanhemmat saavat uuden onnen.
Siis sinulla on hyvä mies. Mitä haluat? Huonon vai?
Jos on vähän vaatimattomampaa ollut fyysisesti, keskustele mukavaan ja rentoon sävyyn asiasta. Jos on ikävystynyt on usein itsekin ikävystyttävä. Älä anna vuosien mennä hukkaan, vaan ole kiinnostunut elämästäsi.
Erottuasi, josta haaveilet, pääset uusperheiden ja eronneiden ihanaan maailmaan, johon voi tutustua jo edeltäkäsin esim. Suomi24-palstalla. Sinulla on ihana mies ja siihenkö sotkuun haluat!?
Miten olisi joku valmentaja/ avioliittoneuvoja. Erot ja muut sotkut maksavat hirveästi. Satsaa siihen, mitä on.
Kaikkea hyvää.
Moni meistä törmää ihan vastaavaan jossakin vaiheessa parisuhdetta, mutta mitä omalla kohdallani oivalsin oli hankkia omaakin elämää. On tietysti inhimillistä panostaa perheeseen ja sen hyvinvointiin sekä toivoa mukavaa tulevaisuutta kaikki yhdessä. Kuitenkin on selvääkin selvempää, ettei mikään suhde toimi jos ei ole mitään mistä ottaa uutta virtaa. On sen vuoksi parempi myöntää itselleen, miten nyt on eletty yksi vaihe suhteessamme läpi ja valjun välivaiheen iskiessä kuunnella olisiko siinä valjuudessa kutsu ryhtyä löytämään vuosien varrella kadonnutta minäänsä.
En tarkoita, että astut laivaan ja purjehdit kauas pois tai jätät miehesi, vaan laskeskele ihan järjen kanssa ovatko haaveesi täysjärkisiä,jaksatko elää niitä oikeasti läpi ja oletko valmis yksinhuoltajana kaikkeen muuhunkin, mitä haaveittesi lisäksi mukana seuraa? Jos vastaat kyllä, niin siitä vaan. Jos epäröit, niin sekin on vastaus sille että aloita tekemään ensin itsellesi jotakin ja kun olet uutta rikkautta elämääsi löytänyt saatat nähdä miehesi sen jälkeen aivan uudessa valossa.
Odotuksien asettaminen muille ja elämälle on hyvin helppoa, mutta ryhtyä muuttamaan omia asenteitaan on kovan työn takana. Voit paeta itseäsi lopun ikääsi, vaan ikinä et itseäsi pakoon pääse.
... että on olemassa viisaita(kin) ihmisiä.
"Pitäisi nostaa kisuli pöydälle ja jutella."
Tuossa voisi olla vastaus tilanteeseesi. Jos et ole avoin miehellesi, kerro hänelle ajatuksiasi (arkisia, vaikeita, iloisia, hävettäviä ...) et voi myöskään saada hänen hyväksyntäänsä sinulle, et voi kokea olevasi rakastettu ja hyväksytty. Jos et ole avoin, niin miehesikään ei ehkä ole, ja on vaikea rakastaa ihmistä, jossa ei tunnu olevan mitään rakastettavaa, on vain pintaa.
Itsekin olen ollut suhteessa, jossa lopulta oltiin vain kämppiksiä. Koskaan ei pahemmin riidelty, mutta ei myöskään tuotu niitä syvempiä ajatuksia esiin. Jossain vaiheessa miehen kosketus seksissä alkoi ärsyttää. Tuntui ihan fyysisestikin ikävältä, ei hyväilevältä vaan lähinnä hankaavalta tai ärsyttävällä tavalla kutittavalta. Halata osattiin ja pieniä suukkoja vaihtaa ja kun ei riidelty, niin tottumukseksi tullut hellyys piti yllä illuusiota hyvästä suhteesta.
Ehkä olen vähän naiivi tai ehkä tämä pätee vain minuun, mutta kuvittelen, että seksin tulisi olla rakastelua. Sen tulisi olla tapahtuma kahden toisiinsa luottavan ja toisensa hyväksyvän ihmisen välillä. Hyväksymistä ei voi olla ilman avoimmuutta.