että jos pettää ei sitä toista rakasta! Karua mutta totta. Itse olin 5v. pitkässä suhteessa. Meidän suhde oli alusta alkaen mustasukkainen, puolin ja toisin. Kumpaakin velloi vainoharhaisuus ja toisen kyttääminen. Sairaalloinen omistushalukin! Itse olin aivan sata varma etten voisi IKINÄ pettää...
Kaikki kuitenkin alkoi siittä kun miesystäväni jäi kiinni epäilyttävistä toimistaan (niitä tähän luettelematta) En mä jaksanut sen jälkeen enää vissiin välittää meän suhteesta, yritin lähtäkkin, mutten päässy. Aina onnistui lirkuttaa mun pään pyörryksiin. Loppujenlopuksi aloin tehdä sitä itsekkin...otin miehen mukaan kotiini ja kerran jopa yhteiseenkin. Ei mua edes omatunto solvannut, ei silloin eikä edes jälkeen päin! Mutta olen myös näin kuukausia eron jälkeen huomannut etten mä sitä miestäni edes rakastanut, vaikka luulin niin...Tällaista!
Kaikki kuitenkin alkoi siittä kun miesystäväni jäi kiinni epäilyttävistä toimistaan (niitä tähän luettelematta) En mä jaksanut sen jälkeen enää vissiin välittää meän suhteesta, yritin lähtäkkin, mutten päässy. Aina onnistui lirkuttaa mun pään pyörryksiin. Loppujenlopuksi aloin tehdä sitä itsekkin...otin miehen mukaan kotiini ja kerran jopa yhteiseenkin. Ei mua edes omatunto solvannut, ei silloin eikä edes jälkeen päin! Mutta olen myös näin kuukausia eron jälkeen huomannut etten mä sitä miestäni edes rakastanut, vaikka luulin niin...Tällaista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
siis korjaan; otin miehiä baarista mukaan kotiini ja kerran jopa meidän yhteiseenkin...
Niinhän se on, kun suhteesta puuttuu rakkaus ja luottamus ei siitä mitään tule.