Karu totuus monesta parisuhteesta

Miks hitossa ?

Rehellisesti puhuen olin parisuhteessa naisen kanssa joka ei halunnut seksiä lainkaan sen jälkeen kun oli ollut raskauden keskenmeno.
Vuoden kuluttua se alkoi vähän isommin vaivaamaan vaivaamaan, parin vuoden päästä se hiersi jo kuin kivi kengässä.

Lopulta kun hänen halunsa eivät tulleet takaisin, ja oli siitä puhuttu aiemminkin, niin 4 vuoden jälkeen oli pakko kerää rohkeus kunnolla nostaa kissa pöydälle (tosin monisanaisemmin ja empaattisemmin kuin nyt tässä) että vaikka ymmärrän, että asia on traumaattinen, mutta tää on nyt mennyt siihen, että ei me olla enää rakastavaisia vaan lähinnä ystäviä.
Ja että jotain tässä on tapahduttava, johonkin suuntaan, että en näe että me voitais asua seuraavat 50-60 vuotta vaan kämppiksinä.
Ehdotin mm. terapiaa ja olin valmis menemään vaikka mukaan.

Noh, eipä asia muuttunut ja vuosi siitä me päätimme yhteisesti lopettaa parisuhteemme.

En koe olleeni sika, tämä ei ollut kivaa meille kummallekaan ja traumaattinen kokemus myös itselleni. Mutta kaikki kasvattaa.

En siis voisi kuvitella eläväni suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista seksuaalista kipinää ja välillä kunnon rytinää :D

Kuka ihmeessä voisi ???

m74peräkylältä kirjoitti:

Miks hitossa ?

Rehellisesti puhuen olin parisuhteessa naisen kanssa joka ei halunnut seksiä lainkaan sen jälkeen kun oli ollut raskauden keskenmeno.
Vuoden kuluttua se alkoi vähän isommin vaivaamaan vaivaamaan, parin vuoden päästä se hiersi jo kuin kivi kengässä.

Lopulta kun hänen halunsa eivät tulleet takaisin, ja oli siitä puhuttu aiemminkin, niin 4 vuoden jälkeen oli pakko kerää rohkeus kunnolla nostaa kissa pöydälle (tosin monisanaisemmin ja empaattisemmin kuin nyt tässä) että vaikka ymmärrän, että asia on traumaattinen, mutta tää on nyt mennyt siihen, että ei me olla enää rakastavaisia vaan lähinnä ystäviä.
Ja että jotain tässä on tapahduttava, johonkin suuntaan, että en näe että me voitais asua seuraavat 50-60 vuotta vaan kämppiksinä.
Ehdotin mm. terapiaa ja olin valmis menemään vaikka mukaan.

Noh, eipä asia muuttunut ja vuosi siitä me päätimme yhteisesti lopettaa parisuhteemme.

En koe olleeni sika, tämä ei ollut kivaa meille kummallekaan ja traumaattinen kokemus myös itselleni. Mutta kaikki kasvattaa.

En siis voisi kuvitella eläväni suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista seksuaalista kipinää ja välillä kunnon rytinää :D

Kuka ihmeessä voisi ???

Olipa ikävää, mutta kuullostaa ihan siltä, että olette tehneet aivan oikean ratkaisun. - Jos vaikka miehen ongelmista johtuen yhdyntä ei enää vanhemmiten onnistuisikaan, niin ei sekään saisi estää muuta rakastelua ja hellyyttä.