Terve,
Olen 25-v mies. Tässä hiljattain toinen pidempi seurustelusuhteeni päättyi eroon. Aloin miettimään, että olenko joiltain ajatuksiltani liian vanhanaikainen?
Molemmat suhteeni on päättynyt siihen, että nainen on löytänyt hiljaa jonkun muun ja molemmilla kerroilla on tullut selittelyä siitä, kuinka olen mahtava ja huomaavainen yms yms ja ettei eroon liity kolmatta osapuolta. Totuus on paljastunut aina myöhemmin tavalla tai toisella.
Ennen tuota suhdetta rakastuin erääseen varattuun naiseen, mutta sanoin tälle naiselle, että en halua asettua rikkomaan hänen silloista suhdettaan. Muutamia aikaisempia kertojakin on käynyt niin, että olisin voinut rikkoa toisen suhteen, mutta kertaakaan en ole halunnut niin tehdä.
Se ensimmäinen ero, jossa joku toinen mies vei silloisen kumppanini vaikutti minuun sen verran rankasti, että en ole halunnut olla mitenkään myötävaikuttamassa toisten ihmisten suhteisiin. Onko tämä käyttäytyminen voinut tehdä minusta jotenkin tylsän?
Minua kehutaan komeaksi ja huumorintajuiseksi hieman oudoksi mieheksi. Jotenkin tämän toisen eron jälkeen alkoi tuntumaan, että olenko liian itsestäänselvä ja vanhanaikainen? Vai mikä tässä oikein mättää?
Olen 25-v mies. Tässä hiljattain toinen pidempi seurustelusuhteeni päättyi eroon. Aloin miettimään, että olenko joiltain ajatuksiltani liian vanhanaikainen?
Molemmat suhteeni on päättynyt siihen, että nainen on löytänyt hiljaa jonkun muun ja molemmilla kerroilla on tullut selittelyä siitä, kuinka olen mahtava ja huomaavainen yms yms ja ettei eroon liity kolmatta osapuolta. Totuus on paljastunut aina myöhemmin tavalla tai toisella.
Ennen tuota suhdetta rakastuin erääseen varattuun naiseen, mutta sanoin tälle naiselle, että en halua asettua rikkomaan hänen silloista suhdettaan. Muutamia aikaisempia kertojakin on käynyt niin, että olisin voinut rikkoa toisen suhteen, mutta kertaakaan en ole halunnut niin tehdä.
Se ensimmäinen ero, jossa joku toinen mies vei silloisen kumppanini vaikutti minuun sen verran rankasti, että en ole halunnut olla mitenkään myötävaikuttamassa toisten ihmisten suhteisiin. Onko tämä käyttäytyminen voinut tehdä minusta jotenkin tylsän?
Minua kehutaan komeaksi ja huumorintajuiseksi hieman oudoksi mieheksi. Jotenkin tämän toisen eron jälkeen alkoi tuntumaan, että olenko liian itsestäänselvä ja vanhanaikainen? Vai mikä tässä oikein mättää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No et todellakaan ole, vaan olet fiksu mies, kun kunnioitat toisten parisuhdetta. Se on tervettä ja erittäin järkevää pitkällä tähtäimellä. Näin saat toisten ihmisten kunnioitusta, kun et liity siihen sankkaan joukkoon, jotka keinoja kaihtamatta työntyvät toisten parisuhteeseen ja sitten sanotaan että no niillä nyt oli vaikeuksia ennenkin. Erittäin usein nuo vaikeudet alkavat kun kolmas pyörä ujuttautuu mukaan.
Ole itsestäsi ylpeä, että voit sanoa ääneen, ettet puutu henkilöön, joka on sitoutunut toiseen ihmiseen. Jos heillä on vaikeuksia, antaa heidän hoitaa ne keskenään, jos ero heille tulee, sitten on aikaa kokeilla, josko hänestä olisi kumppaniksi itselle. Minäkään en ikinä menisi kenenkään avioliittoa tai avoliittoa rikkomaan, en yksinkertaisesti voisi selittää sitä itselleni mitenkään, sillä haluan pystyä katsomaan itseäni peilistä ja olla onnellinen ja ylpeä valinnoistani. Nykyään ihmiset käyttäytyvät sikamaisesti toisiaan kohtaan, haukutaan vaimoja vaikkei heitä edes tunneta, samoin tietysti tehdään miehiä kohtaan kun nainen on se pettävä osapuoli.
Pidä linjasi, älä poikkea siitä missään vaiheessa elämääsi, niin voit sitten vanhana olla ylpeä itsestäsi tässä asiassa, että osaat kunnioittaa toisia ihmisiä.
Ihanaa, että on vielä sinunkaltaisia ihmisiä olemassa!