Anteeksi annan, unohda en tuskin koskaan, luottaakin vielä saatan. Mutta entä se toisen arvostus? Kun pisteet putoaa hetkessä sadasta nollaan, tuleeko ne koskaan takaisin? Ensin tuli järkytys, suru, pettymys, loukkaantuminen. Nyt en tiedä mitä tunnen, josko mitään.
Tuleeko arvostus takaisin?
mememe
40520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Älä jatka suhdetta.
Luottamus ja arvostus ei palaa.
Uusi elämä edessäsi.
Ei palaa ikinä, pahin on luottamuksen puute ja sitä myötä särkynyt rakkaus.
Ottaa koville erota, mutta voin lohduttaa, että kaikki jotka ovat päässet yli puolisosta ja erosta pettämisen tai salasuhteilun vuoksi, ovat ! 100 % tyytyväisiä, vahvempia ja ONNELLISIA myöhemmin kun pääsevät yli, ja pitävät eroa tuollaisesta ainoana oikeana ratkaisuna!!!!
Kyllä kestät, suosittelen ystävienei kanssa, äläkä menetä uskoa oikeaan rakkauden löytämiseen äläkä että et löydä uskollista.
On niin paljon toisia, joita on myös petetty ja ovat tehneet saman ratkaisun. Kun sitten löydät ehkä tällaisen kohtalotoverin, tiedät, että teillä on samat arvot.
Kyllä uskottomuudesta voi toipua ja luottamuksen saada takaisin. Minun mieheni petti minua vuosia sitten, mutta annoin anteeksi ja suhteemme parani.
Nyt kuitenkin mies on taas pettänyt ja pelottaa, onnistunko enää antamaan anteeksi? Tai oikeastaan tiedän voivani antaa anteeksi, mutta pelkään, että mies ei enää ole täysillä mukana. Pelottaa myös omat reaktiot, tällä hetkellä olen aika turta. Raivoa ei ole vielä tullut.
Vuosien saatossa suhteemme pääsi väljähtymään vaikka yhdessä olemme aina viihtyneetkin. Olemme olleet yhdessä lähes 30 vuotta. Itse olisin vielä valmis tekemään töitä suhteemme eteen.
Näitä keskustelupalstoja kun lukee, niin kaikki kehottavat eroamaan. Minä en halua, rakastan miestäni.
Hei!
siulle vastaan toisena naisena. Olen suhteessa avoliitossa olevaan mieheen, joka on suhteessa väljähtyneessä, jossa avovaimo ei halua seksiä, ei tee aloitteita. Tapasimme tanssipaikassa 9 kk sitten ja vastusteluistamme huolimatta rakastuimme, minä vapaa ja hän varattu. Olemme tapailleet päivittäin viikonloppuisinkin joskus. Mies ei eroa vielä, koska lapsensa on vielä niin arassa iässä. Olemme sopineet, että hänen sisar -veli suhde avoonsa loppuu, kunhan lapsen akuutti vaihe menee ohi ja hän muuttaa pois kotoa.
Rakkaus ei katso sitä, onko varattu vai vapaa, se vaan tapahtuu. On erikoislaatuista, kun tapaa sielunkumppanin kypsemmällä iällä nelikymppisenä. Elämä on ihanaa, ja sen pitää olla muutakin kun yhdessäasumista.
Miten sinä jaksat tuollaista ukkoa? Ajattele vähän itseäsi
Lapset on tekosyy olla eroamatta, syy joka - anteeksi vain- yksinkertaiseen kakkoseen uppoaa. Kuka tahansa lapsi selviää vanhempiensa erosta JOS vanhemmat huomioivat lapsen eronkin keskellä. Melkein vuoden olet jo katsonut ja odottanut, ei mies tule eroamaan. Saahan se sinut jo nyt. Hän ei ole edes naimissa lapsensa äidin kanssa? Jätä se heti. Jos mies rakastaa sinua oikeasti hän eroaa avokistaan heti saadakseen olla sinun kanssa!
Aivan samoin odotin minä, oli syynä lapsen syntymä, rakennuksen valmistuminen, lapset jotka itki isän eroaikeita isän sylissä, (lapsille siis myönnettiin että isä haluaa erota koska ei rakasta äitiä, minusta ei sanottu mitään )Mies halusi itse kertoa suhteestamme, otti koville, asunnon haku laitettiin yhdessä vireille hänelle. Jo, koitti se aika, aloin sairastua, hän mysö, otti koville tietoisuus että pitää tunnusttaa, kaiken lisäski miehellä oli ollut suhde ennenkin, joka oli muutama viikko ja puhdasta seksiä, tunnusti itse, ja että siitä selviydyttiin oli karseea aikaa, vaimo ei tahtonut erota.
En jaksanut enää yhtään, mieskin itksi minun sydän oireili(me olimme todella rakastuneita toisiimme, ja meillä meni todella ihanasti). Koko suhteemme vääryys,tuota vastasynnyttänyttä kohtaan , salailu, yhteiset suunnitelmamme, viikonoppureissut (vaimo ei enää välittänyt kai kun mies oli poissa kotoa, luuli miehen olevan stressaantunut),
jopa heidän kotonaan kun perhe poissa oleilu, tämä oli minulle liikaa. En voinut odottaa enää päivääkään, alkoi tuntua että mies ei uskalla tunnustaa, joten laitoin pienellä vinkillä miehen tunnustamaan.
Vaimo ei moksiskaan,vaan sanoi että ei luovu miehestä. aika sairasta sinänsä, koska mies ei todella häntä rakasta.
No, arvaahan sen, mies suuttui, kun en odottanut , en vaan jaksanut. Ystäväni pitivät tekoani juuri oikeana tekona, itseni kannalta, ja että pienen vauvan ja kahden lapesn äiti tietäis julman totuuden.
Ja arvaa että minuun koski, Juttelimme miehen kanssa, hän ei voi antaa anteeksi, että minun piti mennä kertomaan, mutta sanoin , että olisit tehnhyt itse ajoissa, ei miun energia ja aika riitä, on omatkin lapset, odottamaan ja odottamaan, ne lyhyet hetket eivät vaan enää riittäneet.
Uusivuosi:itkimme molemmant puhelimessa, koska mies oli toisella paikkakunnalla lasten ja isovanhempien luona, Silloin päätin, en ikinä jaa enää ketään, tästä on tultava loppu meidän kaikkien kannalta joko niin tai näin.
Olen sairastunut tuon tapauksen jälkeen , koska tietenkin uskoin mieheen että pitää sanansa, olihan erokin jo vireillä kotona. Vaimo kuitenkin , taasen, ei halua erota, kylmää on. Joten mitä tästä opin: sydämeni sairastui(siis todela murtui ja sairastui), mies kärsi itsekseen ja itkee edelleen särkynyttä suhdettamme, häpeää koska koko suku tietää, on minulle katkera kun en luottanut loppuun.
On ollut vaikea unohtaa, asumme lähekkäin. Vaimo syytteli minua, lähetin todisteet mitä mies minulle lupasi ja kuinka ihania rakkasutunnustuksia minulle teki. Myös kirjeen, kuinka ei arvosta vaimoaan ja ei rakasta.
Mitä kaikkea olimme suunnitelleet.
Opin sen, että olisi pitänyt suostua heti miehen aikeisiin kun halusi jo kolmen kuukauden päästä erota, kielsin jyrkästi viamon raskauden takia, Se oli varmasti hänelle hirveää aikaa, mies ei lohduttanut itkuakaan. Julmaa, mutta kun rakastuu toisaalla voi järki mennä. Jos olisin miehen antanut tehdä sen silloin alkuhuumassa, oisimme ehkä pari nyt, varmasti vaikeaa eron vuoksi, tai jos en olisi itse paljastanut, vaan antanut miehen tehdä se itse niinkuin lupasii, olisimmeko pari ? Mies ei myönnä minulle etteikö rakasta minua edelleen.
Eli tässä tapauksessa kulissi ja lapset voittivat, valitettavasti lapset elävät sairaassa liitossa, mutta jospa eivät huomaa? Kohta mies varmasti on taas naisissa.
Ei kannata jäädä odottamaan, varovainen suhde, ja nopeita päätöksiä.
Kunnon mies ei ole salasuhteeessa, vaan myöntää sen vaimolle, pitkä salasauhde on AIVAN JÄRKYTTÄVÄÄ petosta puolisoa kohtaan.
Lissuhan se siellä taas tarinoi...
En tiedä oletko ko vaimo mutta en ole Lissu vaan Martin Lissun. Let ihm go! Mutta vain itsesi vuoksi,. Mitä muuten tekee onnellinen vaimo netin edessä tähän aikaan? Jos minä olisin sinun housuissa, niin tässäpä vinkki mitä tekisin;
laittaisin upealle vartalolleni jotain oikein ihanan tuoksuisa, pukisin jotain oikein tyylikästä ja seksikästä päälleni. Hiukseni laittaisin sillai tyyllikäästi mutta hieman tuhmasti, silmät korostaisin meikillä(hän tykkäsi aina orkkuja saadessani katsoa niihin syvälle ja vannoa miten ihana olen ja rakastaa elämänsä naista) : Sitten riisuihin miehen hitaasti, kiusoittelisin itseäni tyydyttämällä' miehen edessä(Qui, hän tykkää pikku tuhmuuksista) ja sitten kiusoittelisin miestä antamalla hänelle ensi kunnon suuorkut, siitä hän tykkää kun sitten nielet spermat, lopuilla voitelet teidän mahanne). Sitten istusin hänen jo taas kunnossa olevan k a l u n päälle, ja alkaisin kahdeksikko kuviolla mistä hän erityyyyyisesti pitää naida häntä ja oi, tulisin itsekkin.
Mutta kiusoittelu jatkuu, nousisin pois, tekisin meille hieman ihanaa naposteltavaa ja shampanjaa joisimme, hän kaataa sitä p il l u u ni ja juo sitä sieltä, näin teimme kotisohvallanne.
Tässä vaiheessa arvata saattaa, antaisin hänen nai da minua pitkään ja hitaasti, vain pieniä työntäjä leikitellen, välillä syvälle. Kuristan häntä kurkusta lyön talamukselle(etko muka huomannut koskaan mustelmia? ) kunnes hän tulee huutaen. Ja tämä uudestaan. Oho, vaimo soittaa ja kyselee, mies vastaa puhelimeen, kaikki OIKEIN hyvin ,huomenna tulen kotia, nyt kiire neuvotteluun, ja rakastelumme alkaa uudelleen. Loppuyöstä keskustelemme pitkään ja katsomme jonkun filmin. Nykahdamme.Aamulla kun heräämme, annan taas kunnon suuorkut ja hän minulle ihanat pitkät multiorgasmit , juu, on mukava lähteä töihin, limat tosiaan valuu reisille, ja tämäkös miestä miellyttää. Kuumasti viestittelemme pitkin päivää, kerromme työasioista ja kaikesta. kotonaan illalla jatkuu sama viestittely, kunnes mies pyytää minua iltakävelylle .On talvipakkanen, se ei meitä haittaa, kaadumme lumeen ja teemme kaikkea hullua, menemme paikalliseen, humalainen mies tulee ja sanoo, että ihana nähdä noin rakastunut pari.
Katsomme vielä tähtiä ja teemme suunnitelmia, Ihania hetkiä, ja nämä jatkuvat ja jatkuvat. kaikki tämä on ja oli sinulta poissa, me saamme ja saimme rakastaa syvästi ja oikeasti ilman kotistressiä, siivousta, ja huom. emme ole kertaakaan riidelleet.
Rakastan miestä edelleen-.
Rakkaudesta ukkomieheen voi näköjään mennä sekaisin. Varottava esimerkki.
Kuule, aivan peruskamaa on tuollaiset orgiat meilläkin, ukkomiehen kanssa, eikä olla sekaisin!!!!!!
Mutta ihanaa, sitä kyllä on!!!!!Voi tuosta ihanuudesta mennä sekaisinkin, paitsi että minä otan vaan mehut miehestä, ukos en huolisi, en voisi ikinä luottaa.
Pystyisitkö antamaan anteeksi, jos miehelläsi olisi ollut suhde saman naisen kanssa 11 vuotta? Ei mikään kerran vuodessa satunnaisia tapaamisia, vaan jatkuva, päivittäinen yhteys useita kertoja päivässä puhelimitse ym. ja n. kerran - kaksi kertaa kuukaudessa parin kolmen päivän yhteistä aikaa, toisinaan pitenpäänkin.
Noh en kyllä aio ihan heti, ilman minkäänlaista yritystä, erota eikä aio mieskään. Vailla tämän syvällisempää tietoa tapahtuneista ei kenelläkään ole varaa arvostella sitä miten MINÄ toimin. Luit alkuperäisen miten tahansa, en suinkaan kysynyt mitä pitäisi tehdä, koska sen olen jo itse päättänyt. Vaan kysyinkin kokemuksia siitä "Tuleeko arvostus takaisin?" Tuleeko siis? Ilmeisesti suurimman osan mielestä EI.
Uskottomuus.fi
Paljon asiallisempaa keskustelua - ei ilkeilijöitä.
Arvostus ja luottamus voi tulla takaisin. Työtä ja aikaa kyllä vaatii. Mutta jos molemmat rakastavat ja tahtovat yrittää, kaiken voi korjata.
Minäkin pohdin tuota asia tuleeko arvostus takaisin, se on mielenkiintoinen kysymys. Onko se oman tahdon varainen asia?
Hei Kohtalotoveri!
Miten kauan sinulla kesti tuo prosessi? Keskustelitteko paljon puolisosi kanssa. Oliko siinä vaikeita jaksoja. Itse olen vasta tuon kaiken alussa ja kaipailisin kovasti kaikenlaista neuvoa.
omasta tahdosta on kai paljon kiinni, asiassa kun asiassa. tällainen toisaalta ei ole mikään helppo pikkujuttu, eikä omia tunteitaan voi sivuuttaa vaikka tahto sanoisi mitä?
hassua kyllä, tämä on aika tuore tapaus. prosessi ei siis ole kauaa kestänyt, liekö sitten jotain tekemistä sen kanssa ettei suhde itsessään ole vielä järin pitkään kestänyt.
uskomatonta mutta saatan jopa pikkuhiljaa uskoa, että tämä hairahdus saattaa kääntyä suhteemme hyväksi! en ymmärrä että se olen MINÄ joka tällaisia kirjoittelee ja näinkin ymmärtäväisesti tuntee...
tulee mitä tulee, tässä pysytään! kyllä se sitten loppuu jos on loppuakseen.
Hei Kuutiopuu!
Aikoinaan kun mieheni uskottomuus paljastui, pistin miehen saman tien pihalle. Meni kolme viikkoa, niin mies huomasi tehneenä virheen. Itki ja katui. En hennonnut silloin torjua miestä vaan päätin vielä yrittää. Keskustelimme todella paljon. Hyvin pian huomasin rakastuneeni uudestaan mieheeni. Tottakai asia vaivasi aika-ajoin, hyvinkin pitkään, mutta suhteemme parani tuosta kriisistä. Ehkä ensimmäinen puoli vuotta oli vaikeinta.
Nyt vuosien jälkeen olemme lähes samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että nyt minä en ole halunnut erota enkä hoppuilla. Mies ei ole tiennyt mitä haluaa. Tai välillä haluaa jäädä ja sitten taas ei tiedä. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta. Välillä käydään pohjamudissa ja seuraavana päivänä suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.
En ikinä voi rakastaa sitä henkiklöä, joka pettää minua lähtemällä suhteeseen avioliitossa.
EN VOISI IKINÄÖ ENÄÄ RAKASTELLA TÄLLÄISTA MIESTÄ, PUOLISOANI, MINULLE RAKKAUS JA SEKSI, JA MITÄ TÄRKEINTÄ, TUNTEET, KUULUVAT NAISENA YHTEEN.
EN VOI TAJUTA, MITEN JOTKUT OVAT NIIN ITSEARVOTTOMIA, ETTÄ ANTAVAT TEHDÄ NOIN ITSELLEEN JA ANTEEKSI ANTAVAT -
ON OLEMASSA KAHDEN TYYLISIÄ MIEHIÄ, MUISTAKAA, NÄISSÄÖ USKOLLISUUSASIOSSA. USKOLLISIA JA EI USKOLLLISIA. SILTÄ VÄLILTÄ EI OLE VERSIOTA.
SE ON HYVÄ TIETÄÄ JOS MIES JÄÄ KIINNI ENSIMMÄISESTÄ PETTÄMISESTÄ TAI SUHTEESTA.
Ja sekin olisi hyvä aina muistaa ettei asiat koskaan ole täysin mustavalkoisia. On lupa joustaa ja antaa mahdollisuuksia. Suhteen laatuja ja tilanteita on erilaisia, kuten myös onneksi ihmisiä jotka niissä säätävät. Yksikään pettämistarina siis tuskin on samanlainen kuin toinen? Itselläni on sen verran kova itsetunto että tiedän mitä pystyn sallimaan ja missä menee raja. Tässä tällä kertaa se ei mene! En missään nimessä puolusta uskottomuutta, hyvänen aika sentään! Mutta kuten aiemmin todettu, sinä et tiedä henkilökohtaisesti kuin OMAN tilanteesi, anna siis muille mahdollisuus tehdä itselleen parhaalla tavalla?
Ei rakkaus lopu uskottomuuteen! Ei ainakaan minulla. Rakastan edelleen miestäni. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi henkeä ja suhde voi muuttua arkiseksi yms. Uskottomuus on silti väärä teko, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Anteeksi antaminen on itsellekin armollisempaa.
Rakasteleminen ei tunnu minusta yhtään pahalta. Päinvastoin. Uskon, että tämän kriisin jälkeen asiat voivat olla paremmin kuin ennen kriisiä.
Samat sanat. Auttoi myös aika tavalla huomata, että voi itsekin tehdä mitä päähän pälkähtää! Komeita kiinnostuneita miehiä suorastaan parveilee ympärilläni, ennen en edes sitä huomannut!
Go for it! Onneksi kakkosilla ei ole pienintäkään saumaan määrätä mitä mies ja vaimo tekevät.
HUHhuh, kaikkea sitä lukeekin! Uskottomuus ei siis haittaa, joten mies huomaa sen, ja jatkoa seuraa.
No, jokainen voi valita itselleen oman parhaansa mukaan.
uskoisin kuitenkin, että kun minunkin rakkaani ukkomiehen vaimo kaiken mitä teimme ja mitä mies hänestä puhui (vahingossa humalassa...:)) rakasteluun liittyen, olisi tämänkin vaimon mietteet hieman toisin. Lisäksi kaikki muut, yksityiskohtaisesti selitetyt panot milloin missäkin milloin kenenkin kanssa,,,rakastetulle niitä uskaltaa kertoa.
Miksi tällaisen miehen pitää olla naimisissa, kun oma vaimo ei riitä, ei ennen eikä nyt?
Olen ollut itsekkin vaimo, ja minulle se olisi kerrasta poikki.
Ei tarvitse jauhaa sitä mustavalkoisuutta pettämisasiossa, se on vain välinpitämättömyyttä, joka kostautuu myöhemmin. Vai antaisiko muka miehesi sinulle anteeksi ja rakastaisi sua enemmän, jos sinä häntä sääännöllisesti pettäisit ja tulisi tietoon? No, mikä vastaus? EIEIEIEIEIEIEI!
Minun ukkomies rakastettu ainakin myönsi suoraan, että on suuri virhe jatkaa liiittoa, mutta jahka laspet kasvaa....
Jos minä vaimona tietäisin että mieheni on noin sanonut...
Eipä tekopyhempää ihmistä tällä palstalla löydy kuin sinä! Erositko miehestäsi aikanaan sen takia, että hän petti sua? Ja nyt pistät pahan kiertämään, Etkö muista, miltä petetyksi tuleminen tuntui?
Jos mulle ukkomies sanoisi, että jahka lapset kasvaa, niin vetäisin heti johtopäätökset, ettei mies tule ikinä ainakaan minun takiani vaimoaan jättämään. Sä et taida sitä vieläkään tajuta ja hyväksyä? Oletko harkinnut terapiaa?
On muuten ällöttävä ukko jos on entiset panonsa sulle kehunut. Oksettavaa.
Emme kehuneet, vaan huvikseen kävimme läpi, Mies on kolmen lapsen isä, yksi niistä vauva. Minua ei ole petetty, olin myös pitkässä liitossa kunnon miehen kanssa, me emme pettäneet toisiamme. Jat ämä on tosi.
KYLLÄ , PETTÄMIEN ON SYY EROON.
Kukaan ei kai ole väittänyt ettei uskottomuus haittaa. Uskottomankin pitää tajuta, jos hänelle kerrotaan ettei tuollainen saa toistua, tai ettei sitä enään hyväksytä. On monia muitakin asioita jotka haittaavat mutta ihmiset eivät jätä puolisoaan silti. Minua esim. haittasi kun mieheni jostain syystä aina haukkui naapuriamme hänen selkänsä takana tosi rumasti. Sanoin tästä miehelle ja hän on nyt lopettanut tuon. En tietenkään vertaa uskottomuutta ja naapurin haukkumista keskenään mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.Harva ei esim jätä miestään siksi, että tämä sekoilee kännissä ja tekee jotain joka sitten hävettää vaimoa ihan tolkuttomasti ja jopa loukkaakin. Usea kuitenkin asiasta keskustelee ja odottaa toisen käyttäytyvän jatkossa fiksummin. Kun asiasta on keskusteltu ja taehty selväksi omat mieipiteet on vastuu sillä pettäjällä. Hän voi myös lähteä jos kokee oleonsa niin kamalaksi. Ja miksi mies ei oikeasti voisi haluta muuttua? Miksei hän oikeasti voisi katua tekoaan ja ymmärtää mitä hän menettää jos jatkaa samanlaista käytöstä? Se, että jatkaa liittoa ei tarkoita, että pettämisen hyväksyy.
noin kuukausi tapahtuneesta. ja uskokaa tai älkää, tuntuu loistavalta. kyseinen kohtaus taisi havahduttaa meidät molemmat tajuamaan tuoreen rakkauden välillämme. kuten aikaisemminkin totesin, pettämiseen johtavia tilanteita on erilaisia, kaikki ei välttämättä kaadu yhteen hairahdukseen. ja puhun nimenomaan YHDESTÄ ja HAIRAHDUKSESTA. en useita kertoja jatkuvasta uskottomuudesta tai edes toisesta kerrasta. olen ylpeä siitä miten asian käsittelin. minulla on pokkaa jatkaa tällä tiellä eikä suinkaan suistua ehkien maailmaan.
Salasuhteet jatkuvat ylensä noin kahden-kolmen kuukauden päästä kärystä, eli silloin kun petetty luulee että kaikki on taas hyvin ja pöly on laskeutunut. En halua ilkeillä tällä viestillä vaan varoittaa. Näin on käynyt meillä jo useammin kuin kerran.
miksi et harkitse avointa suhdetta, kun kerran olet noin anteeksiantavainen.
kiitos varoituksesta. mutta päätän olla sinisilmäinen ja luottaa omiin vaistoihini jotka sanovat että kaikki on juuri nyt hyvin. kyllä se nilkkaan sitten kalahtaa jos on kalahtaakseen, etukäteen en ala ääntelemään.
suuri vastaus kuuluu avoimella suhteella pettäisi itse itseään.
Olin samassa tilanteessa ja kuusi vuotta yritin palauttaa luottamusta ja sitä arvostusta. Halusin yrittää ja uskoa mutta lopulta lähdin pois liitosta, joka ei enää koskaan petetyksi tulemisen jälkeen palannut ennalleen. Tuohon listaasi tunteista voisin lisätä: viha!
Pitkäaikainen suhde toiseen on aivan eri asia kuin kerran keikaus!
voinko sanoa rakastavani?! Yhdessä 12 vuotta ja sen aikana minulla on ollut n. 10 yhdenillanjuttua?! En kadu, mutta tunnen kyllä ,että rakastan miestäni?!
miten on arvostuksen ja kunnioituksen laita?
Niin, rakkauttakin on monenmoista plaatua.
Annoin anteeksi yli vuoden rakkaussuhteen. Kuuntelin tarinat rakastajattaren ihanasta posliinitoosasta. Ajattelin että minäkään en ole ollut täydellinen. Mutta: en voi elää miehen kanssa jolla ei ole aikaa olla lastensa kanssa, eikä rahaa lomailla perheensä kanssa vaikka rakastajattaren kanssa saattoikin käydä reissussa.
En voinut elää ihmisen kanssa joka ei enää ottanut minua mukaan ystäviensä luokse. Ei käynyt minun ystävieni merkkipäivillä.
Ei ollut yhtään kiinnostunut minusta henkilökohtaisella tasolla. Näki minut hyvännäköisenä kodinkoneena.
Vieläkin kaipaan häntä. Että hän näkisi minut.
Tunnustan. Kävin vieraissa. Itkin kun sain kokea ihanaa fyysistä hellyyttä ja huomioimista.
Ja lopulta erosimme.
Ex- mieheni antoi ymmärtää että kaikki johtavassa asemassa työskentelevät miehet ja myös monet naiset ovat aina tilaisuuden tullen uskottomia. Hän sai sen kuulostamaan harrastukselta.
Rehellisesti siis voin tunnustaa että olisin voinut elää tietoisuudessa että hänellä on myös toisia, mutta en voinut hyväksyä perhemme laiminlyöntiä hänen puoleltaan.
Mietin tuota anteeksi antamista, miksi pitäisi antaa anteeksi ja jatkaa. Mahdolllistaa toiselle samanlainen käytös jatkossakin, koska se sieltä väistämättä eteen tulee. Kerran kun on pystynyt toisen pettämään pystyy siihen toistekkin, koska silloin ei ole tarpeeksi vahvat tunteet omaa puolisoaan kohtaan. Eikä se auta vaikka petetty kuinka rakastaisi ja antaisi anteeksi, kun toisen tunteet eivät ole yhtä vahvoja, muutenhan hän olisi pysynytkin uskollisena kaikista vaikeuksista huomimatta.
jos asia tosiaan tulevaisuudessa päätyy tähän yleisesti oletettuun toiseen kertaan, niin se on sitten SILLOIN peli poikki. ei NYT. asiasta on kyllä keskusteltu, joten jos ei perille mennyt ja mies haluaa arpapeliin toistamiseen ryhtyä niin olkoon hyvä vaan, kiinni jää kuitenkin.