Kohta vuosi

aikaa siitä kun jätin hänet viimeisen kerran. Lyönnit, sylkemiset, ilkeät sanat, nolaukset. Jätin sen pieneksi kutistuneen eristetyn maailman, häpeän, kelvottomuuden tunteen.
silti joka päivä hän muistuttaa olemassaolostaan, painajaisissa, pelossa liikkua ulkona, yksinäisyydessä, vaikeudessa luottaa ihmisiin.
Kaikissa veloissa jotka jäi maksettavikseni, autossa jonka hän rikkoi.
Aika parantaa, ai parantaa vai? Terapeutti sanoo ettei saa katkeroitua, ei vai?
Hän voi hyvin lihoo ja rikastuu, minä nuolen haavojani ja kokoan elämäni sirpaleita.
Ei rikkinäisestä saa uutta eikä kokemukset, kärsimykset jalosta.
Aurinko paistaa, en voi mennä kaupunkiin, voin törmätä häneen. säikyn kaikkea mikä muistuttaa hänestä, saan itkukohtauksia ja olen suunnattoman epävarma.
Ei kaikki muutu hyväksi kun pakenee helvetistä. Siitä alkaa pitkä ja vaikea tie takaisin ihmisyyteen, Elämään. Yksi askel kerrallaan. Jonain päivänä minä vielä nauran ja olen onnellinen jonain päivänä vielä tanssin ja rakastan. Silloin olen voittaja. Mutta nyt teen vielä matkaa, vielä on sielussa avoimet haavat.
7128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Peiliin peiliin "voittaja" !! ;)))))) Viaton, Täydellinen Voittaja...... Hävisit.

Äänestä

Erosta jo 2.5 vuotta. Edelleenkin rämmin samasa suosa ko sinäkin. Ahdistaa mennä kaupunkiin josa yhesä asuttiin. Päivä kerrallaan. Kyllä se tästä vielä iloks muuttuu !

Äänestä

Usko siihen mitä sanoit! Että jonain päivänä sinä vielä naurat ja olet onnellinen, jonain päivänä vielä tanssit ja rakastat.

Pidä kiinni siitä, että juuri niin tulee käymään äläkä anna katkeruuden nielaista sinua! Älä sittenkään vaikka kaikkein helpointa olisi vajota itsesääliin ja vihantunteisiin.
Kyllä sinä nouset vielä. Hitaasti mutta varmasti. Joka päivä olet yhden päivän lähempänä parempaa, ehjempää elämää.

Anna itsellesi aikaa. Elä kaikki tunteesi läpi. Saat olla vihainen ja katkera kunhan jonakin päivänä työnnät nekin tunteet sivuun ja menet eteenpäin.

Aika parantaa. Se ei vain tapahdu hetkessä eikä kahdessakaan.

Äänestä

Eikö vituta jo OMA turha ränkytys? Et sinä kaikkea voi ohjata, pyrkiä ja sitten "loukkaantua". Muillakin ihmisillä (puoliso) on omat tapansa joita pitäis kunnioittaa. Ei susta hyvää tule enää kenellekään... ei edes lapsille. Ei se vittu sentään kaikkeen oikeuta, katsoisit peiliin! Säkki! Pesisit sen edes.....

Äänestä

Voi kuinka suomen kieli on kaunista ja ilmaisurikasta. kaikella kunnioituksella Vasen lerpattaa tyhj, taitaa jokin muukin olla jauhaa tyhjää.

Äänestä

Sulle, vasen lerpattaa tyhjää. Menisit vaikka hirteen tai ampuisit ittes. Ei sun laisias kukaan kaipaa. Sorry vaan .

Äänestä

Olet rohkea koska lähdit. se tarkottaa että haluatkin olla vielä onnellinen. Olen kokenut samanlasita kuin sinä ja tiedän miltä sellainen tuntuu. Mäkin lähdin, en vieläkään usko mikä sai sen tekemään ja mistä löysin ne voimat. Siitä on puolitopista vuotta. Hajalla olen vielä, joskus voin kadottaa hetken milloin entinen suhde ei tule mieleeni. Vaikka ajatuksissa se on tosi paljon, päivittäin, kokoajan.Mutta mulla on elämänhalua jatkaa kohti valoa. Niin on sullakin koska lähdit. Keskity itseesi, tee uutta, ole itsesi kanssa. Rääkkää vaikka itsesi loppuun urheilulla. Kyllä se auttaa. Ja sä onnistut vielä tuntemaan itsesi. Silloin kun alat säteilemään parempaa oloa muutkin sen huomaavat ja vedät puoleesi tasapainoisia ihmisä jotka kohtelevat sua hyvin. Tasapainoita itsesi ensin, rauhallisesti askel kerrallaan. Voimia, muista sä lähdit koska haluat olla onnellinen!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


draga baba kirjoitti:

aikaa siitä kun jätin hänet viimeisen kerran. Lyönnit, sylkemiset, ilkeät sanat, nolaukset. Jätin sen pieneksi kutistuneen eristetyn maailman, häpeän, kelvottomuuden tunteen.
silti joka päivä hän muistuttaa olemassaolostaan, painajaisissa, pelossa liikkua ulkona, yksinäisyydessä, vaikeudessa luottaa ihmisiin.
Kaikissa veloissa jotka jäi maksettavikseni, autossa jonka hän rikkoi.
Aika parantaa, ai parantaa vai? Terapeutti sanoo ettei saa katkeroitua, ei vai?
Hän voi hyvin lihoo ja rikastuu, minä nuolen haavojani ja kokoan elämäni sirpaleita.
Ei rikkinäisestä saa uutta eikä kokemukset, kärsimykset jalosta.
Aurinko paistaa, en voi mennä kaupunkiin, voin törmätä häneen. säikyn kaikkea mikä muistuttaa hänestä, saan itkukohtauksia ja olen suunnattoman epävarma.
Ei kaikki muutu hyväksi kun pakenee helvetistä. Siitä alkaa pitkä ja vaikea tie takaisin ihmisyyteen, Elämään. Yksi askel kerrallaan. Jonain päivänä minä vielä nauran ja olen onnellinen jonain päivänä vielä tanssin ja rakastan. Silloin olen voittaja. Mutta nyt teen vielä matkaa, vielä on sielussa avoimet haavat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu