Onko sinusta kiinnostuttu?

Voisin tosin lisätä sen olennaisen asian; aika lailla kaikki elämässäni on perseestä muutenkin.
Kotoa en ole päässyt muuttamaan, ei opiskelupaikkaa tai töitä tms. saati rahaa kiitos koulukiusaamisen aiheuttaman yleislaiskuuttavan masennuksen jne.
Kavereita ei ole eikä ystäviä, minkäs teet kun monien ihmisten parissa alkaa ahdistaa kun mieltymykset tai jotkut muut harrastukset ei kohtaa. :D
Mä vaan olen liian erilainen miellyttääkseni suuria massoja tai nauttiakseni suurten massojen olemuksesta.
Voiko itseään muuttaa jos perusluonne on mitä on, syntymästä lähtien?

Liikut väärällä kentällä. Ei ole mikään vitsi, että jokaiselle naiselle on ihailijoita tunkemassa ovista ja ikkunoista, kunhan kenttä on oikea. Jos menisit vaikka lautapelikerhoon, roolipelikerhoon tai johonkin sci-fi-juttuun (kaikissa taatusti enemmistö miehiä), niin sinulla olisi samantien useampia ihailijoita.

Toki olettaen, että et ole vakavasti ylipainoinen etkä esimerkiksi kehitysvammainen, tai kärsi jostain ulkonäköä pahasti heikentävästä taudista, tyyliin pälvikalju. Mutta tuskinpa olet mitään näistä, ja senhän jo kerrotkin, että et ole ylipainoinen. Siis vaihda pelikenttää, niin saat miehen tai useammankin samantien. Se ei ole vitsi. Olen nähnyt niin tasottomien naisten saavan miehen tosta noin vaan, jotka jos olisivat olleet miehiä, niin naiset haastaisivat oikeuteen pelkästä flirtin yrityksestä.

Joskus kyllä kadulla tulee vastaan erilaisia genreolioita jotka vaikuttaa mielenkiintoisilta. Hipeistä gootteihin mihin lie, kokonaisuus toki ratkaisee. Tuntuu vaan että näillä on tärkeää että kaverit pukeutuu samalla tavalla ja kuuntelee samaa musaa.
Olen joskus koittanut soluttautua noihin porukoihin mutta näkee kilometrin päästä että tuohan vain teeskentelee. :D En ole silleen kiinnostunut mistään tietystä asiasta niin intohimoisesti, että se näkyisi rytkyissä ja musiikkimaussa.
Ehkä voisi yrittää, ostanpa tuosta naitvissin levyn tai Hoppari Lippalakin.

Joo, aloitteet on saanut tehdä pääsääntöisesti itse, ja ne ainoa kiinostuneet (aloitteen tekijät) ovat olleet yksinhuoltajia eli täysin väärää kohderyhmää.

Ensinnäkin... Sinussa ei välttämättä ole sinänsä mitään vikaa, olet vaan hieman liian tottunut eristäytymään ja sitä kautta käsityksesi ihmisistä on liian korkea. Siis: LUOVU liian suurista odotuksista. Juu, ei niin, jos odotat että aina on samat kiinnostuksen kohteet ja vain samanhenkisiä ihmisiä, niin kauan saat odotella: ei ole. Kaikki on epätäydellisiä, törppöjä jossain kohtaa, tutustuvat omalla tavallaan, puhuvat ensin pinnallisia, jne. Ei ole mitään "suurta massaa", on kasa yksilöitä ja voi kuule kertoa: olen tuntenut TUHANSIA ihmisiä, oikeasti. Ihan aikuisten oikeasti. Eikä yhdelläkään, siis YHDELLÄKÄÄN ole samanlaista tarinaa. Joo, samankaltaisuuksia kyllä, joitain samoja juttuja, mutta jokainen on yksilö.
"minkäs teet kun monien ihmisten parissa alkaa ahdistaa kun mieltymykset tai jotkut muut harrastukset ei kohtaa"
Lakkaat odottamasta jotain täydellisyyttä ja lopetat sen naurettavan vaatimuksen että kaiken pitäisi aina kohdata. Ei tarvitse, olisi hemmetin tylsää, jos kaikki olisi samanlaisia.

Olet kiusaamiselta puolustautuaksesi kehittänyt ehkä liiankin vahvan oman persoonan tunteen: tunnet itsesi jo niin erilaiseksi että itse eristät itsesi muista. Kyllä kuule muillakin on ajatuksia, tunteita ja elämää, eikä se ehkä miellytä aina sinua, mutta kuten olet huomannut, et sinäkään aina muita. Mutta koulussa nyt kiusataan milloin mistäkin syystä ja aina löytyy urpojakin, älä leimaa itseäsi, elämääsi ja muita liian pieneen muottiin muutaman pässin takia. Ala itse laajentaa maailman kuvaasi. Sitä ei kyllä asperger estä. Sekin on yksi pässi diagnoosi, mihin ihminen sitten identifoi itsensä, kuten masennuskin ja sitten se kelpaa tekosyyksi aina "en voi sitä enkä tätä kun on asperger ja olen masentunut". Jokaisella on haasteensa ja kasvukipunsa, unohda ne haittaavat diagnoosit. Sinulla on vaan omat tapasi, hyvät ja huonot puolesi ja sinä voit kehittyä siinä missä muutkin. Ja arvaa mistä tiedän?

Seuraa ei tarvitse laumoittain ollakaan, mutta pieni tukiverkko on kyllä ihan hyvä olla. Harrastukset, opiskelut ja työt. Niin, no... Mutta miten? Tyytymällä ensin vähään. Kyllä sinäkin töitä löydät ja työkkärin koulutuksilla voi päästä alkuun. Samoin työharjoittelulla ja oppisopimuksella. Vaihtoehtoja päästä kiinni on monia ja sinulla on vuosia aikaa kokeilla, tehdä kaikkea. Nyt heti toimintaan. Ensin vaikka haet työharjoittelupaikan 3-6 kk:ksi, kysyt jo heti, löytyisikö myös töitä (ensi kesäksi esim.), se on ehto millä tulet. No, sitten opettelet työn, menet töihin ja saat rahaa, säästät ensi potin ja kas, sinulla on yksi työ, taitoja, kokemusta ja pieni rahasäästö vuodessa.
Sitten joko jatkat tai haet kiinnostavampaa, ehkä siinä vaiheessa alalle, mihin aiot hakea kouluun. Tässä vaiheessa voi asua kotonakin, tai jos säästöillä haluat, voit muuttaakin, mutta!
Vuodessa saat säästettyä kotona ollessasi paremmin, ja työn teko kannattaa, haet kouluihin, ja vaikket pääsisi kouluun, voit muuttaa omillesi 22-vuotiaana, kivemmilla säästöillä. Pidä aina hieman pidemmän tähtäimen suunnitelma mielessä (seinälle muistilappu?), äläkä erehdy vaatimaan joka hetkeltä mukavuutta.

Hae kymmeniä työpaikkoja, kysele vaikkei avoimia olisikaan, tarkistuta työhakemuksesi jollain, tai mietiskele sitä kriittisesti, että kehityt. Kyllä sinä töitä saat, ja elämäsi vielä alkuun kunnolla: se on niin alussa, että älä nyt ala nynnyilemään, vaan käytä kaikki mahdollisuudet. Muista että sinun täytyy edetä askel askeleelta, älä yritä huipulle suoraan.

Älä ala leikkimään mitään mitä et ole. Sinun erikoisuutesihan ei ole siinä, että alat apinoimaan muita, vaan että olet juuri se mikä olet. Niin, omana itsenäsi. Ei hippi hippien joukosta erotu vaan tavis. Jokainen on jossain siis erikoinen ja jossain tavis.

Lopeta laiskuus ja passiivisuus: sillä et ole tähänkään mennessä saanut mitään. Kansanopistoissa yms. on paljon halpoja ja kivoja harrastuksia, mistä muuten joillekin tulee myös ajan myötä ammatti. Esimerkkejä siis riittää, tekemistä riittää ja mahdollisuuksia riittää. Jokaisesta ihmisestä ei tarvitse tulla sydän ystävää, tututkin on joskus ihan kivoja.
Ei, naisena olo ei ole helppoa aina sekään, ja sama koskee kun miehiä: aina ei yrittämälläkään saa, mutta jos ei yritä, ei saa ainakaan. Jos tekee kaiken kun aina ennenkin, saa kaiken kuten ennenkin.
Tsemppiä sulle, älä luovuta, älä anna menneen määrätä nykyhetkeä tai tulevaisuuttasi: ELÄ omaa elämääsi, kokeile, kuuntele, ole aktiivinen. Se ottaa vähän mutta antaa paljon.

Ei minustakaan olla kiinnostuttu. Olen 23v poika ja asun yksin helsingissä. Monella tapaa olen samantyylinen kuin sinä

Ne on huomanneet et sulta ei saa pillua heti niin ne on kaikonneet muualle. Miehet ei yleensä haluu sitoutua, ne haluu vaan työntää likaisen mulkkunsa sun sisään ja sit ne jättää kun huomaa ettei sulta saa.

No enpä minä koskaan ole paljoa kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa herättänyt, tai en ainakaan mitään sellaista romanttista kiinnostusta josta ne suhteen syntyisivät.

Osasyynä on varmasti ollut se oma passiivisuuteni ja kyvyttömyyteni päästää ketään lähelleni, mutta omaa "tilanne sokeutta" ja "pelkuruutta naisten suhteen" voi pitää myös merkittävinä syinä siihen että olen tuntenut jääneeni ilman mitään romanttista huomiota naisten seurassa.

Ei noissa ap:n harrastuksissa kyllä mitään ongelmia pitäisi suhteiden muodostumisen kanssa olla, vaan ehkä sitä syytä kannattaa hakea siitä Aspergerista ja sen vaikutuksista sosiaaliseen kanssakäymiseen. Myös niillä sosiaalisten tilanteiden määrällä ja laadulla voi olla jotain merkitystä tässä asiassa, sillä eihän sitä kukaan nyt voi päästä mihinkään suhteeseen jos ei paljoa kotoaan poistu ja käy sellaisissa paikoissa joissa on mahdollista tutustua sopivan ikäisiin vastakkaisensukupuolen edustajiin.

Sinun ongelmasi on varmasti oikeast sosiaaliset ympyrät ja toisaalta se että näytät ehkä niin nuorelta ettei osa vain "uskalla" lähestyä?

Itse olen 30-vuotias mies ja kun eräs tyttö kertoi olevansa 21 ja täyttämässä 22 niin meinasin pudota tuolitlani koska hän näyttä enintään siis enintään 16-vuotiaalta.

Varsinkin siis jos on laiha ja lyhyt sekä pukeutuu vielä todella tyttömäisesti.

Jos olet oikeasti asperger niin varmasti siinä on sitten vaikeuksia tuon sosiaalisuuden suhteen jota kautta ne suhteet löytyisi.
Jos kärsit masennuksesta niin hoitele sitä kuntoon ja etsi opiskelupaikkaa.

Tekisi mieli tsempata enemmänkin ihan henkilökohtaisesti vaikka olen vanhempi mieshenkilö koska joskus tunsin vähän samankaltaisia naisia nuorempana ja kullakin ne asiat meni kuten meni.

Mitä tulee kiinnostukseen niin pari vuotta sitten jo lähes treffailin sinun ikäistä ja tapaista nuorta naisen alkua. Ei siitä mitään tullut kun hän etsi jotain muuta, mutta hänelläkin taisi olla ongelma se että hän ei tuonut itseään esille millään tavoin että miehet voisi edes kiinnostua. Minäkin tapasin hänet aivan sattumalta.

Uskoisin lopulta että olisit monelle miehelle ihan unelmien tyttökin. Itse ainakin olisin ollut todella otettu jos olisin tavannut sinun kaltaisen nuorempana. Ehkä sen vuoksi kiinnostuin tuostakin nuoresta naisesta vaikka ikäeroa oli useita vuosia.

Kannattaa varoa sitte niitä hyväksikäyttäjiä ja vain yhden asian perässä juokisjoita.

Tuossa sen melkein ekassa viestis joku sanoi: vaihda maisemaa. Ei kaikki ole suosittuja kaikkialla. Sulla voi olla todella vientiä kun löydät sopivan yhteisön.