Pakko kirjoittaa tänne, kun en enäää ymmärrä tuota anoppini käytöstä, Olen seurustellut hänen poikansa kanssa kohta kaksi vuotta ja hän alussa sanoi tykkäävänsä hirveästi minusta, no sitten meille tuli poikaystäväni kanssa hetken "ero" ja palattiinkin takaisin yhteen. Muutettiin silti erilleen asumaan.
Tämän jälkeen anoppini on sanonut minusta muille, että olen erilainen, erikoinen, että minut pitää ottaa varauksella vastaan ja että saan kaiken mitä haluan. Vaikka näin ei ole!
Hänellä on myös on-off suhde poikaansa, ja nyt he taas puolenvuoden tauon jälkeen ovatkin tekemisissä. Nyt tämä anoppi taas yrittää olla minulle kovinkin mukava, vaikka en enää häneen voikkaan luottaa. Mitä minun kannattaa tehdä? Pitäisi hänen antaa varmaankin jatkaa oloaan omissa oloissaan.. Huhhuh.
Tämän jälkeen anoppini on sanonut minusta muille, että olen erilainen, erikoinen, että minut pitää ottaa varauksella vastaan ja että saan kaiken mitä haluan. Vaikka näin ei ole!
Hänellä on myös on-off suhde poikaansa, ja nyt he taas puolenvuoden tauon jälkeen ovatkin tekemisissä. Nyt tämä anoppi taas yrittää olla minulle kovinkin mukava, vaikka en enää häneen voikkaan luottaa. Mitä minun kannattaa tehdä? Pitäisi hänen antaa varmaankin jatkaa oloaan omissa oloissaan.. Huhhuh.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sano sille että et hyväksy sitä että hän puhuu yleensäkkään sinusta ja kysy jos hän luulee olevansa niin hyvä ihmistuntija että voi antaa diagnoosin millainen olet. Ja sitten se että jos te nyt asutte erillänne huolimata suhteesta on vaan teidän oma asianne ei mitenkään anopin.
Itse olen anoppi myös mutta ei tulisi mieleenikään mennä haukkumaan miniääni ihmisille, jokaisessahan miniä/anoppi suhteessa menee joskus mielipiteet ristiin mutta ne on vaan asioita ja ei missään tapauksessa muiden hampaissa riepoteltavia sanoja ja usein vaan yhden ihmisen mielipiteitä sillä tasolla millä hän on.
Ja sitten me anopit, meidän pitää käsittää että poikamme lähin ihminen on hänen puolisonsa, ja kun sen käsittää niin ollaan jo aika pitkällä. Lykkyä tykö sinulle.
Mulla on hieman samanlainen "ongelma" anopin kanssa..
Ollaan AINA tultu vähintään kohtuullisen hyvin toimeen, mutta en vaan jaksa anopin intoa juoruiluun ja/tai selän takana puhumiseen..
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo melkein 10 vuotta, joten ongelma ei ole uusi.. Olen aina tehnyt niin kuin anoppi sanoo, käydessämme heillä olen tiskannut/siivonnut/pessyt pyykkiä/haravoinut pihaa jne.. Aina kun anoppi niin pyytää!!
Nyt alan olla väsynyt tähän.. Minulla kuten anopillakin on erittäin kuluttava työ, minulla henkisesti ja anopilla lähinnä fyysisesti ja ymmärrän täysin että väsyttää ja kiukuttaa.. Mutta sitä marttyyriasennetta en enää kestä, HÄN kuulemma tekee KAIKKENSA ja minä olen patalaiska.. Anoppi tekee kotihommia jne lopenväsyneenä ja marmattaa kun kukaan muu ei tee mitään, minä puolestani teen kun jaksan ja silloin teen kaikki hommat kerralla.. olen siis sitä mieltä että jos en ole nukkunut kuin noin 3-4 tuntia yöllä, niin teen vain sen minkä jaksan enkä yhtään enempää, ei ne hommat sieltä karkaa mihinkään!!
Mulla tosin on mieheni apuna, hän imuroi mielellään sillä minä tiskaan/teen ruuat/käyn kaupassa/hoidan pyykit.. Enempää en häneltä pyydä sillä miehenikin käy töissä ja tekee pitkää päivää! Anopilla ei tätä luksusta ole, sillä appiukko ottaa miestä väkevämpää aika lailla..
Ehkä tässä tilanteessa on kyse enemmänkin kahden erilaisen ihmisen kohtaamisesta, meillä kuitenkin on anopin kanssa myös hauskaa ja osaamme puhua asioista.. En vaan aina jaksaisi joustaa, varsinkaan kotonani jossa minä olen emäntä ja anoppi on vieras!
Ei minua haittaa jos anoppi tiskaa tai tekee ruokaa, mutta harmittaa kun en löydä omista kaapeistani mitään kun anoppi on laittanut astiat samalla tavalla kaappiin kuin kotonaan.. Ei haittaa jos hän haluaa kantaa kanssani mattoja ulos, mutta meidän mattomme mukaan ottaminen ajatuksella minä-vaan-vähän-pesen harmittaa.. Tiedän että teemme asiat eri tavoilla, mutta en ymmärrä miksi anoppi on päättänyt lapsemme ollessa pieni että meillä on aina p***aista, vaikka meillä siivotaan joka sunnuntai!! (siis minä kapinoin lauantaisia siivouspäiviä vastaan ja sunnuntaisin ei ole muuten kamalasti tekemistä)