Sinkut ja lapsettomat ovat tunnetusti parhaita lasten kasvattajia. Kerro kasvatusvinkkisi!
Omasta mielestäni vuosisataiset perinteet lasten kasvatuksessa on väärin perustein tuomittu. Maltillinen vitsan käyttö opettaisi lapsia maltilliseen voimankäyttön aikuisena mm. omia lapsiaan kohtaan.
Nykyajan raaistunut väkivalta johtuu oman kokemuksen puutteesta, jolloin muita satutetaan pahemmin kuin mitä itse ymmärretäänkään.
Kommentteja! Minusta kasvoi kunnon kansalainen nahkaremmillä, eikä se ollut edes mitään väkivaltaa.
Omasta mielestäni vuosisataiset perinteet lasten kasvatuksessa on väärin perustein tuomittu. Maltillinen vitsan käyttö opettaisi lapsia maltilliseen voimankäyttön aikuisena mm. omia lapsiaan kohtaan.
Nykyajan raaistunut väkivalta johtuu oman kokemuksen puutteesta, jolloin muita satutetaan pahemmin kuin mitä itse ymmärretäänkään.
Kommentteja! Minusta kasvoi kunnon kansalainen nahkaremmillä, eikä se ollut edes mitään väkivaltaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Se ken vitsaa säästää se lastaan vihaa. Jos minulla joskus on jälkikasvua niin remmiä ja ruisleipää niiltä ei ainakaan puutu.
Lasten ruumiillinen kurittaminen on kielletty lailla vuodesta 1984. Et siis voi toteuttaa fantasiaasi lakia rikkomatta.
Voin silti olla samaa mieltä kanssasi.
Rakkautta ja rajoja :)
Mut siis, miusta yks tärkee asia on totuttaa lapset pettymyksiin ja siihen, mite ne tulee kohata. On hirvee seurata sivusta, mite vanhemmat joustaa iha joka asiassa lapsen mielen mukaan, jos ei heti ekalla ni ainaki ku kiukuttelukohtaus alkaa.. Siinä ei tee hallaa ku sille lapselle. Pettymykset kuuluu elämää ja on tärkeetä osata kohata ne. Aina ei voi saaha mitä haluu ja siihe pitäs osata suhtautuu, tulee muute ongelmii vanhemmalla iällä..
Ja eellä olevaan, oon mieki selkääni saanu mutten välttämättä pitäs sitä hyvänä. Oli sen verran traumaattinen kokemus näin jälkee päi aatellen.. Eri asia sitten tukkapöllyt ja näin.. Mut kyllä miun mielestä vanhemmalla pitäs olla sen verra auktoriteettii, et sitä ruumiillista kuritusta ei ees tartteta. Kurii kyllä, mut ei fyysistä sellasta..
Menee hermot kattoes ku lapset pompottelee vanhempiaa, mut toisaalta säälittää lapset, joita vanhemmat teilaa iha maan rakoo..
"Nykyajan raaistunut väkivalta---"
Laita linkki tutkimukseen, vai onko tää pelkkää mutua? Itse samoin perustein väittäisin, että nykyajan Suomi on huomattavasti vähemmän väkivaltainen kuin vaikka 1200-luvulla.
Väkivallan näkyvä kokonaismäärä ei ole suurempi, mutta sitten kun väkivaltaa käytetään, on se yleisesti ottaen raaempaa kuin ennen. Ei osata lopettaa ajoissa.
Lapsi, joka tietää itse mitä kipu on, osaa hillitä voiman määrää lyödessään toista.
Hyvänä esimerkkinä on yleistynyt jo satutetun ihmisen pään päällä hyppiminen, joka osoittaa täydellistä satuttamisen tarkoituksen maksimointia. Sellaista ei ennen esiintynyt samassa määrin, vaan lyöminen lopetettiin jos lyöjän päässä oli vähänkään väkivaltaan reagoivia aktiivisia peilineuroneja.
Jos vahinko sattui ja uhri kuoli, niin ennen hänet haudattiin suolle ja hautaan tökkäistiin ristinmuotoinen oksa. Nyt paloitellaan sahalla ja kuljetetaan jätesäkeissä roskalaatikoihin. Uhrille ei siis osoiteta vähänkään kunnioitusta ihmisenä.
Mielestäni sterisaatio on näppärä konsti, mutta se pitää toteuttaa ennen, kuin penskoja on ehtinyt siunaantua.
Eli siis keino on sterilisaatio..
Kasvatusteesini:
1. En kannata remmiä enkä risua, mutta kyllä lasta pitää voida ainakin tarttua tiukalla otteella ja komentaa, jos lapsen mopo on karannut käsistä. Varsinkin julkisella paikalla, jossa lapsi häiritsee muita. Nykyään on vähän sellainen ilmapiiri kotona ja kouluissakin, että opettajatkaan eivät uskalla tehdä mitään. Tai eivät tiedä mitä saa tehdä.
2. Ei tarvitse olla lapsen bestis, mutta ei lapsesta tarvitse mitään etäisyyttäkään ottaa. Suomessa ei ehkä näytetä lapsille välittämistä riittävästi.
3. Yhteisöä enemmän mukaan kasvatukseen. Naapurin isännän, opettajan, kaupan tädin kanssa pieni keskustelu niin että hänkin voi automaattisesti sanoa meikäläisen lapsille että sinne ei saa mennä ja noin ei saa tehdä. Jos joku on yleinen linja, se menee lapsille helpommin perille.
Asiastahan meikäläisen käytännön kokemukset on lähes olemattomat, mutta mielipiteet sitäkin vankemmat! Sivusta on helppo huudella.
Täälläkin yksi lapseton. Ja aiempaa kompaten, meilläkin mies on laitattanut piuhat poikki, joten ei todellakaan tarvitse pelätä, että vahinkoa sattuisi. Emme halua eikä olisi varaa edes elättääkään lasta, meillä on kivaa kahdestaankin.
Lapsiin luotetaan liikaa ja annetaan liikaa vastuuta ikään nähden, ja samalla pakoillaan omaa vastuuta vanhempana.
Näkeehän sen tuolla liikenteessäkin: 15-vuotias ajaa viritetyllä skootterilla/mopolla ylinopeutta ja päin punaisia ja kolmion takaa eteen ym. Jos itselläni olisi lapsi, niin todellakin pitäisin huolen, että liikenteessä noudatetaan sääntöjä ja ollaan kunnolla. Joka hetkeä ei tietenkään pysty valvomaan ja joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta vanhempienhan ne rajat pitäisi laittaakin.
Viime yönä mieheni oli poikkeuksellisesti töissä ja sanoi, että vielä kolmelta yölläkin näki jopa 10-vuotiaita heilumassa kadulla. Mikseivät vanhemmat puutu asiaan ja tiedä missä lapset liikkuvat?
Fyysistä kurista voisi saada antaa tiettyjen rajojen puitteissa. Joskus pelkkä sanominen ei vain riitä.
Itselläni ei ole lapsia, mutta olen sen verran usein toiminut lastenvahtina muiden lapsille, että kaiketi jotain pientä olen oppinut. Mielestäni lapset tarvitsevat ennen kaikkea turvallisuuden tunnetta. Sen tunteen, että heistä välitetään ja kannetaan vastuuta. Kuri on yksi osa tätä välittämistä. Tietysti aikuinen pääsee helpommalla, jos antaa aina lapsen kiukuttelulle periksi. Mutta olen huomannut, että lapsi ei juuri kunnioita sellaista aikuista, joka antaa aina myöten. Lapsi alkaa ajatella, että tuohan on nössö ja sitä voi pompotella kuten haluaa. Mutta ei lapset toisaalta myöskään luota sellaiseen aikuiseen, joka aina antaa periksi eikä pidä kuria. He saattavat ajatella, ettei tuollaisesta nössöstä ole hädän hetkellä mitään turvaa. Kurin pitäminen ei tietysti ole helppoa. Eihän ne lapset kiitä aikuisia kurinpidosta, vaikka se tapahtuu heidän parhaakseen. Päinvastoin, kiukuttelevat kahta kauheammin. Mutta ehkä he sitten isompana ymmärtävät pikkuhiljaa, että se oli heidän parhaakseen, vaikka pienempänä kaikki rajoitukset tuntuivatkin epäreiluilta. Lapsille pitää siis olla kuria ja sääntöjä, mutta kohtuullisesti. Jos kuri on aikuisen puolelta jonkinlaista vallankäyttöä itsensä pönkittämiseksi, niin mennään jo väärille linjoille.
Nykyisin moni vanhempi haluaa olla lapsensa kaveri ja antaa siksi lapselle aina periksi. Toinen ongelma näyttää olevan se, että monille vanhemmille jää ns. bailausvaihe päälle vielä lastenkin syntymän jälkeen, vaikka lasten takia tulisi rauhoittua ja keskittyä enemmän perhe-elämään. Ei ole varmaan lapsillekaan kivaa kuunnella, kun isä ja äiti jatkuvasti riitelevät kotona, että kumman vuoro on lähteä illalla kavereiden kanssa kaljalle. Lapsille voi tulla sellainen tunne, että he ovat liikaa. En tarkoita, etteikö perheelliset saisi liikkua missään, mutta jos on perhe perustettu niin perhe pitäisi olla etusijalla ja omat menot vasta toisella sijalla. Kaikilla se ei kuitenkaan mene niin.
Ruumilliseen kuritukseen suhtaudun niin, että tukkapölly tai kevyt läimäytys takapuoleen ei ole pahasta, jos lasta on ensin suullisesti varoitettu eikä hän ole silti totellut. Mutta vakavempi pahoinpitely on sitten ihan eri asia eikä mitenkään hyväksyttävää. On ihan eri asia vähän tukistaa kuin lyödä mustelmille. Nykyajan opettajia lähinnä säälin. Ennen oppilaat olivat opettajan armoilla (mikä ei ollut hyvä) mutta nykyisin opettajat ovat oppilaiden armoilla (mikä ei ole hyvä sekään). Mistä löytyisi kultainen keskitie? Opettajilla on sikälikin hankalaa, että kurittomien oppilaiden lisäksi he ovat saaneet riesakseen nössöjä vanhempia, jotka henkeen ja vereen puolustavat kauhukakaroitaan.
Risolid