Tuntuu että olemme vaimon kanssa vain kämppäkavereita. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapset. Seksiä emme harrasta ja emme edes koskettele toisiamme. 90% ajasta menee riidellessä tai oikeastaan niin että vaimo huutaa mitä pienimmistäkin asioista ja kaikki minussa ärsyttää tein sitten mitä vaan tai olen tekemättä. Tietenkin parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, joten itsessänikin on varmasti jotain parantamisen varaa, vaikka en käytä alkoholia, hoidan lapsia aina kun ehdin töiden jälkeen, siivoan jne jne. Erostakin on puhuttu, mutta vaimo ei usko sellaiseen ja tod. näk. pelkää jäävänsä yksin. Onko kohtalotovereita, miten tällaista jaksaa vuodesta toiseen?
Kaksin kotona yksin - vaimon kanssa kämppäkavereita
Mies 40
231071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuulostaa muuten normaalilta perheidylliltä, mutta tuo huutaminen on epäasiallista. Vaimosi on varmaan yhtä turhautunut perhe-elämän arkeen kuin sinä ja purkaa pahaa oloaan sinuun ja lisää epäreilulla tavalla sinun stressiäsi. On mahdotonta täältä etäältä arvioida, voiko vaimosi käyttäytyminen parantua.
Älä sinäkään pahenna tilannetta kuvittelemalla olevasi elämän ainoa uhri. Ajattele, että tilanne on väliaikainen: ennen pitkää lapset lähtevät kotoa, ja olet vapaa.
Sanoit hoitavasi lapsia, kun töiltäsi ehdit. Siinä kuultaa läpi, että ehkä viivyt töissä liikaa. Työnantajalle kuuluu max 40 tuntia viikossa. Loput kuuluvat lapsille, eikä sinulla ole oikeutta varastaa tätä aikaa muuhun käyttöön.
Millaisesta elämästä unelmoit?
Millaisen parisuhteen tunnet ansaitsevsi?
Miten sinua saa kohdella?
Millaisen parisuhteen ja kumppanit toivoisit lapsesi tulevaisuudessa löytävän?
Ovatko he saaneet tällaisesta esimakua kotona?
Olemme jokainen vastuussa omasta onnellisuudestamme.
Yksi elämä.
Joku syyhän siihen vaimosi käytökseen on. Mistä asioista hän huutaa?
Käsi sydämelle, jaatko kotityöt puoliksi?
Oletko kotona 100% läsnä vai oletko ajatuksissasi, töissäsi, netissä jne..?
Kiinostaako sinua perheen kanssa yhdessä touhuaminen?
Suunnitteletko vaimosi kanssa lomat, vapaa-ajat?
Huomioitko puolisoasi?
Mikäli vastaat näihin kaikkiin kyllä niin sitten voit hyvällä omallatunnolla erota ja etsiä uuden huutajan. Tosin ennemmin tai myöhemmin siihenkin suhteeseen arki löytyy ja huuto alkaa : D.
Olen töissä normaalin määrän, sillä en ole yrittäjä jotka usein tekevät töitä 24/7. Toki itsessäkin vikaa on, voisi enemmän huomioida toista, mutta kun ei enää jaksa, ei tunnu siltä että jaksaisi enää panostaa suhteeseen joka on "jäätynyt".
"Oletko kotona 100% läsnä vai oletko ajatuksissasi"
Ei väliä, kun on vain paikalla ja ottaa osaa perhevelvollisuuksiin.
"Kiinostaako sinua perheen kanssa yhdessä touhuaminen?"
Aika harvaa miestä kiinnostaa. Mutta tämäkään ei ole pakollista, kun vain hoitaa hommansa.
"Suunnitteletko vaimosi kanssa lomat, vapaa-ajat?"
Jos joku haluaa jotain erityissuunnitelmia vapaa-ajalle (pienten lasten vanhemmilla tosin ei ole vapaa-aikaa), tuokoon ajatuksensa esille. Jos ei ole mitään erityishaluja, ei ole mitään esitettävääkään.
"Huomioitko puolisoasi?"
On tosiaan hyvä huomata, että puutteellisella miehellä on melkein aina puutteellinen vaimo, vaikkakin puute on ehkä eri asioista. Uupuneille vanhemmille on minusta riittävä vaatimus se, ettei ole puolisolle ilkeä vaikka oma olo ei ole hääppöinen. Eli ei pidä syyttää puolisoa omasta pahasta olosta.
"Mikäli vastaat näihin kaikkiin kyllä niin sitten voit hyvällä omallatunnolla erota"
No, ei varmana. Pitää ensin arvioida, mikä on lasten etu.
"Ei väliä, kun on vain paikalla ja ottaa osaa perhevelvollisuuksiin."
Sillä on juuri väliä ja se näkyy oletko henkisesti läsnä.
"Aika harvaa miestä kiinnostaa. Mutta tämäkään ei ole pakollista, kun vain hoitaa hommansa."
Mikäli ei perhe-elämä kiinnosta niin miksi sitten pitää alkaa leikkimään kotia ja tehdä niitä lapsia??
"Jos joku haluaa jotain erityissuunnitelmia vapaa-ajalle (pienten lasten vanhemmilla tosin ei ole vapaa-aikaa), tuokoon ajatuksensa esille. Jos ei ole mitään erityishaluja, ei ole mitään esitettävääkään."
Vapaa-aikaa on jos sen haluaa järjestää. Lapsille hoitaja kotiin ja aikuiset hoitamaan parisuhdettaan. On todella piristävää lähteä yhdessä miehen kanssa kuntoilemaan, uimaan, elokuviin ja illalliselle, mökille, teatteriin tai konserttiin. Lapsen hoitoapua voi kysyä ystäviltä, sisaruksilta, isovanhemmilta tai palkata lapsenhoitajan kotiin.
Uupuneena pitää levätä ja järjestää vuorottelua lasten hoidossa ja käyttää niitä apujoukkoja. Pidän myös huolta siitä että mieheni pääsee lomailemaan viikon ajan ilman minua ja lasta, sekä tapaamaan kuukausittain kavereitaan. Ei kukaan jaksa jos koti muuttuu taistelu tantereeksi. itselleni on myös tärkeää kokata puolisolleni, laittaa aamupala, hankkia hänelle mieleistä luettavaa, laittaa kylpy, järjestää miehelle kaveri ilta kotiin, jolloin lähden lapsen kanssa yökylään mummolaan. Meillä tämä toimii molemmin päin ja näin molemmat jaksamme toisiamme ja arkea.
Jokainen voi keksiä omimman tavan huomioida ja saada yhteistä aikaa. Keinot kyllä keksii jos vain tahtoa on.
Mitä siinä nariset vaan lyöt tosiasiat pöytään ja sanot vaimolleesi jos ei tämä seksielämä parane ja ruvetaan elämään niinkuin avioparin kuuluu ellä ja olet antanut muijasi hyppimään silmille ja otappa miehenä ote naisestasi ja vaadit oikeuksia ja kysyppä vaimoltasi että mikä mättää ja jos puhumalla ei selvyyttä tule niin ero on ainoa vaihtoehto koska te ette ole aviopari kuin paperilla.
tai jos lähtis vaan vieraisiin ja naida nussuttaisi mielensä kyllyydestä ja ei kertoisi vaimolle mitään.
En nyt ihan 100 %:sti komppaa vieraissa nussuttelua, mutta siinä piilee totuuden siemen sillä lailla, että parisuhteessa olevien, varsinkin pienten lasten vanhempien, tulee pitää huoli itsestään, molempien, yhdessä tai erikseen, tavalla, joka parhaiten perheessä pelittää.
Kukaan ei jaksa hoitaa ketään eikä mitään, jos omat voimavarat alkavat huventua arkirutiinien pyörittämiseen ja samanlaisena toistuviin kaavoihin viikoista kuukausiin ja vuosiin.
Joten hus etsimään mielenvirkistystä harrasteista, menemisestä ja tekemisestä, joka on ihan omaa ja sellaista, jonka parissa voi hetkittäin unohtaa kaiken muun, työn, perheen, suheongelmat, ihan kaiken ... Sillä lailla uusiutuu ja saa ehkä uudenlaisia katsomistapojakin asioihinsa.
"Kukaan ei jaksa hoitaa ketään eikä mitään, jos omat voimavarat alkavat huventua arkirutiinien pyörittämiseen ja samanlaisena toistuviin kaavoihin viikoista kuukausiin ja vuosiin."
Viisitoista vuotta jaksettu jo. Kyllä tässä vielä seitsemän vuotta menee.
Mutta älä tarjoile malliasi muille. Toiset jaksavat puuduttavaa perhe-elämä -putkea paremmin kuin toiset. Toiset kaipaavat elämään vaihtelua toisia enemmän. Ihmiset ovat erilaisia, suurimmalta osin vaihtelunhaluisia, yksilöitä, joita karsinointi ahdistaa.
Ja sinäkin olet näköjään vain päättänyt jaksaa jonkun tietyn ajan, joten et poikkea mitenkään muista. Uudet tuulet häämöttävät jossain, se helpottaa jaksamista.
Miksi sinulla sitten on oikeus tarjoilla malliasi muille, jos toisillakaan ei ole?
"älä tarjoile malliasi muille"
Minusta kaikkien vanhempien pitää pitää alaikäisistä lapsistaan huolta hinnalla millä hyvänsä.
Kyllä. Eikä se asia estä millään lailla aikuisen ihmisen tahtoa ja tarvetta hakea vaihtelua, virikkeitä, mielen virkeyttä ja terveyttä, silloin kun itse haluaa, sen jälkeen kun perhevelvollisuudet, lapset ja muu vastuunkanto on hoidettu.
Lapset eivät elämistä estä, yleensä vain aikuisten ahtaat karsinat ja yksinkertaisuuden ylistyslaulu.
Oletko ehdottanut vaimollesi lääkärikäyntiä? onko mahdollisesti vaihtarit alkamassa eli naishormonit matalat? onko vaimo aina väsynyt? kilpirauhanen ok? oletko yrittänyt kysellä vaimolta miksi seksi ei kiinnosta? pelkkänä kämppiksenä eläminen avioliitossa ei kuullosta todellkaan normaalilta..oletteko käyneet perheneuvolassa? nämä nyt ensin tuli mieleeni...ehkä mahiksia saada liitto toiminaan tai sitten ei..eihän tota jaksa kukaan..
Niin tavallista! Alan kohta pitämään toimivia parisuhteita poikkeuksina. Ei meilläkään seksiä ole, eikä yhteisiä puheenaiheita, eikä haaveita. On kuitenkin lapsia ja asuntolaina. Järjestämme aikataulumme niin kireiksi, ettei yhteiselämän onttous häiritse. Toimintatapamme ei ole lainkaan harvinainen. Lähipiirimme parisuhteet toimivat samalla sapluunalla: kiireistä ja tiukkaa arkea. Tiedä sitten onko se syy vai seuraus, mutta lopputulos on sama. Kaksin yksin...
Se paranee silla kun alkaa taas naimaan miehesi kanssa ja tekee siitä avioliitosta sellainesen kun sen pitää olla ja itse miehnä ollut jo 21v puolison kanssa ja en olekoskaan ollut viikkoakaan ilman seksiä koska se olsii typerää ja niin edelleen. Se semmoinen homma että sitä parisuhdetta pitää hoittaa ja unohtakaa muut menot kuukaudeksi ja rupeatte harratamaan sitä sekiä taas koska terve aikuinen ei ilman pärjää.
Vaimo ei usko eroon?? Mitä tuokin tarkoittanee? Todennäköistä kyllä, että pelkää jäädä yksin. Mutta ei ole oikein jäädäkään tuollaiseen suhteeseen, teidän kummankaan. Kauanko seksittömyyttä on jatkunut? Omassa avioliitossa meni pari vuotta ilman seksiä, nukuttiinkin tuolloin eri huoneissa kun toisen läsnäolo vain inhotti ja ärsytti. Lasten vuoksi yritettiin, riidelläkin niin ettei lapset kuulisi. Lopulta nostettiin kissa pöydälle ja päätettiin jatkaa "oikeana avioparina". Taas seksiä ja koskettelua ja samaan sänkyyn nukkumaan. Puoli vuotta - aloin miettiä eroa. Ei tuntunut hyvältä, ei vain kiinnostanutkaan enään yrittää, mies inhotti ja kaikki hänessä ärsytti edelleen. Puoli vuotta mietin eroa, ja lopulta halusin sen. Vuoden päivät siis yritimme olla naimissa kuten "pitää", ongelmat olivat kuitenkin jo niin suuret, ettei niitä korjannu mitään. Nyt sanonkin, ettei vuotta pitempään seksittömyyttä kannattaisi kestää. Jos niin kauan jo mennyt ,ei paluuta entiseen ole ja ero on ainoa oikea ratkaisu.
Minä ratkaisin tämän ongelman siten, että erosin tuosta järjettömästä riippuvuudesta, jossa nainen on täysin riippuvainen minusta taloudellisesti muttei halua antaa minulle mitään.
Kun hän vielä itse sanoi, että voisin viettää enemmän aikaa töissä, kotona olen kuulemma vain tiellä, asia tuli aika selväksi. Tätä jatkui vaikka sanoin etten voi elää tällaisessa suhteessa, vaan että jollei jokin muutu, otan eron. Silti, vasta kun jätin eropaperit, hän muuttui, ja alkoi yhtäkkiä huomioida minua. Sillon hän vasta tajusi että olen oman työni ohella hoitanut enemmät puolet kotitöistä hänen ollessaan koko ajan kotiäitinä.
Mutta minulle riitti, eron vein loppuun ja löysin Aasialaisen naisen jonka kanssa olemista en ole katunut hetkeäkään.
Jos tarinalla on opetus, on se kenties ymmärrettävissä siten, että liian monet suomalaiset naiset ovat tasa-arvoajattelussaan menneet niin pitkälle, että katsovat oikeudekseen pallotella miestä miten haluavat; heillä on oikeus vaatia (esim. kotitöitä), mutta miehellä ei ole oikeus vaatia yhtään mitään, vaan jollei mies ole kuin taivaan enkeli heille, ei tipu myötätuntoa eikä vähäisintäkään merkkiä halusta ilahduttaa toista.
Aasialaisilla naisilla ei ole tätä pälhöä päähänpinttymää, suosittelen lämpimästi.
Kaikki tietävät, että aasialainen kulttuuri on erilainen, myös parisuhdekulttuuri. Sinä siis otit itsellesi piian ja passaajan, jotta ei 'enää' tarvitse kotihommiin kajota.
Päähänpinttymä on vain sinulla, jos yleistät exäsi laiskuuden koskemaan kaikkia naisia.
Yep!
Olet taas yksi ihmisistä, joiden mielestä se riittää, että tekee pakolliset hommat eli hoitaa lapset ja kotityöt. Jotain kuitenkin jää puuttumaan : ). Lasten ja huushollin tarpeet on huomioitu muttei hänen, jonka kanssa ollaan liitossa.
Huomioitu vaimo harvemmin nalkuttaa ja jos nalkuttaa, on vika jossain muualla kuin miehessä.
Taidat olla mun naapuri. Siellä nainen huutaa miehelle kuin palosireeni. Tekisi mieli aina sanoa heille että erotkaa niin helpottaa, riitely ja huonossa suhteessa oleminen vie vaan energiaa. Lapsi kärsii varmasti tuollaisesta kovasti.
Itse erosin 4 vuotta sitten. Meillä sama juttu, kämppissuhteeksi se oli väljähtänyt, mutta mies oli se joka raivosi. Ilman seksiä oli hirveää olla vuosikausia. Tosin en nyt ole ketään miestä tavannut joten ilman seksiä olen vieläkin, mutta piristää ainakin tietoisuus siitä että seksi ja hyvä suhde on vielä mahdollisia. Meillä ei mitkään lämmittelyt tai terapiat olisi enää sitä väljähtänyttä suhdetta korjannut.
Mies ei olisi halunnut erota, mutta kuitenkin juodessaan ilmeisesti petti. Minä sitten erosin, ei kyllä helpolla päässyt miehestä eroon! Hän seurasi ja ruikutti minua takaisin.
Ihanaa kun ei tarvitse enää olla tuollaisessa suhteessa! Mieluummin olen yksin yksin kuin kaksin! Mies taas on puolestaan löytänyt ihannekumppanin itselleen.
dudetar: mistä päin olet....mietin vain että oletko oikeasti naapurini:-D