olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä siitäkin naimissa 18 vuotta. nyt on vaan tullut mitta täyteen. en kertakaikkiaan jaksa enää tai tulen hulluksi. en näe enää muuta vaihtoehtoa. mieheni on yrittäjä ja itse olen samassa yrityksessä työntekijänä, joten näemme toisiamme päivittäin. enää ei ole mitään töissä mies vaan ärisee ja katsoo tekemättömiä töitä jajoskus väärin tullutta tuotetta ja aina olen syypää minä ei koskan itse täydellisyys tai jos onkin siitä ei saa puhua tai... työaika on noin 07-20 ja sen jälkeen mies urputtaa kun kotona on kaikki viksin vonksin ja vaatepino kasvaa ym.. sen jälkeen pitäisi alkaa tekee ruokaa ja siivota sekä pyykätä mies menee sohvalle ja alkaa katsomaan tv:tä ei aikeitakaan että teksi jotain on tehnyt niin raskaan työpäivän ja minä olen vain istunut koneen ääressä tekemättä mitään.. mies päättää lähteä kavereiden kanssa juhlimaan milloin huvittaa nytkin on lähdössä muutaman päivän reissulle miesten kanssa. näistä miesten kanssa kalja juttuja tapahtuu kuukausittain ja sitten jos tullaan kotiin ollaan hirveässä kunnossa. sitten saan taas mäkätystä kun en suostu seksiin juopottelu reissun jälkeen. miksi pitäisi itse kun lähden kavereiden kanssa ulos yhtenä ilta niin saan kuulla siitä monta viikkoa miten ovat miehet kuollanneet ja miten olen niiden kauloissa ollut ja miten niitä on tullut nuoleskeltua vaikka totuus on aivan toinen. olen tässä mieheni käytöstä seurannut sivusta ja tullut siihen tulokseen että taitaa olla jokin salarakaskin kuvioissa millä sen saan mieheltä ulos. on viimeaikoina kantanut kännykkäänsä jopa suihkuun mukana lähtenyt ulos puhumaan tullut äkillisiä työjuttuja ym.. en ole ikinä hänen viestejään lukenut enkä aiokkaan. tiedän kun ero sanan nostan pöydälle se tulee hänelle täytenä yllätyksenä, mutta en jaksa vaan enää tätä hänen itse keskeisyyttään. nykyään hän on muuttunut niin hirveästi. minun vanhempani ja sukulaiset sekä kaverit ovat kuin myrkkyä jopa vanhempani tai veljeni ei edes saanut tulla tyttäremme juhliin vaikka veljeni on tyttäremme sylikummi ja kuinkas ollakkaan kaikki hänen sukulaisensa olivat paikalla ja hän tietenkin suureen ääneen voivottelemaan, että miksi eivät tulleet ovat kummalista väkeä vaikka itse oli kieltänyt heitä tulemasta. tuskin teistä kukaan jaksaisi tuollaisen puolison kanssa en minäkään. kertokaa miten toimin tässä tilanteessa tiedän pitää ottaa lopputili ym.. tai sen saa varmaan automaattisesti ilman irtisanoutumista jne..
MITEN KERTOA TOISELLE
suru silmäinen vaimo
13602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuri noin! Kirjoittelin tuonne toisaalle, että useimmille miehille on itsestäänselvää, että nainen palvelee ja toimii kuin duracell-pupu. Monille miehillä on tosiaan käsittämätön pelkkä ajatuskin, että nainen voisi väsyä - esim. töissä (jotka tosiaan ovat nimenomaan naisille harrastus - siis miehen mielestä), kotitöihin, lastenhoitoon ja kaikenlaisten asioiden toimittamiseen. Täysin mahdotonta on myös, että nainen väsyisi mieheen - vieläpä tämän huonoon kohteluun!!! Totuus on se, ettei nainenkaan kaikkea jaksa ja siedä. Tämä miehen tuli huomioida, aina.
Onko teillä avioehtoa? Ellei ole, firma otetaan mukaan ositukseen. Se puolestaan huonontaa välejänne, ellei peräti poikkaise niitä täysin. Erosta tulee yhtä helvettiä. Vaikka joidenkin mielestä on täysin käsittämätön ehdotus, niin ehdotan vastaantulemista tässä asiassa. Edes jonkin verran. Hulluille kannattaa olla mieliksi...
Etsi itsellesi uusi työpaikka. Se on kaiken a ja o selviytymisellesi.
Käytännössähän voit järjestää "kokouksen", jossa kerrot päätöksestäsi hakea eroa - tai kertoa, kun olet jo hakenut sitä. Muista, että ositus suoritetaan eron 1. vaiheen vireilletulopäivän mukaan. Mies todennäköisesti haukkuu sinut ilmoituksen jälkeen, varaudu siihen ja pysy kovana. Tai sitten hän haluaa terapiaan, vaikka se ei taida enää auttaa. Lisäisi vain sinun kärsimyspäiviä.
MEILLÄ EI OLE AVIOEHTOA. Omaisuutta on avioliiton aikana kertynyt jonkin verran, mutta miehen mielestä kaikki on hänen. niin talot, autot, firma, jossa lainaa on nyt ihan mukavasti kun on toimitilat ostettu ja lainaa lyhennetään joka kuukausi. lainan panttina on nyt maksuun saatu asunto, joten asunto velkaa ei ole. Mies peri vuosia sitten isänsä vanhemilta pienen kesämökin, josta on hiukan velkaa niistä lakiosuuksita muille sisaruksille. tiedän kyllä, että kun ero tulee niin osituksessa saa sen verran että voi ostaa pienen oman asunnon ilman lainarahaa, mutta tiedän kyllä millainen sota syttyy kun tieto erosta tulee siksi kaikki pitää valmistella etukäteen. olen joskus yrittänyt puhua erosta, mutta ei mene jakeluun tai sitten puhutaan että et halua muuta kuin rahaa ym... Kumpa hänkin tietäisi, että ei raha tuo onnellisuutta ja kaikki eivät halua sitä viimeistä killinkiä, joka hänelle lain mukaan kuuluisi. Onneksi meillä on jo isot lapset nuorinkin 15 vuotta täyttänyt, joten heidän takia ei tarvitse riidellä.
Usein tuollaisissa "en halua kuunnella erosta enkä puhua siitä" -tapauksissa on paras toimia niin, että vain menee ja hakee sitä eroa. Muuten siitä ei tule koskaan mitään.
Tein oman vakuuttuneen ja varman eropäätökseni kaksi vuotta (mietitty oli ainakin viisi) ennenkuin hain eroa. Kun ystäväni, sukulaiset, jopa psykologi kysyi mitä ihmettä odotat - koska luulet miehesi olevan valmis eroon? Uskotko tosiaan, että hän olisi joskus siihen valmis, koska ei ollut nyt kahteen vuoteen, vaikka asia on ollut kokoajan esillä? Vasta silloin tajusin, että minun täytyy hakea eroa yksin. Mitään sopueroa ei tule.
Meillä nuorin oli erotessa 14v, muutamaa kuukautta vaille 15. Vanhempi alaikäinen 17. Silti käytiin lastenvalvojan luona 5x2 h ja elatusmaksut menivät kuitenkin oikeuteen asti, jossa päästiin lopulta jonkinlaiseen sopimukseen. Joten aina voi riidellä, itsestäänselvistäkin asioista. Itsestäänselvistä siinä mielessä, että oikeudessa sovittiin lopulta lähestulkoon minimielarit. Vaikka exällä maksuvaraa oli oikeasti paljon enemmän, molemmista yhteensä lähes 500e/kk. Hänen mielestään maksuvaransa oli molemmista yhteensä 50e/kk :D.
Lastenvalvojalla puhuttiin tuntitolkulla etenkin "jos"-asioista. Jos ex muuttaa ulkomaille, niin maksaisin lasten matkakulut, vaikkapa lentoliput. Tai jos tapahtuu niin tai näin, niin taas minä maksaisin. Oli myös tarkkaan kuvannut lapsille omat huoneet ja niihin tarvittavat huonekalut, esineet ja elektroniikan: nämä minun pitäisi hankkia, jos alan lähihuoltajaksi. Onneksi lastenvalvoja sai jotenkin exän ruotuun. Siis taas kerran: todella mistä tahansa voi riidellä ja jauhaa pas*'aa, jos joku sitä keksii eikä kukaan estä.
Sä jätit mutta miehen pitäis silti kaikesta maksaa lasten pleikkareita myöten, niinkö? "Mistä tahansa voi riidellä"
Ymmärrän, elämäsi on varmasti samanlaista putkea kuin tekstisikin. Kannattaa pätkiä molempia, saattaa helpottaa kummasti.
Elämään uusia tuulia ja tekstiin kappalejakoja, kiitos ja sorry.
sinulta !
Sinulle !
Aloittajalle: -tiesitkö, että orjuus on laissa kielletty!
"Työn orjat sorron yöstä nouskaa"..
ota yhteys juristiin ja toimi eroasiassa, itse ja pikaisesti. Kun äijästä eroon pääset, vaikkapa muuttamalla ja kauas, kaikki muu järjestyy pikkuhiljaa. Tsemppiä!
Kiitos teille kaikille. Pitää todella ottaa itseä niskasta kiinni ja hakea sitä eroa yksin. Ensin toki pitää lasten kanssa jutella, koska tämä uusi asunto pitää saada ensin hankittua ja sitten on helpompi lähteä. Ei tarvitse miehen motkotusta ja huutoa sitten enää kuunnella.
Nyt olimme mökillä viikonloppuna miehen sukulaisten kanssa ja mies senkun huusi ja räsjäsi heidän kuullensa, mitä tänne tulette nyt heti siivoamaan ja sen jälkeen matot pesemään ja takaisin siivoamaan. no mikä kesti ei ruuanlaitossa noin kauaa mene aikaa, seä kun olette noin laiskoja ei tänne enää tarvitse koskaan enää tulla jne... Silloin päätin tämä oli tässä ja nyt alkaa pakkaus ja asunnon etsintä. Ainut ongelma on vaan tässä tämä yksi vuosi, kun lapsilla alkaa viimeiset vuodet toisella yläasteella ja toisella lukiossa niin ei voi ihan kauas muuttaa vielä. vuoden päästä asiat olisivat jo toisin.
Voimia sinulle tulevaan!
Mitäs jos vuokraisit nyt "ylimenovaiheeksi" asunnon läheltä lastesi nykyisiä kouluja? Kun vikat luokat on kunnialla takana, on helpompi vaihtaa maisemaa.
Ja nyt ensin alkuun olisi yksi murhe vähemmän, kun ei heti tarvitsisi päättää, mihin asettuu, sillä eroprosessin ja osituksen kanssa sinulla tulee märehtimistä piisaamaan, kun mies on noin "ihastuttava persoona". Roikkuu takuulla joka sentissä kiinni huutaen, että tämä on minun - mutta joutuu huomaamaan, ettei se niin mennytkään. Hyvä olisi, jos sinulla olisi lakimies turvana asioita hoitamassa, että aivan varmasti mies ei saa sinua kusetettua.
Mie sain tänään just oman asunnon. Miehelle olen kertonu jo aiemmin (totta kai!) et haen omaa asuntoa. Lapsille (2 aikuista, 1 kohta 18) ei ole vielä saanu sanoa, mutta pakkohan se nyt on ku muutto ois viikonloppuna. Miehelle (reissutöissä) laitoin viestiä että ny sitte pääsen muuttamaan, mitään ei ole kuulunut. 20 vuotta kituuttelin, nyt ollaan ku sisko ja sen veli. Tänään vuorotellen hymyilyttänyt / itkenyt mutta jos nyt en lähde niin en varmaan sitten ikänä. Tsemppiä sulle!
"en näe enää muuta vaihtoehtoa....tiedän kun ero sanan nostan pöydälle se tulee hänelle täytenä yllätyksenä"
Eikös tuosta välistä puutu ihan pari vaihtoehtoa? Kuten se, että vaikka koittasit puhua sen sun miehes kanssa.
20 vuotta olisitte voineet opetella keskustelun ja kommunikaation taitoa. Miehesi tekee ihan liikaa töitä ja on siksi hullu.
Vaan kun rivien välistä ainakin minä luin, että ois salarakaskin kuvioissa. Ja kaikille ei vain yksinkertaisesti pysty puhumaan, vaikka yrittää. Ei mene jakeluun.
Voihan tietysti yrittää vielä kerran sanoa rohkeasti, että nyt mulle riittää ja että hakee eroa. Jotkut jopa parantavat tapansa, vaikka usein se on väliaikaista, kun huomaavat että vaara on ohitse, alkaa entinen käytös taas alusta...