Minulla on aivan hirveän vilkas lapsi. Nyt kun olen kesälomalla, piti olla enempi jaksamista myös parisuhteessa, mutta oltuani koko päivän lapsen kanssa, joka saa aikaan jatkuvasti siivottavaa ja pestävää jne ja jota pitää vahtia silmä tarkkana koko ajan, kun touhuaa ilman taukoa, ja kaiken päälle vielä uhmaiän kiukuttelu ja kaiken touhuamisen aikaansaamat kolhut ja itkut, niin olen illalla saatuani hänet unten maille niin rättiväsynyt, etten jaksa enää ajatella parisuhteen asioita kuten s...ä (juuri jaksan hampaat yms pestä itseltäni). No mies ei varmasti tätä kestä kovin kauaa tätä tilannetta, kun ei ole hänen lapsestaan kyse. En tiedä mitä teen. Mies syyllistää minua iltaväsymyksestä ja flunssat eivät tilannetta ole parantaneet. Monta kertaa olen miettinyt, olenko tosiaan epänormaali väsyessäni iltaisin.
parisuhteen loppu
väsymys.
3216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun pitäisi saada aikuista apua lapsesi vahtimiseen. Myöskin ehkä esim. neuvolapsykologi tms. lastenkasvatuksen asiantuntija voisi auttaa sinua rationalisoimaan arkeanne niin, että lapsen kanssa vietetty päiväkin menee normaalijaksamisen rajoissa aamusta iltaan. Onko lapsesi jotenkin erityislapsi, siis esim. autistinen, ADHD tms? Jos ei ole tutkittu, hakeutukaa syksyllä testeihin. Jos olet varma siitä, että lapsi on normaali, vain erittäin touhukas, siinä tapauksessa päivänne kaipaavat selkeää strukturointia. Esim. aamiainen kello x, sitten leikkipuistoon/uimaan 2 tunniksi. Sitten joko pikniklounas tai kotiin ruuanlaittoon. Pikku päikkärit yhdessä, vaikkapa 1 - 2 tuntia, iltapäivällä jotakin yhteistä, JÄRKEVÄÄ tekemistä, kuten puutarhatöitä hyvällä ilmalla, leipomista tai siivoamista sateella. Jne. kunnes päivä on pulkassa ja noin klo 20 - 21 saat pojan nukkumaan.
Lapsi ei saa söheltää aamusta iltaan itsekseen mitä pikku päähän pälähtää, Äiti päättää, mitä tehdään, miten, kuinka kauan jne. jo edellisenä iltana tai aamulla tehdyn päiväohjelman puitteissa. Kuria ja rakkautta sopivassa suhteessa. Vaikkapa jäähypenkki käyttöön jos et saa perille tottelemisen pakkoa. Käske vain tarvittaessa, mutta pidä huolta että lapsi oppii tottelemaan jämäkkää käskyäsi. Et ole lapsesi huonepalvelija.
Sukulaiset nyt talkoisiin että saat lomastasi edes jotakin lepoa irti. Ja ehkä lapsi kaipaa ikätoveri-kavereita, yli kolmevuotias ainakin. Minkä ikäinen lapsi on? Mies menköön jos on tottunut lapsettomiin, 100 % ajastaan hänelle uhraaviin naisiin, ehkä miehetön olotila rauhoittaa lasta ja antaa sinulle paremmin aikaa ladata akkuja. Ymmärtäväinen mies yrittäisi auttaa ja piristää sinua raskaassa elämänvaiheessa syyllistämisen sijaan. Voit toki yhdeksi päiväksi lähteä akkuja lataamaan ja jättää miesystävän lasta vahtimaan, jos uskallat, silloin loppuisi ainakin häneltä turha jäkätys.
Sitten vuoden-parin päästä sinulla on parempi hetki luoda miessuhdetta, ja parempi mieskin varmaan on löydettävissä sitten kun jaksat ja ehdit. Älä syyllistä itseäsi turhasta.
Tätä on nyt elämästäsi tietty lyhyt jakso, muista että et ole yksin, tai hanki vaikka MLL:n vahti välillä, jotta itse jaksat.
Johtuukohan tämä outo ajatusmalli näistä kaikenmaailman brittiläisistä lastenkasvatusohjelmista, mutta aina kun joku sanoo tai kirjoittaa, että lapsi on touhukas, ongelmallinen, rasittava tai ylipäätään on jotain ongelmaa lapsen kanssa, niin joku heti ehdottaa, että mitäs jos pitäisit kuria lapselle jäähypenkin muodossa? Tai sitten kyseessä on heti "erityislapsi". Just joo.
Elämä on sellaista kun on nappuloita :)
Se on kumma juttu kun miehet ei jostain syystä oikein tunnu tajuavan että yksinhuoltajaäiti tulee sen lapsen kanssa samassa paketissa - asia jonka sinuna takoisin miehen kalloon ennenkuin suhde etenee pidemmälle. Luulisi että vikisemisen sijaan yrittäisi kantaa kortea kekoon tuon naperonkin suhteen koska sen joutuu tehdä / opetella tekemään pitkällä tähtäimellä joka tapauksessa jos aikoo olla kanssasi.