Luen ihan mielenkiinnosta ja piruuttani näitä herkkien miniöiden vuodatuksia. Milloin on itketty kolme päivää, kun anoppi oli mökillä tuhma, milloin anoppi on suuttunut, kun miniä vei limupullon tuliaisiksi jne jne. Millainen olisi sitten hyvä anoppi? Semmoinen, joka ei ikinä, koskaan sekaannu nuorenparin asioihin, tai on kiinnostunut vain joskus, ettei olisi välinpitämätön, hoitaa lapsenlapsia jatkuvasti mutta ei kiellä heitä koskaan mistään eikä varsinkaan pyri kasvattamaan. Ja ennen kaikkea hyväksyy miniässä ihan kaiken: herkkähipiäisyyden, oikuttelun, laiskuuden, itsekkyyden, lapsekkuuden jne jne. Ja mieluusti pysyttelee siellä keittiön puolella valmiina palvelemaan, jos jotain sattuisi ruokapöydästä puuttumaan. Niin ja omaan poikaansa anoppi ei mielellään saa pitää kovin paljon yhteyttä ja jos pitää, kysyy lupaa miniältä.
Onko tavallisia, reiluja miniöitä vielä olemassa?
Iloinen anoppi
15361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jotta voisi vastata kysymykseesi niin määrittelisitkö itse ensin millainen on mielestäsi reilu miniä? Vastavetona voisi tuon perusteella heittää, että haluisit sellaisen miniän jonka asioihin saat puuttua, saat sanoa ja arvostella miniän tapaa toimia ja hänen luonnettaan ja persoonaansa ihan vapaasti. Sellaisen käsityksen tuosta kirjoituksestasi saa kun asian kääntää toisinpäin.
Mitä sitä ihanne-miniöillä tai anopeilla on tekoa kun kukaan ei
kuitenkaan arkipäiväisessä elämässä edes kykene täyttämään
näin suureellisia vaateita.
Onko kysymys liaan suurista odotuksisa ?
Vähän sama asia kun aviossa ollessa vähitellen kiiltokuva
ikuisesta onnesta himmenee ja tilalle astuu realismi
Kuka parhaiten kestää nämä säröt ja tulee toimeen vajavaisuuksien
kanssa osaa useimmiten liittää yhteen ihmissuhteista muodostuneet
repeämätkin.
Itse ajattelen näin miniä joka uskaltaa sanoa ääneen mitä
asioista on mieltä on reilumpi anoppia kohtaan mitä sellainen
miniä joka vain odottaa anopin ymmärtävän ilman muuta hänen
tapojaan ja tottumuksiaan
Suurelta osin on kyse erilaisesta tavoista elää .
Sitä ihmetten suuresti kuinka herkkähipiäisiä nykyään ollaan
saatetaan loukkaantua sanonnoista ta jostain ilman aikaisesta
tekemisestä .
Toisinaan näitä lukiessa tulee tunne teki niin taikka näin niin
anoppi on aina väärinpäin.
mm..tai miniä.. Tottakyllä tuokin että eräät nuoret naiset saisivat vinkua puolet vähemmän, mutta sama koskee ikääntyviä anoppeja.
Miniöitä lienee yhtä monenlaisia kuin anoppejakin.
Outo lukemisenymmärtämisen tyyli sulla sitten, ei voi muuta sanoa.
Että onko tavallisia reiluja miniöitä vielä olemassa?
On minulla on tavallinen miniä vikoineen päivineen olen ottanut
hänet vastaan meillä on jokseenkin normaalit välit ))
Välillä vähän huonommat jos poikani ei tottele miniää
niin saan tästä rapsut ))
näyttää hapanta naamaataulua katse harhailee minun
ja miehen välissä .
Että ihan normaalit välit ajoittain tulee sanottua pahemmin
kun ei kaikkea sanomisiaan osaa pitää kontrollissa
samaten on miniän laita mutta kaipa se miniä on oppinut
pitämäänkin minusta kun sille päälle tulee kuten minä
miniästä.
Muttei meidän välit aivan pahatkaan ole ihan vaan tavalliset.
Jo yli neljän kymmenen vuoden takaa voin sanoa on naisia joille elämä on eräänlainen kaava.
Ensi riiataan ja mahdollisemman monta ihailijaa pitää helmoissa pyöriä.
Sitten ne häät
Vauvat
ja anoppi onkin sitten ainoa puheen aihe..
Aikanaan iltavuoroissa kuuntelin näitä nuoria rouvia meitä oli 8-10 henkilöä kahdella asui anoppi niin kaukana että tapasivat vain juhlapyhinä ja lomilla... Heitä harmitti kun ei ollut mitään anoppijuttuja kerrottavaksi, mutta oottakaas kun käymme lomalla... Niin se menee ja sen voi ihan lukea täälläkin...
Huvittavaa on ollut seurata nuorten miniöitten valitusvirsiä, ja ja joka puolella pitäisi anopin muuttua toiseksi mitä on. Mutta miniät äiteineen ovat niitä maailman parhaita ihmisiä. Miten se voi niin olla ?. Hävetkää miniät kaikista haukkumisistanne, mutta sen mitä kotona oppii niin he tietysti jatkavat. Itse en vieraile usein miniäni luona vaikka haluaisin sen tehdä vaikka joka päivä, ja nähdä lastenlapset, ja tietysti poikani myös, mutta ymmärrän että heillä on omat asiat ja menot, samoin kun minullakin. Toivon toki sydämmestäni ettei minun miniäni hauku minua ystävilleen, sillä pidän hänestä. Mutta jos niin olisi että kuulen jotain tämän tapaisia keskusteluja hänen taholtaan niin välit on kerrasta poikki. Sillä minä haluan vaan hyvää heille, ja jos se palkitaan likaisilla jutuilla niin, loppu tulee siihen paikkaan, ja testamentin pikku korjaus.
"joka puolella pitäisi anopin muuttua toiseksi mitä on. Mutta miniät äiteineen ovat niitä maailman parhaita ihmisiä. Miten se voi niin olla ?."
Tavallaan asian voi kääntää toisinkinpäin. Jos anoppi esim. arvostelee ja moittii miniänsä huushollinpitoa niin eikö silloin anoppi odota miniän olevan jotain muuta mitä hän on?
En minä nyt sanoisi niinkään, ettei niissä miniöiden äideissä ole koskaan mitään vikaa. Ihan samat "säännöt" mulla on anopille ja omalle äidilleni. En esim. halua kummaltakaan mitään turhaa tavaraa lahjoiksi yms. ja se on tasapuolisesti molemmille sanottu. Omalle äidille on vaan helpompi sanoa suoraan asioista ja suhde on muutenkin erilainen. Jollain toisella saattaa olla jopa läheisempi suhde anoppiinsa kuin omaan äitiinsä.
Ei tämä ole mikään kilpailu paremmuudesta vaan pitäisi ymmärtää aina se, että jokainen elää kodissaan tavallaan. Anopit savat omissa kodeissaan olla sellaisia kuin ovat ja miniät omissaan. Jos mennään toisen luo kylään niin siellä ollaan sitten talon tavoilla. Jos ei tykätä anopin tyylistä niin eihän silloin ole pakko käydä anopin luona kylässä. Sama toimii toisinkinpäin, jos anoppi ei tykkää miniän tavasta hoitaa asioita niin ei silloin tarvitse käydä miniän huushollissa. Talossa talon tavalla siis, aina pitäisi muistaa tämä myös sukulaisuus suhteissa. Kaikki eivät tätä noudata ja sitten syntyykin ongelmia. Toisen kotiin kun ei oikein voi mennä kuin omaansa, tietty kunnioitus täytyy aina olla talon emäntää ja isäntää kohtaan, olivat he sitten nuoria tai vanhoja.
Kaikenlaisia naisia on olemassa. Useimmat naiset ovat ensin miniöitä ja sitten anoppeja, ja varmaan ovat aikanaan anoppina samanlaisia ihmisiä kuin ovat olleet ollessaan miniöitä. Tuskinpa sukulaisuusasema ketään kovin paljoa muuttaa...
Itselläni ei ole kokemusta hankalista anopeista eikä miniöistä. Oma anoppini oli tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen, niitähän on molempia tottakai kaikilla ja itsellänikin. Kivasti tultiin juttuun anopin kanssa, ja inhimilliset puutteet sivuutin enempää miettimättä kuten muittenkin ihmisten kohdalla. Itse olin varmaan miniänä hänelle ystävä ja perheenjäsen, vaikka ei hyvin läheisiksi tultukaan - erilaisia ihmisiä kun oltiin ja erilaiset asiat meitä kiinnostivat. Varmaan olin tavallinen reilu miniä.
Omat miniäni ovat ihania nuoria ihmisiä, jotka ovat tuoneet uusia tuulahduksia ja uutta sisältöä perheeseemme. - Perheenä heitä kaikkia pidän. Mukavaa kun tavataan, ja mukavaa myös että saan riittävästi omaa rauhaa ja aikaa itselleni. Määrittelisin heidät juuri sellaisiksi reiluiksi tavallisiksi miniöiksi, joitten kanssa seurustellaan samalla tavalla kuin muittenkin aikuisten ihmisten kesken.
No et kai sinä "iloinen anoppi" ole vaan mennyt kasvattamaan sellaista vellihousumaista poikaa joka ei itse osaa sanoa sinulle miten haluaa itseensä yhteyttä pidettävän?? Eihän siihen miniän lupaa tarvita jos poikasi on kerran päätöksensä tehnyt ja kasvanut mieheksi.. vai kuinka? Että tälläiset eivät minusta ole miniän päänsärky mitä anoppi ja poikansa haluavat keskenään asioita toimitella.. Tai sitten äidille ei kerrota ihan kaikkea!
Nuoren naisen elämään puoliso elikkäs aloittaja SINUN poikasi hyväksyy : herkkähipiäisyyden, oikuttelun, laiskuuden, itsekkyyden, lapsekkuuden jne mikäli on tälläisen ikävän angstin valinnut kumppanikseen, jolla ei ole mitään hyvää piirrettä niin niin eikös se ole poikasi ongelma..
Vaiko pitäisikö suunnilleen 20 vuotiaan olla kypsä, kokenut,huumorintajuinen,kaikentietävä, suvaitsevainen,kansainvälinen jne..
Mitä me naiset oikein toisiltamme vaadimme..
Juu, olet Blond77 ihan oikeassa. Tosin se poika näkee sydämensä valitun vähän erilaisten linssien läpi. Se on sitä rakkautta ja niin pitää ollakin. Pojan äiti soittaa aina toista viulua ja se ei aina ole kaikille ihan helppoa. Siitäkin nämä ongelmat saattavat lähteä, että kaikki eivät ymmärrä paikkaansa. Jos anopilla on sen oman ukkonsa kanssa asiat kunnossa, ne on sitten kunnossa muutenkin. Olkaamme siis suvaitsevia, me naiset keskenämme!
Juu, ihan samaa mieltä, anoppien ja miniöiden pitäisikin näin kesällä koittaa ottaa enemmän aurinkoa ja sopia niitä ikuisia riitoja.. huudellaan sitten pakkasella lisää kun se lämmittää ne vihan liekit kylmässä.. :D