Kuinka monella on kokemuksia tällaisesta, että jos puoliso kertoo haluavansa erota, niin toinen puoliso uhkaakin tekevänsä itselleen jotakin? Tai ja myös lapselle?
Tekevätkö tällaiset sitten oikeasti niin, vai vaan uhkailevat? Moniko on jäänyt avioliittoon siten lasten vuoksi, jos tällainen vaara olemassa?
Jos haluaa riistää oman hengen se hänelle sallittakoon, mutta että lapsi vedetään mukaan?
Kuinka tällaisesta voi päästä yli tai parantua? Varsinkin jos on uhannut tehdä näin jo ennenkin?
Tiedän tapauksen, jossa puolison suhde ja rakastuminen tuli tietoon, ja puoliso uhkaili näin, pelotteli jo sitä ennenkin?
Ennenkin on liitossa ollut samanlainen tilanne, en vain ymmärrä miten toinen puoliso voi jatkaa enää, kun jo ennenkin pettämisen vuoksi olliut sama uhka päällä.
Kuinka moni on uskaltanut erota tällaisesta ihmisestä?
Periaate siis on:kunnes kuolema meidät erottaa.
Miten joku voi olla näin julma ja vetää lasta mukaan tällaiseen vain pitääkseen puolison itsellään?
Tekevätkö tällaiset sitten oikeasti niin, vai vaan uhkailevat? Moniko on jäänyt avioliittoon siten lasten vuoksi, jos tällainen vaara olemassa?
Jos haluaa riistää oman hengen se hänelle sallittakoon, mutta että lapsi vedetään mukaan?
Kuinka tällaisesta voi päästä yli tai parantua? Varsinkin jos on uhannut tehdä näin jo ennenkin?
Tiedän tapauksen, jossa puolison suhde ja rakastuminen tuli tietoon, ja puoliso uhkaili näin, pelotteli jo sitä ennenkin?
Ennenkin on liitossa ollut samanlainen tilanne, en vain ymmärrä miten toinen puoliso voi jatkaa enää, kun jo ennenkin pettämisen vuoksi olliut sama uhka päällä.
Kuinka moni on uskaltanut erota tällaisesta ihmisestä?
Periaate siis on:kunnes kuolema meidät erottaa.
Miten joku voi olla näin julma ja vetää lasta mukaan tällaiseen vain pitääkseen puolison itsellään?
Vastaukset 27
Vanhimmat
EI YMMÄRRÄ: tähän lisättäköön, että itse nuorena kun kaveri meinasi jättää uhaksin humalassa tyhmyyksissäni myös muka tekeväni itselleni jotakin, emme olleet silloin naimisissa, ja ei lapsia. Pelotti itseäni, ja oikeastaan vaan halusin pelotella toista ettei jättäisi. Jouduin kuitenkin käymään teholla, mutta ei ollut mitään vaaraa. Hävetys ja opetus tuosta oli kyllä hyvä, ja en tekisi ikinä enää tuollaista tyhmyyttä. Oli leikkiä, mutta minua pidettin sairaalassa oikein valvonnassa, ja varmasti sekona. Psukologin juttusille menin, mutta opetus oli sen verran humalassa törppöilystä kova, että ei ikinö enää. Menin kyllä naimisiin myöhemmin tuon ihmisen kanssa ja lapsiakin, eikä eikinä ollut enää samaa tilannetta, olimme onnellisia.
Mutta että tätä tehdään monesti, ja vedetään viattomia mukaan?
Jos lapsen henki on vaarassa, on harkittava todella lapsen parasta ja erota. Jos on vaara että lapselle voi jompikumpi vanhemmista tehdä jotakin, on siinä hoidon paikka ja pitkä.
Tärkeintä on hoitaa ekana nuppi kuntoon ja valmistella ero, yhdessäolo kun mennään noin pitkälle on vaarallista.
Tiedän esimerkkitapauksia, ja erossa olo tällaisesta kumppanista on tuonut rauhan ja tasapainon. Liikaa katkeruutta, vihaa.
Usein tällaine kumppani ei kyllä myönnä että on sairas, valitettavasti.
En koskaan uhkaisi toista noin, vaikka siltä tuntuisikin. Kun mieheni uskottomuus ja salasuhde paljastui. Sanoin samana iltana, että minusta tuntuu niin kuin kuolisin. Se on kuitenkin mielestäni eri asia. Tunteet pitää voida purkaa, mutta kiristää ei saa. Olkoonkin, että toisen pettäminen on alhainen ja iljettävä teko. Itsehän ei tarvitse yhtä alas vajota. Jos oikeasti tuntuis, että haluaisin itseltäni hengen riistää menisin varmaan puhumaan ammatti ihmiselle tai puhuisin ystävälleni. Tiedän kyllä parikin ihmistä jotka ovat uhanneet puolisoaan jo vähän niinkuin etukäteen, että jos petät niin tapan itseni. Hullua!
Meillä mieheni petti ja uhkasi tappaa itsensä, jos eroan. Tilanne vaati mielenterveyden puolelta apua, jota hänelle hankin. Itse en uhkaisi, kiristäisi tai muuta sellaista. Jatkaisin matkaani.. valitettavasti jäin setvimään myös suhdetta, ja tässä suossa on kahlattu jo vuosi. Ehkä syksyllä vapaaksi?? ;)
Ymmärrän, että ihmisen mieli voi järkkyä jos rakennetaan koko elämä vain puolison varaan. Kannattaa aina ajatella, mitä teen ja toimin jos vaikka toinen kuolisi tai eroaa. Järkevä ihminen tai vaimo ei elä miehen kautta, vaan luo itselleenkin ystäväpiirin, harrastuksia, työn niin hyvin kun voi. Ihan vinkkinä: säästin aina liiton aikana itselleni pientä varatiliä, että jos jotakin tapahtuu, en jää puille paljaille. Pidin myös oman pankkitilin.
Siis hoitoa tuollainen ihminen tarvitsee, ja ehdottomasti suosittelen eroamaan kun kaikki taas vahvoja ja pääkoppa kunnossa. Olisi järkyttävää elää yhdessä pelossa, että toinen voisi tehdä lapsille jotakin.
Luin toistamiseen, ja niinhän siinä lukee.. eroamaan, kun kaikki on taas vahvoja ja koppa kunnossa. Onpa neuvo, ei ehkä perustu ihan realiteettiin, eikä etenkään tietoon, väitän. Nimittäin, jos itsensä vahingoittamisella kiristävä puoliso huomaa, ettei toinen sittenkään lähde, kun oikein uhkailee, ei se mihinkään lopu. Eikä siten synny sopukaan, jos sukset on jo pahasti ristissä. Jos eroa harkitseva päättää jäädä tueksi paranemisen ajaksi, ja sitten vasta erota ja lähteä, paranemista ei tapahdu pahimmassa tapauksessa koskaan.
Jos on itse arvioinut liittonsa tilan sellaiseksi, ettei sitä voi enää jatkaa, täytyy toimia sen mukaisesti. Itsensä vahingoittamisella uhkaava joutuu kuitenkin eri tilanteeseen, kun hän totaalisesti on sen tosiasian edessä, että toinen lähtikin. Kun ei ole enää ketä kiristää, kenelle esittää uhkavaatimuksia, joutuu pohtimaan ihan itsensä kautta, haluaako elää vai päättää päivänsä. Itsemurha ja itsensä vahingoittaminen ei ole ihan terveen ihmisen tapa reagoida ahdistukseen, ja sillä uhkaileminen on niin hälyyttävää, ettei se ainakaan ole syy jäädä. Päinvastoin. Vielä kiireempi ottaa todella ero on, jos puoliso on valmis ottamaan omat lapsensa aseeksi pyrkimyksissä hallita ja sitoa suhteeseen, joka on jo kuolleeksi todettavissa.
Tietämässäni tapauksessa ei oltu päivääkään erillään(vaimo on riippuvainen miehestä) ja samaan malliin jatketaan liittoa, pelko perseessä, ilman terapioita.
Vaimo vaan kestää ja niin kova on pelko menettää mies.
Sairasta, erittäin sairasta.
Minua taas varattu mies piti useamman vuoden kiinni kaikenlaisilla valheillaan, uhkailuillaan, että tekisi itselleen jotain... Ensitapaaminen alkoi valheella (oli kuulemma vapaa) ja viimeinen päättyi valheeseen. Lopulta en voinut enää tehdä muuta kuin ilmoittaa vaimolle ja toivon nyt tämän olevan loppu. Itse olen pilannut elämästäni (myös lasteni) tämän vuoksi useamman vuoden, mutta kyseisen miehen vaimo tulee pilaamaan loppuelämänsä (myös lastensa), sillä sama tulee toistumaan todennäköisesti aina ja vaimo antaa aina anteeksi. Te jotka tiedätte vastaavanlaisia tapauksia, niin osoittakaa, että olette tukena ja yrittäkää ohjata esim. yksilöterapiaan (niin vaimoa kuin 2. naistakin), jotta kyseinen henkilö saisi tarpeeksi vahvuutta irrottautua itse tällaisesta riuduttavasta suhteesta.
Sinänsä tuo on ihan ymmärrettävää. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa rakastat puolisoasi ja luulet kaiken olevan hyvin. SItten toinen pudottaakin yhtäkkiä pommin: "sori, mut olen rakastunut toiseen ja haluan eron." Siinä voi mieli järkkyä ja pahasti.
Tuossa tilanteessa olevan ihmisen pitää hakea apua, tai jos hän ei sitä tee, niin ystävät tekevät sen sitten hänen puolestaan.
Onhan näitä. Moni mies kun kärähtää pettämisestä ja vaimo uhkaa erolla, alkaa ujellus ja valitus kun eukko meinaa jättää.
Juu, mutta ukko käyttää tätä mekanismia vain(tyypillistä pettäjälle) selviytyäkseen, ero ottaa koville, myös taloudellisesti.
MIes, joka alkaa juoda suhteen tultua esille, ja muka siten juo itsensä hengiltä, etsii vain juuri sitä oikeaa keinoa mikä tehoaa vaimoon päästääkseen taas kuin koira veräjästä.
Kyllähän siinä vaimoreppana heltyy, kun isi meinaa lopettaa itsensä, pikku reppanapylly. Juuri oikea tekniikka, huomatkaa vaimot, kun tämä on taas tehonnut, mies nauraa sisimmässään että ONNISTUIMPAS taas pääsemään kuin koira veräjästä, oli kiva naida naksutella ja rakastaa, ja kohta meno taas jatkuu. Mutta ette te petetyt vaimot tiedä sitä, koska ettehän älynneet silloinkaan kun mies petti teitä, pikkureppana. Tuu äiteen sylkyyn, kyllä me vielä yritetään, sinähän vain seikkailit, ja meillä oli kriisi, kyllä me tästä, pikku kulta, minä rakastan sinua ja etkös sinä minua myös kun kerran panetkin minua taas? Ai kun olet ihana, en voi elää ilman sinua, kyllä me taas pärjätään. Sanonko mit-? SAIRASTA.
Juuri noin tekee tapapettäjä, kiva kun on puoliso joka aina ymmärtää. Erittäin SIG WOMEN touhua.
Jos puoliso pettäisi ja uhkaisi tappaa itsensä jos jätän, niin hakisin kyllä itse köyttä kaupasta ja käskisin joko lopettamaan paskapuheet tai hyppäämään kaulakiikkuun.
No entä tilanne jossa pettävä osapuoli kun jää kiinni käy kiinni lapseen ja vaimoon ja uhkaa tappaa, itsensä samalla? tätäkin tapahtuu. Miten toimisit?
Eikö ole jo merkki , että nyt on menty siihen pisteeseen, että parasta elää kaikkien oma elämä'?
"No entä tilanne jossa pettävä osapuoli kun jää kiinni käy kiinni lapseen ja vaimoon ja uhkaa tappaa, itsensä samalla? tätäkin tapahtuu. Miten toimisit?"
Jos arvelisin, että on todennäköistä että henkilö siirtyy sanoista tekoihin, tekisin ennaltaehkäisevän iskun ja tappaisin sen itse.
Jokatapauksessa ottaisin uhkaukset vakavasti ja alkaisin kantamaan kokoajan kääntöveistä tai ehkä kahtakin. Ilmoittaisin poliisille ja ottaisin lapset mukaan ja muuttaisin heti jonnekin piilopaikkaan ja jos toinen sinne ilmaantuisi, ottaisin sen välittömästi hengiltä.
Jos aletaan tappamisesta puhumaan, niin puhujanpitää olla valmis siihen että sitten oikeasti tapethan.
""No entä tilanne jossa pettävä osapuoli kun jää kiinni käy kiinni lapseen ja vaimoon ja uhkaa tappaa, itsensä samalla? tätäkin tapahtuu. Miten toimisit?""
Ja vielä tarkennus, jos siis vaimo pettäisi ja kävisi sen jälkeen kävisi minuun kiinni ladellen uhkauksia, löisin sen pään lähimmästä seinästä läpi. Meinaan saattaisin hakata petturin ihan vaan omaksi ilokseni, mutta jos se käyttäytyisi agressiivisesti, saisi aivan varmasti turpaan niin huolella, ettei kävelisi viikkoon. Jos taas omat voimat ei riitä, pitää käyttää apuvälineitä.
ei ku rakkaudesta tietty puoliso jää uhkailijan luo. Täällä kaikki petetyt vakuuttaa kilvan kuinka paljon heidän miehet heitä rakastaa kun heidät valitsi 2 naisen sijaan. Rakkaudesta hyvä ihminen rakkaudesta.
Itsemurhalla uhkailijat ovat suurimmaksi osaksi jätettyjä miehiä. Naiset tietävät, että uusia miehiä saa aina, eikä niiden takia kannata itseään tappaa. Minunkin ex-mieheni uhkaili itsemurhalla ja näön vuoksi yrittikin, jotta heltyisin. Säälittävää, mikään ei ole vastenmielisempää kuin perään ruikuttava mies.
Ei tietämässäni tapauksessa, mieskin kyllä uhkaillut koska on hurjapää, mutta tässä tapauksessa vaimo..ottaa lapsen mukaansa hautaan.
Hoidon paikka, ja samalla heti ERON. Vain siten ihminen oppii, että kiristämällä ei toista pidetä.
Täysin samaa mieltä "kaikki samalla" kanssa. Vain siten oppii itsemurhalla ja vielä lapsen mukaan viemisellä, että teko oli väärin, on liian vaarallista jatkaa yhdessä. Jos itse tietäisin tuollaisen tapauksen, soittaisin turvakeskukseen, ja jo lapsen turvan vuoksi olisi se kansalaisvelvoite ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille. Sen voi tehdä nimettömänä, koska jos lapsen henkeä on uhattu, on päässä pahasti jokin vinksallaan. Parnae ei missään tapauksessa, jos ei erota ja jatketaan vaan samaan malliin.
Apua tarvitsee, koko perhe.
Poikaystäväni uhkaili itsarilla, kun olin parikymppinen. "Jos jätät, tapan itseni", "jos sitä ja tätä, tapan itseni ja sinutkin". Uhkailua, pelottelua, asuntoni sotkemista ym. Olin tulla hulluksi. En uskaltanut asua kämpässäni. Eräänä iltana hän huusi ikkunani alla. Pelkäsin. Seuraavana aamuna sain puhelun, jossa kerrottiin hänen jäänteidensä löytyneen radan varresta. Juna tekee pahaa jälkeä. Hän oli vapaa. Minäkin olin vapaa.
Hurjaa
Jonkinlaista kokemusta on. Nuorena uhkailin ja sairastahan se oli, olin tietysti niin epävarma itsestäni mutta samalla olin ihan palavasti rakastunut. Silloin puhuttiin seurustelusta ja ei kai se nyt vanhemman miehen silmin ollut niin vakava suhde, mutta nuorena on kaikki pelissä ja tunteet ovat voimakkaita. No, mitään mä en tehnyt silloinkaan.
Myöhemmin seurustelin tytön kanssa joka mun poissa ollessa joi itsensä känniin ja tuli nuorisotyöohjaajan raiskaamaksi. Tuntui etten pääse mitenkään asiasta yli. Kelle olla vihainen? Suunnittelin hirveitä tekoja tuon miehen varalle. Naiseen en käynyt käsiksi, vaikka kerran sain raivarin. Itsestäni sanoin ääneen että en tiedä mitä elämälleni teen. Olin sekopäinen ja tulossa hulluksi. Oliko se pettänyt vai jäänyt uhriksi vai sekä että, en osannut sanoa. Lopulta tyttö ei kestänyt vaan jätti minut.
Sen jälkeen minua on petetty useita kertoja ja olen sanonut, ettei hyvin käy jos minua enää petetään. Jättämisestä en ole sanonut uhkaavaa sanaa. Mitään en silti tekisi. Mut jotenkin musta tuntuu että nämä pettämiset ja jättämiset ovat jättäneet minuun pahaa karmaa tai jotain.
Minusta olis kuitenkin hyvä puhua ja oppia ymmärtämään toista. Jotkut uhkailevat ja tekevät oikeasti pahoja asioita, toiset vain uhkailevat. Jotkut ovat täysin tyyniä, osittain siksi että heillä saattaa olla jo mielessä itselläänkin ero tai pettäminen.
Siinä avoimessa keskustelussa on vaan vaaransa. Viimeisin suhteeni kariutui siihen että kerroin kaiken avoimesti. Olisi pitänyt olla hiljaa ja valehdella. Nainen lähti kavereineen baariin, oli vähän alakulossa ja tuli tilittäneeksi minusta baarituttavuudelleen. Eihän siinä hyvin käynyt. Nyt ei kyllä jaksa enää uskoa mihinkään. Vituttaa vaan kun olin rehellinen. Olisi pitänyt vaan pelata, kun kerran sekin on tullut opeteltua :)
Sitä en kuitenkaan hyväksy että jos toinen ei jaksa ja haluaa lähteä, niin puoliso tai kumppani lähtee heikoille jäille kävelemään tai muuta vastaavaa ja sitoo tällä tavalla. Miten sellainen suhde voi kestää.
Teit oikein kun kerroit, ja olit reherllinen, tuo nainen vaan järkyttyi,koska ei le kokenut itse samanlaista. Kyllä vielä oikea eteen tulee, sellainen joka ei mee baareihin, sun ei kannata tehdä tietenkään liian isoa numeroa menneisyydestäsi! Se ajaa naiset pois, kertoa kyllä pitää saada.
Ex-pelimieheni harrasti pettämisleikkiä, se oli hänen mielestään miehisen miehen etuoikeus. Kun peli paljastui ja pakkasin tavaroitani, niin mies uhkaili itsarilla jos jätän hänet.
Muutin väliaikaisesti ystävän nurkkiin ja mies soitti sinne, että "seison tässä keittiön pöydän ääressä ja mietin nielaisenko tuon unilääkepurkin vain paketillisen asperiinia". Vastasin että "Mulle ihan sama, mutta mitäs äitis siihen sanoo?" ja löin luurin kiinni tyyliin se ei pelaa joka pelkää.
No, Exä on nykyään uusissa naimisissa, elää, hengittää ja pettää aivan kuin minua ei olisi ollut olemassakaan.
Juuri noin pitää tehdä.Jos nimittäin jättää asian siihen ja säälistä jää yhteen jatkuu meno aivan samalla tavalla. se on henkist' väkivaltaa. Sairasta toisen hyväksi käyttämistä.