Moikka!
Olen 22 v nuori nainen ja mieheeni on 34v... ollaan kohta oltu 7 kk yhdessä ja hän on ensimmäinen mies johon olen rakustunut ikinä ja alussa on ollut ihanaa mutta mieheni harrastaa laskettelua, kalstusta yms melkein joka päivä ja pari kuukautta sitten sillä meni polvi laskettaessa ja siitä asti ollut ärtyinen ja alkanut heittää mua ulos sen kämpäst riidan päätteeks alasti, huorittelee ja samalla puhuu kuinka haluis olla mun kanssa ikuisesti ja, että olen elämänsä nainen.
Eilen sitten tapasin hänen vanhempansa ja illalla sitten hänen luona tuli riitaa kun sanoin kivalla äänensävyllä, että "kulta, sä et sitten osaa laulaa" vastaukseksi sain"no voit painua vittuun jos ei kelpaa" sitten suutuin ja ennen kuin lähdin niin sanoin, että no et mä lähen miehen luo joka osaa kohdella mua oikein. matkalla kotiin läheyin viestii et tyhmä riita ja että en mee kellekkään miehelle.. sitten soitin pari kertaa.. ei mtn vastausta ja aamulla soitin taas ja lähetin viesteja. ei mtn vastausta. viimeisen viestin minkä pistin oli 12 aamulla että mä lähen Auroraan. ei vieläkään mtn vastausta ja oon ihan hajalla. Apua.. ylireagoinko vai pitäiskö erota? en usko pystyväni.. Rakastan älyttömästi enkä halua heittää hukkaan..
Olen 22 v nuori nainen ja mieheeni on 34v... ollaan kohta oltu 7 kk yhdessä ja hän on ensimmäinen mies johon olen rakustunut ikinä ja alussa on ollut ihanaa mutta mieheni harrastaa laskettelua, kalstusta yms melkein joka päivä ja pari kuukautta sitten sillä meni polvi laskettaessa ja siitä asti ollut ärtyinen ja alkanut heittää mua ulos sen kämpäst riidan päätteeks alasti, huorittelee ja samalla puhuu kuinka haluis olla mun kanssa ikuisesti ja, että olen elämänsä nainen.
Eilen sitten tapasin hänen vanhempansa ja illalla sitten hänen luona tuli riitaa kun sanoin kivalla äänensävyllä, että "kulta, sä et sitten osaa laulaa" vastaukseksi sain"no voit painua vittuun jos ei kelpaa" sitten suutuin ja ennen kuin lähdin niin sanoin, että no et mä lähen miehen luo joka osaa kohdella mua oikein. matkalla kotiin läheyin viestii et tyhmä riita ja että en mee kellekkään miehelle.. sitten soitin pari kertaa.. ei mtn vastausta ja aamulla soitin taas ja lähetin viesteja. ei mtn vastausta. viimeisen viestin minkä pistin oli 12 aamulla että mä lähen Auroraan. ei vieläkään mtn vastausta ja oon ihan hajalla. Apua.. ylireagoinko vai pitäiskö erota? en usko pystyväni.. Rakastan älyttömästi enkä halua heittää hukkaan..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siinä mielessä suhteenne on ihan hyvä että olette henkisesti samalla tasolla, ongelma vain on siinä että miehesi on jäänyt vähän... noh, lapsukaiseksi ja viimeistään siinä vaiheessa kun alat itse aikuistua, huomaat ettet halua olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Pidä nyt myös mielessä että tuo "Rakastan älyttömästi" mitä tunnet on ihastumista joka menee ohi.
Hahhahahah! No joo.. siis olen kokenut elmäni aikana paljon pahoja asioita ja olen aina ollut hyvin pienestä asti aikuisen tasolla koska olen joutunut aikuistumaan nopeasti ja tuo että hän olisi lapsukainen on AIVAN totta. kun yritän hänen kanssa sopia tai puhua jostain kun pitää selvittää asioita nii hän laittaa kädet korville ja huutaa llalalalal "ahdistaa" jne.. Harrastukset on kaikki kaikessa ja hän on aina oikeassa...
Olen katsonut kaikkea läpi koska rakastan siis toistan rakastan mutta yritän liikaa saada tätä toimimaan ja se ei voi toimia niin että toinen vaan tulee vastaan.
Hän puhuu sitä kuinka haluaa naimisiin mun kanssa ja tehdä lapsia mut ku tuntuu silt et mulla on jo lapsi(se) :)
Kaiken lisäks heikkoina hetkinä mietin että no auttaisko jos asuttais yhdessä.. vika tikki ois
Kukaan ei ansaitse tollasta kohtelua. Teet sen sille selväksi ja jos ei tilanne muutu, niin vaikka se sattuu suhunkin jumalattomasti, annat miehelle monoa.
Jos se on nyt tommosta, niin aatteleppa miten paljon se pahenis jos muuttasitte yhteen...
Ei niin! aivan mutta olen sanonu niin monta kerta et se ei usko mua, varsinkin nyt se puhuu että jos erotaa nii et palattais yhtee jossai vaihees ja en sais olla muiden miesten kanssa sen eron aikana jen.. ihan ihme juttuja...
Mulla on tässä suhteessa menny itsetunto, itsearvostus ja identiteetti.
En vaan pääse irti.. Varsinkaan kun asutaan kilometrin päässä toisistamme
Taas yks hyvä esimerkki et nainen tykkää kun mies huorittelee ja kohtelee huonosti mut nainen ei halua erota. Kiltit ja hyvin naista kohteleva mies ei ole mitään. Itse en ikinä huorittelisi ja alkais huutamaan toiselle et painu vi..uun siitä.
Täs varmaan joutuu olemaan loppuelämä yksin kun mun luonne ei salli huoritella naista tai käyttäytyä väkivaltaisesti. En oikeesti ymmärrä naisia jotka ovat nyrkin ja oven välissä mut ei halua pois millään.
No en ole nyrkin ja hellan välissä mut kun rakastuu niin ei näe huonoja puolia.. ja tosiaan sen käytös alko vasta jonkun aikaa sitten.. fakta on se et naiset tulee aina tykkäämään rentuista mut niitten kaa ei kauaa olla
Heippa!
Sinun ukkosi kuulostaa ihan täysin ex-poikaystävältäni jokaista juttua myöten! Aika ihmeellistä itse asiassa, miten samoja juttuja tuot esille. Hän oli vain muutaman vuoden nuorempi kun sinun miehesi.
Minulla meni myös täysin itsetunto, itsearvostus ja identiteetti, senkin takia oli tosi vaikea lähteä suhteesta kun oli niin voimaton ja tavallaan vankina siinä kurjuudessa. Tuntui silt monesti, että minussa oli suurin osa vioista ainakin hänen mielessään ja minun olisi aina pitänyt muuttua ja parantaa itseäni.
Ei koskaan teinnyt millä mielellä ukko oli minäkin päivänä, välillä halusi erota ja välillä yhteisen tulevaisuuden.. todella raskasta. Ihan samalla lailla hän oli vastaamatta puheluihin ja tekstareihin laittoi puhelimen pois päältä ja loppuvaiheessa suhdetta lähetti muutaman kerran viesin että tappaa itsensä ja sen jälkeen sulki puhelimen.. suhde muuttui myös muutaman vuoden jälkeen väkivaltaiseksi alun huorittelusta, läpsimiseen ja tönimiseen. Lopulta heräsin puukko kurkullani. En tietenkään sano, että sinulle kävisi niin, mutta hyvin samanlaiselta tuo kuulostaa kun meidänkin suhde tuossa vaiheessa.
Päätös ja voimien kerääminen suhteesta lähtemiseen vei aikaa, mutta sen päätösen tehtyäni tunsin olevani pitkästä aikaa vapaa ja pystyin hengittämään ja elämään pikkuhiljaa normaalisti. Itsetuntoni kärsi kovan kolauksen, mutta onneksi sekin on hiljalleen palautunut.
Suosittelen oikeasi että lähdet suhteesta!
On vaan niin hirveetä et ku ei tiedä et onko pahempi olla hänen kanssaan vai ilman.. kun tavattiin ekaa kertaa olin MINÄ (itsevarma, sanavalmis ja määrätietoinen). Nyt oon vaan hajalla. Kiitos sun tekstistä..
Alussa 4 ekaa kuukautta meni niin että hän itki kun olin niin "tunteeton" ja sitten kaikki muuttui.. en kato antanut alistaa