En ole nähnyt sukulaisia kolmeen vuoteen. En millään viitsisi mennä käymään, on niin paljon muutakin tekemistä. Suvussa on vain viisikymppisiä ja yksi teinipoika.
Olen myös aina erityisesti ujostellut näitä sukulaisia. Kun menin lapsena vanhempien mukana mummolaan niin en puhunut sanaakaan kellekään, korkeintaan tervehdin, vastasin kysyttäessä ja kyhjötin vierashuoneessa. Ties mitä ajattelevat kun ei sukulaistyttö puhua pukahda.
Kummitäti oli soittanut, en millään haluaisi soittaa takaisin...laitan viestin.
Olen myös aina erityisesti ujostellut näitä sukulaisia. Kun menin lapsena vanhempien mukana mummolaan niin en puhunut sanaakaan kellekään, korkeintaan tervehdin, vastasin kysyttäessä ja kyhjötin vierashuoneessa. Ties mitä ajattelevat kun ei sukulaistyttö puhua pukahda.
Kummitäti oli soittanut, en millään haluaisi soittaa takaisin...laitan viestin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täysin ymmärrettävää tämä, että jollei ole mitään yhteistä tai yhdistävää asiaa tai puhuttavaa, niin sehän on kiusallista vain pitää yhteyttä tavan vuoksi ja tehdä tikusta asiaa. Yhtä rasittavaa se on molemmille osapuolille tommonen. Elämässä kannattaa etsiä samanhenkisiä ihmisiä ja keskittyä heihin, niin elämä on mehukkaampaa.
On väärin ajatella että "veriside" pakottaisi tulemaan toimeen.
Itselläni on isän puoleiseen sukuun todella lämpimät välit, soittelemme kaikkien kanssa ja tapaamme usein. Äidin puoleiseen sukuun taas ei pidetä juuri mitään yhteyttä vaikka asuvat satoja kilometrejä lähempänä!
Tosiasia on, että kaikkien kanssa ei löydy sitä "yhteistä" juttua!
Minulle on monet ystävät ja työkaverit läheisempiä, kuin monet sukulaiset.
Lähiomaiset on eriasie, mutta tädit, serkut, sedät, enot.Monia en ole nähnyt vuosikausiin.
Siis mitä yhteistä voisi olla?