Minua on alkanut pikkuhiljaa kyrsimään kaveriporukka, jonka kanssa olen ollut lapsesta/teinistä saakka. En tiedä oikein mitä tekisin asialle. Ongelmana on luottamuspula ja se, että minua ei ryhmässä arvosteta eikä kuunnella. Olen aina ollut vähän rauhallisempi tyyppi enkä tuo omia mielipiteitäni kovin kärkkäästi esille. Olen siten jäänyt jotenkin taka-alalle. Suurin osa jutuista, mitä jauhetaan, on hyvin pinnallista.
Luottamuksesta sen verran, että tässä kaveriporukassa en voi kertoa omia henkilökohtaisia asioitani, koska ne kerrotaan ryhmässä eteenpäin (mitä mehukkaampi/kamalampi juttu, sitä mukavampi siitä on kertoa muille..niinpä tietenkin). Saattaapa käydä niin että juttuani ja hätääni ei noteerata sen kummemmin. Itse olen aina pitänyt kiinni siitä, etten juoruile enkä kerro asioita muille, ja kaveriporukan ulkopuoliset ystävät ja poikaystäväni arvostavat minua juuri sen takia.
Tässä ystäväporukassa minua pidetään koko ajan alempiarvoisena. Olen tyhmä, alisuoriutuja, luuseri.. Mielipiteeni eivät kiinnosta ketään ja kaikki mitä teen on väärin. "ei sitä noin tehdä" "oletpa tyhmä" "anna kun minä, et sinä osaa".. Olen korkeastikoulutettu, mielestäni fiksu ja puhun muustakin kuin muodista ja meikeistä. Otan mielelläni kantaa maailmanmenoon ja politiikkaan, mutta näistähän ei koskaan puhuta. Kun kaipaan juttuseuraa syvällisemmältä tasolta tai kaipaan ihmistä johon luotan, voin kuitenkin puhua poikaystävän sekä muutaman "oikean" ystävän kanssa (joita näen todella harvoin, joka on harmi).
Kun oikeen tulee haukkuryöppy niskaan niin kyllä siinä sitten välillä ajattelee että olenkohan oikeasti näin huono ihminen? Haluaisin uskoa että en ole. Kun olen ihmisten kanssa, joihin luotan, olen täysin eri ihminen. En sulkeudu tai ole hiljainen. Silloin olen nauravainen, eloisa höpöttelijä ja keskustelen kiivaasti.
Millä tavoin voisin tehdä tilannettani paremmaksi? Minulla on menossa vaikeat ajat (masennusta, työttömyyttä, rahallisia vaikeuksia) ja todella tarvin tukiverkkoa. Tarvin tukea, en analyysia siitä mitä taas olen tehnyt väärin ja miksi olen tällainen luuseri. Joskus tuntuu että oikein haluavat vähän piikitellä huonosta tilanteestani..
Tulipa paljon tekstiä, kiitos kun jaksoit lukea tekstini : )
Luottamuksesta sen verran, että tässä kaveriporukassa en voi kertoa omia henkilökohtaisia asioitani, koska ne kerrotaan ryhmässä eteenpäin (mitä mehukkaampi/kamalampi juttu, sitä mukavampi siitä on kertoa muille..niinpä tietenkin). Saattaapa käydä niin että juttuani ja hätääni ei noteerata sen kummemmin. Itse olen aina pitänyt kiinni siitä, etten juoruile enkä kerro asioita muille, ja kaveriporukan ulkopuoliset ystävät ja poikaystäväni arvostavat minua juuri sen takia.
Tässä ystäväporukassa minua pidetään koko ajan alempiarvoisena. Olen tyhmä, alisuoriutuja, luuseri.. Mielipiteeni eivät kiinnosta ketään ja kaikki mitä teen on väärin. "ei sitä noin tehdä" "oletpa tyhmä" "anna kun minä, et sinä osaa".. Olen korkeastikoulutettu, mielestäni fiksu ja puhun muustakin kuin muodista ja meikeistä. Otan mielelläni kantaa maailmanmenoon ja politiikkaan, mutta näistähän ei koskaan puhuta. Kun kaipaan juttuseuraa syvällisemmältä tasolta tai kaipaan ihmistä johon luotan, voin kuitenkin puhua poikaystävän sekä muutaman "oikean" ystävän kanssa (joita näen todella harvoin, joka on harmi).
Kun oikeen tulee haukkuryöppy niskaan niin kyllä siinä sitten välillä ajattelee että olenkohan oikeasti näin huono ihminen? Haluaisin uskoa että en ole. Kun olen ihmisten kanssa, joihin luotan, olen täysin eri ihminen. En sulkeudu tai ole hiljainen. Silloin olen nauravainen, eloisa höpöttelijä ja keskustelen kiivaasti.
Millä tavoin voisin tehdä tilannettani paremmaksi? Minulla on menossa vaikeat ajat (masennusta, työttömyyttä, rahallisia vaikeuksia) ja todella tarvin tukiverkkoa. Tarvin tukea, en analyysia siitä mitä taas olen tehnyt väärin ja miksi olen tällainen luuseri. Joskus tuntuu että oikein haluavat vähän piikitellä huonosta tilanteestani..
Tulipa paljon tekstiä, kiitos kun jaksoit lukea tekstini : )
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nämä ihmiset ovat tuttavia, eivät ystäviä. Tiedät sen itsekin. Hanki muuta seuraa.
Olet kasvanut heistä eroon. Tunnet sen itsekin. Olet myös ratkaisevalla tavalla erilainen (toisten pinnalliset jutut - itse haluat puhua syvällisiä jne)
Ota asia puheeksi miltä tuntuu ja mitä olet mieltä vähättelystäsi. Tyhmille ihmisille on parasta vetää kunnon raivari. Muuten ei mene jakeluun.
Älä anna toisten hyväksikäyttää itseäsi enää enempää. Asemasi tässä "kaveri"porukassa perustuu kauan sitten ja ties millä perustein jaettuihin rooleihin, joita on hyvin vaikea (ellei mahdotonta) muuttaa.
Kilttinä ja hyväkäytöksisenä olet muille sopiva näykkimisen kohde, koska he uskovat ettei sinulla ole pokkaa pistää kapuloita kiusaajien rattaisiin. "Kaverisi" arvostavat ilmiselvästi täysin erilaisia ihmisiä ja arvoja kuin mitä sinä edustat.
Vaikutat fiksulta ja miellyttävältä, joten löydät satavarmasti parempaa seuraa ja aitoja, vastavuoroisia ystävyyssuhteita. Jätä nykyinen porukka omaan arvoonsa, ja etsiydy sellaisten ihmisten luo jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet. Tsemppiä irtiottoon!
Myös kaveriorukoissa on hierarkia, missä suosituin ja vähemmän suosittu.
Sinä jälkimmäisessä.
Kehottaisin hankkimaan ns. parempaa seuraa. Olet selvästikin kasvanut yli kavereistasi. Näin käy, jokainen meistä muuttuu. Kaveruussuhteet eivät kehity, jos ainoat yhdistävät asiat löytyvät menneisyydestä.(tyyliin teini-iän kännisekoilut, ihastukset, ällöopettajat) JA nykykeskustelu junnaa yhdentekevissä pinnallisissa juoruissa.
Toki ymmärrän, että ei välttämättä ole helppoa tehdä suoraa ja äkkinäistä irtiottoa ihmisiin, jotka olet tuntenut kauan. Mutta selvästikin kaipaat tukea, kannustusta ja apua, joita nykyisessä kaveripiirissäsi et voi saada.
Masennukseen voit saada tukea terapiasta.( Ellet jo käy psykologilla) Mutta pidä yhteyttä tosiystäviisi ja poikaystävän tuki on tärkeää. Et kuitenkaan ole totaalisen yksin. Mutta nykyisen "kaveripiirisi "voit ns. heivata tai ainakin vähentää tapaamisianne. Tietysti voit puhua suoraan kavereidesi kanssa heidän käytöksestään ja kuinka koet sen loukkavaksi.
sellainen seura ei ole hyväksi pidemmän päälle, missä tunnet itsesi jatkuvasti huonoksi :(
Kiitos viesteistänne!
Onhan tuo kaveriporukan jättäminen iso päätös, mutta taas viime viikkojen aikana olen ollut tekemisissä (on ollut yhteiset illanistujaiset ym.), ja tuntuu että se mitta tulee ihan juuri täyteen. Oli lisää sorsimista ja itsekeskeisyyttä heidän osaltaan. Poikaystävänikin (uusi tuttavuus heille) ihmetteli, miten kaverit voivat käyttäytyä noin törkeästi minua kohtaan.
Kuitenkin, aina kun koin että minua pilkataan tai mollataan jotenkin, aloin pistämään kampoihin. Sanoin ilkeästi takaisin, vittuilin ja haastoin sanallista riitaa, esitin mielipiteitä.. Voi että tuntui hyvälle!!!! No, tämähän oli minulta ennenkuulumatonta käytöstä. Olinkin sitten yllättäin ilonpilaaja (en kuitenkaan tehnyt mitään ylilyöntejä, sanoin vain takaisin samalla mitalla). Suuressa porukassa olin ihan tieten tahtoin vastarannan kiiski asioille, jotka eivät minua miellyttäneet. Heidän oli vähän vaikea sulattaa käytöstäni (vaikka moinen on minua kohtaan heiltä aivan normaalia)
Huomenna on taas yhdet juomingit (yllättäin), jos heidän huono käytös jatkuu niin sanon sen suoraan. En jää enää jalkoihin, koska tämä pska on jatkunut jo ihan liian kauan, ja sille on tehtävä piste.
he eivät oletodelisia ystäviä
Minulla ollut sama tilanne samanlaisen porukan kanssa. Itse olin ja olen vieläkin kiltti. Mitään ei voinut kertoa kun kaikki kerrottiin eteenpäin. Sitten kun puolustautuu sitä ei ymmärretä kunhan vain oikea akkavalta säilyy. Naiset osaavat olla todella inhottavia. Olet todennäköisesti vielä kaunis kun he syyttä vähättelevät sinua. Jätä porukka omaan arvoonsa ja nauti elämästä :)
Hei,
Otappa huomioon, että olet luotettava henkilö. Sinua tarvitaan todella paljon, sitten kun olet sopivan ikäinen.
Sinä olet "HELMI" johon voi luottaa.
Sinun ei tarvitse päteä omia juttuja.
Se joka haukkuu toista ja mollaa toista on hänellä nolla oma itsetunto, joten älä ota kantaa hänestä, vaan ero hänestä/heistä.
Olet mukava!