aikaa, jolloin lapsesi muuttavat pois kotoa? Entä vanhempasi aikoinaan?
Pelkäätkö/odotatko
det
1390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän se hirvittää kun penska on lähdössä syksyllä pois kotoa :(
Eiköhän se muorikin peljänny, varsinkin kun niin nuorena läksin.
Hirvittääkö nuortakin?
Ei, se on innoissaan, ja siksi hirvittääkin mitä kaikkea tyhmää se tekee.
.
Meilt' on aina lähäretty
.
Vanhemmat tais jännittää vähän liikaa sitä pois kotoa muuttamista. uuttahan se niillekin on päästää poikanen pesästä suureen maailmaan. Kyllä mää sen ymmärrän mimmosia ajatuksia siinä mieleen voi tulla.
Aika monet ädit ainakin kertoo, että tulee se mitäs mä nyt teen tunne, kun lapsi lähtee kotoaan maailmalle elämään. Huolehtivat siivet ei yllä lapsen ympäri joka kolkkaan. Huolta se on. :-)
Kyllä siitä kasvaa ulos ajan kanssa.
Petri Nygård:
– Mun äiti joi itsensä hengiltä ja isäkin on ollut mielisairaaloissa useaan otteeseen. Mut en mä mikään orpopoika oo ollut, äiti kasvatti mut kyllä hyvin täysi-ikäiseksi, laulaja kertoo lehdessä.
Petri Nygård ei tiedä, miksi jollekin ihmiselle alkoholi ottaa niin suuren roolin elämässä.
– Ihmisen voi juoda siksikin, että sillä on tyhjää ja tylsää. Se tekee lapset, on töissä ja kun lapset lähtee, niin sille ei jää mitään. Joku tappaa itsensä työllä ja toinen juo itsensä hengiltä. Pitäisi aina elää täysillä.
Joo ja monet vanhemmat lakkaa elämästä saatuaan lapsia. Ne elää sen jälkeen vain lastensa kautta. Mitäs sitten kirjotettas? Eikun mää lähren maalaamaan. :-)
Viel ehtii ennen sateita toisenki seinän. :-)
Jos on taipumusta kanavoida elämänsä toisten kautta elämiseen, niin lapset ovat siihen luontaisin kohde, mutta onhan myös moniongelmaisiin ihmisiin kiintyviä.
Lapset sinänsä eivät ole se oleellisin tekijä tuossa kuviossa vaan kyllä siihen onkiutuu kuka hyvänsä avuttomammassa asemassa oleva.
pierassu? Teen pierututkimusta naisista.
Tieitenkin sitä jotenkin ei tahtoisi luovuttaa tonne isoon maailmaan, saman muistan kun aloitti koulunsa, sitä jäi katselemaan siihen pihaan ja ajattelin sinne nyt meni.
Aika tässä opettaa kokoajan, lapsi viihtyy enempi tuolla kavereiden kanssa ja äiti ei ole läsnä samalla lailla kuten ennen, vastuu on läsnä yötäpäivää.
Kokoajan se tuossa itsenäistyy pikkuhiljaa, ei kestä montaa vuotta kun se menee armeijaankin. Uskoisin sen jälkeen alkaa itsenäistymään, siinä 19-21 riippuu opiskeluista ja muista lähteekö kotoa.
En odota kotoa lähtemistä, se lähtee on siihen valmis, enkä myöskään pelkää.
Sanan haikeus voi olla sellainen oikea tunne, olen elänyt kauan lapsen kanssa siten että olen mennyt lapsen ehdoilla ja nyt on aika irroittaa pikkuhiljaa elämällä tätä omaa elämää ja rakennankin tässä sitä omaa eteenpäin.
Minun elämääni on tullut tärkeä ihminen ja opettelen taas olemaan toisen aikuisen kanssa uudestaan.
Eiköhän monen kohdalla aiheellisempi pelko ole se, että lapsi ei koskaan muutakaan pois.
niinpä, niinpä!
Sekä pelkään että odotan. - Toisaalta tytär on niin kotisidonnainen, että hänelle voi olla pieni kynnyskysymys muuttaa, ellei esim. opiskelujen takia hän joudu valitsemaan muuttoa tai mieleistä koulutusta :) Poika on jo nyt puolet ajasta isänsä kanssa, eli tavallaan olen jo tottunut siihen, etten näe häntä joka päivä. -
Toisaalta minusta olisi ihanaa olla riippumaton kenenkään tekemisistä ja menemisistä, mutta onhan se sitten aika yksinäistä, kun lapset lähtevät omilleen...
Vanhempani... niin... - Ei minua tosiaan koskaan kotoa pois ajettu, ja kun halusin melkein 25-vuotiaana muuttaa yhteen silloisen poikaystäväni kanssa, isä edellytti, että menimme ensin kihloihin ;D