Minulla ei ole kavereita. En kaipaakaan.
Olen huomannut että ystävyyssuhteissakin edellytetään ikuista iloisuutta, ja useat tavoittelevet sitä että oma olo tulisi paremmaksi kun en joku johon saa paskan kaataa. Puhutaan omista ongelmista, vähäitellään toisen asioita jne.
Mitä siis tekisin ystävällä, koska helponpi olla ilman.
Olen huomannut että ystävyyssuhteissakin edellytetään ikuista iloisuutta, ja useat tavoittelevet sitä että oma olo tulisi paremmaksi kun en joku johon saa paskan kaataa. Puhutaan omista ongelmista, vähäitellään toisen asioita jne.
Mitä siis tekisin ystävällä, koska helponpi olla ilman.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mainitsemistasi syistä olen karsinut osan ystävistäni. Samoin ku sellaiset jotka ottivat yhteyttä vain silloin kun tarvitsivat jotakin minulta, muuten vähät välittivät minusta.
Liika itsekkyys rikkoo ihmissuhteita.
Itsekin huomasin, että jotkut halusivat kaveruudelta pelkkää hauskanpitoa. Että koko ajan pitää olla vaan kivaa ja hauskaa, ja sitten kun vähän avautui jostakin ei niin kivasta tai syvällisemmästä asiasta niin johan kaikottiin.
Kyse ei siis ollut jatkuvasta paskankaatamisesta toisen niskaan, vaan se että testasin kestääkö ystävyys vaikeammista asioista avautumisen kuten ystävyyden kuuluu vai onko tyyppi vaan tällainen pintaliitäjä.
Ja on näitä psyykkisiä loisiakin tullut vastaan. Jotka vaan valittavat ja valittavat vanhoista paskoista. Toista taas ei kuunnella yhtään. Kun ei kiinnosta toisen ongelmat. Ja kerta toisensa jälkeen aina vaan ne samat jutut, jopa vuosikymmeniä sitten tapahtuneet.
Hirveää valitusta ja itsessäälissäkierimistä. Toisen hyväksikäyttämistä tällainen on myös. Pitäisi tajuta että toista ei kiinnosta. Kerran-pari voi omista ikävistä taustoista avautua, mutta tämän jälkeen ne on kuultu jo, ketään ei samojen juttujen jatkuva toisto jaksa kiinnostaa. Kaikilla on inhottavia asioita tapahtunut, ei niitä pidä jäädä jauhamaan. Muutenkin jatkuva valitus ja negatiivisista asioista puhuminen on ihan hirveän raskasta kuunneltavaa. Itse aika pian lopetan uuden tuttavuuden, jos huomaan, että kerta toisensa jälkeen tyyppi jatkuvasti aina vaan valittaa kaikesta ja on kaikinpuolin negatiivinen tyyppi.
Yhteistä näille psyykkisille loisille on se, että ovat itse koko ajan äänessä, kaatavat kaiken oman paskan (ja sitä on paljon) toisen niskaan, eivät anna suunvuoroa toiselle eivätkä ole pätkääkään toisesta ja hänen jutuistaan ja elämästään kiinnostuneita. Päinvastoin keskeyttävät ja puhuvat päälle ja kaikesta huomaa etteivät pätkääkään kuuntele jos toinen saakin joskus suunvuoron.
"Itsekin huomasin, että jotkut halusivat kaveruudelta pelkkää hauskanpitoa. Että koko ajan pitää olla vaan kivaa ja hauskaa, ja sitten kun vähän avautui jostakin ei niin kivasta tai syvällisemmästä asiasta niin johan kaikottiin. "
--
"Kerran-pari voi omista ikävistä taustoista avautua, mutta tämän jälkeen ne on kuultu jo, ketään ei samojen juttujen jatkuva toisto jaksa kiinnostaa."
Hieman ristiriitaista kenties...? No, ajatteluhan ei ole näiden energiasyöppöjen ja loisien uhrien vahvinta aluetta, olen alkanut epäillä.
Tosi ystava on sellainen, joka on aina saavutettavissa kun on tarpeen.
Hanelle voi sanoa asiat aivan suoraan, ja ihminen pitaa hyvaksya sellaisena kun han on, puolin ja toisin.
Hienotunteisuus on kylla tarkeaa, jos toinen ei halua puhua jostain asiasta, miksi sita jauhamaan kuin harka paikallaan polkee maata ympyrassa.
Tallaiset ystavat ovat rasittavia, ja lopulta saavat koko ystavyys suhteen loppumaan. He jankuttavat, tietavat kaikki paremmin kuin sina, ovat aina kritisoimassa (useinkaan ei rakentavasti), ehka etta saavat itsensa tuntemaan tarkeammaksi.
Joten valitse tarkkaan mita kysyt ja urkit ystavalta, joka voi kokea sen jopa klaustrofobiseksi. On henkiloita jotka haluavat pitaa omat asiansa ominaan.
Jatkuva paine ei ole hyva, soittoja joka paiva mita teet, minne menit ja minne menet. Ei elama mikaan poliisikuuustelu ole.
Anna ystavan itse kertoa, alaka urki liikaa. Se ei ole kohteliasta.
"Itsekin huomasin, että jotkut halusivat kaveruudelta pelkkää hauskanpitoa. Että koko ajan pitää olla vaan kivaa ja hauskaa, ja sitten kun vähän avautui jostakin ei niin kivasta tai syvällisemmästä asiasta niin johan kaikottiin. "
"Kerran-pari voi omista ikävistä taustoista avautua, mutta tämän jälkeen ne on kuultu jo, ketään ei samojen juttujen jatkuva toisto jaksa kiinnostaa."
Hieman ristiriitaista kenties...? No, ajatteluhan ei ole näiden energiasyöppöjen ja loisien uhrien vahvinta aluetta, olen alkanut epäillä.
"kun vähän avautui jostakin ei niin kivasta tai syvällisemmästä asiasta niin johan kaikottiin. "Kerran-pari voi omista ikävistä taustoista avautua"
Niin eli tarkoitan tällä, että en todellakaan jauhanut jatkuvasti samaa asiaa vaan kerroin vaikeista asioista kerran sen jälkeen kun olivat tapahtuneet, mutta tämäkin oli liikaa niille, joilla aina pitää olla vaan kivaa.
Mikä siinä on ristiriitaista? Jatkuva samasta asiasta jauhaminen ja kerran avautuminen on kaksi ihan eri asiaa! Mut ehkä sä oot just sellanen pintaliitäjä, jolle kerran vaikeasta asiasta avautuva on psyykkinen loinen.
Ei taida ajattelu olla sun omaa vahvinta aluettas. Elä sä vaan siellä perseessä, suolistoloinen!
"Elä sä vaan siellä perseessä, suolistoloinen! "
No, hui sentään. :DDDD