avioliiton jatko vai se toinen vaihtoehto?

mänty & kataja

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta. Meillä on yksi 4-vuotias lapsi. Sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen, josta olen toipunut hyvin(mm. terapian avulla). Koen, etten saanut koko sairauteni aikana mieheltä mitään tukea. Päinvastoin kuulen nykysissäkin riidoissa mieheltä, että olen hullu ja mielisairas.

Sovimme talvella, että katsomme puoli vuotta mihin suuntaan suhteemme etenee ja nyt se aika kulunut. Minä olen suhteessa se joka yrittää ja yrittää, esim. yhteistä aikaa tai tekemistä, pieniä arjen iloja järjestää. Mies uppoutuu yrittäjänä töihinsä. Kaikki yhteiset ainoat lomaviikot hän tiuskii ja mököttää. Talvella sovimme, että vastuu suhteen hoidosta/parantamisesta jää hänelle, tai siis oikeammin sanottuna; aloite jää hänelle. Mitään ei ole tapahtunut. Hänen oli tarkoitus hoitaa meille parisuhdeterapiaa tms. Itse olen jo luovuttanut, ainoa syy yhdessä olemiseen on lapsi. Lapselle en haluaisi, että vanhemmat eroaa.

Meillä ei ole hellyyttä tai seksiä. Silloin kun asiat ovat hyvin, emme vain riitele ja "siedämme toisiamme". Mitenkään iloista se ei ole. Ero pelottaa, mutta kauanko jaksaa yrittää? Mieheni valittaa mm. harrastuksistani. Hän itse ei harrasta mitään. Lapsen kanssa hän on aina kun töiltään ehtii, ja ihan hyvä isä onkin.

Itse haluaisin lisääkin lapsia, mutta tässä tilanteessa niitä ei voi ajatella. En tiedä rakastanko miestäni enää. Ero tuntuu kovalta pettymykseltä. Löydänkö koskaan enää ketään? Nyt olemme(minun aloitteesta)menossa parisuhdeneuvontaan. Mies on kyllä sinne innoissaan lähdössä. Minusta tuntuu, että olen jo niin katkera ettei se auta mitään. Viimenenkin kivi on kuitenkin lapsen takia käännettävä.

Apuja? Samassa tilanteessa olevia?

Näkökulmia?

6

166

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • neuvoja.

      Hyvä, että menette parisuhdeneuvontaan. Ehkä se on uuden alku. En tosiaankaan suosittele eroa, lapsen takia tai muutenkaan. Miehesi pitäisi asettaa sinut ja perhe-elämänne laatu tärkeämmälle sijalle työnteon kustannuksella. Se kyllä saattaa olla hänelle kova paikka, jos hän on kovin yrittäjähenkinen.

    • päivää ja näkemiin!

      Kuule, minä olen sinnitellyt liitossani ihan lastenkin takia, nyt lähestyn viittäkymmentä ja tuntuu, että ihan hukkaan on mennyt elämä ilkeän miehen rinnalla..
      Taakse on jääneet suutelemiset, hellyydet, mukavat sanat ja molempia tyydyttävä rakkauselämä.
      Elämä on puuduttavaa päivästä toiseen ja minulla olisi ollut niin paljon annettavaa oikealle miehelle.
      Muukalaisia olemme toisillemme, ei rakkaudesta tietoakaan, eikä oikein kunnon kaveruudestakaan, pelkkä tuttu on mies rinnallani minulle, pelkkä hyvänpäivän tuttu.

    • antaapalaa!

      Hyvä!Menkää sinne terapiaan ja otahan ihan ensalkuun käsittelyyn nuo miehesi "kannustavat"sanat :hullu ja mielipuoli.Niistä,tai muusta vastaavista alentavista sanoista on päästävä HETI eroon!!Jos toinen on niin tunneköyhä,ettei osaa jättää toista haukkumatta,koska omat keinot ovat olemattomat käsitellä riitatilanteita,niin käykää todellakin hartaasti siellä terapiassa...ja pitkään.
      Tosin suosittelen myös antamaan samalla mitalla takaisin pahoja sanoja, niin on terapiassa enemmän käsiteltävää,heh.Joskus kun haukkuja saa samalla mitalla takaisin hän saattaakin herätä ajattelemaan,että tältähän se toisestakin on tuntunut.Meillä se toimi hyvin.Annoin haukkuja-miehelleni sata lasissa kaikki paskat takaisin.Sitten terapoitiin eikä ole uskaltanut enää haukkua kun tietää mitä siitä seuraa :D

    • maatuska1234

      Hei!

      Elelen jollain tapaa samassa tilanteessa, kuin sinä. Olemme olleet mieheni kanssa myös melkein 8 vuotta yhdessä, meillä on kaksi lasta. Kävin terapiassa syömishäiriöni takia suhteemme alkuaikoina ja koin myös, etten saanut juuri minkäänlaista tukea mieheltäni. Päinvastoin. Kuulen myös noita samaisia haukkumasanoja riitojen yhteydessä. Nykyään onneksi vähemmän. Minulla on kyllä edelleen tunteita miestäni kohtaan, hyviä ja huonoja. Kuitenkin suurin este mahdolliselle erolle on myös meillä lapset. Ero on ollut todella lähellä ja se tulee esille miltei jokaisen riidan yhteydessä. Joskus tuntuu, että fiksuinta olisikin erota, mutta kun "tositilanne" tulee eteen, niin kumpikaan ei kai uskalla toimia ja tehdä siitä lopullista. Minustakin mieheni on hyvä isä ja sydän särkyy jo ajatuksesta, ettei lapset saisi olla aina meidän molempien kanssa. On siinä vähän itsekyyttäkin mukana. En kestä ajatusta, etten saisi viettää esim. jokaista joulua yhdessä lapsieni kanssa.

      Minä samaten halusin toisen lapsen, jonka sitten hankimmekin. Enkä kadu sitä yhtään, mutta on tämä mennyt siihen, että minä tavallaan elän lapsille ja mies tekee töissä pitkää päivää. Parisuhdetta ei ole. Tänään viimeksi mies ilmoitti katuvansa usein sitä, että menimme naimisiin. Okei, kuulostaa ihan hirveältä ja kyllähän siinä itkukin pääsi aluksi. Mutta mitä itse tekisin, jos saisin nyt valita uudestaan? Jos nyt siis ajatellaan vain avioliittoamme, ei lapsia tms. vaan tätä parisuhdetta. Lapset ovat mulle kaikki kaikessa, mutta jos jotenkin voisin pyyhkiä tämän "parisuhteen" pois, niin harkitsisin sitä.

      On hienoa, että olette menossa pariterapiaan! Varsinkin, kun miehesi vaikuttaa motivoituneelta. Uskon, että sinäkin voit päästä katkeruuden yli. Me kävimme kolmella eri parisuhdeneuvojalla... huonoin tuloksin, kuten voi huomata. Mies ei koskaan mennyt yksilökerroille ja viimeisimmästä lähti ovet paukkuen menemään. Jatkoin siellä käyntejä yksin ja sain siitä paljon apua niinkin. Esim. siihen, mitkä ovat omat rajani ja millaista kohtelua siedän.

      Olen myös todella katkera. Eniten minua inhottaakin se, millainen itse olen tässä suhteessa. Jotenkin oikeutan itselleni ilkeää käytöstä miestäni kohtaan, koska olen niin vihainen ja katkera hänelle. Ja katkeruus syö niin paljon... Itse koen kyllä, että voisin päästä siitä eroon, jos mieheni aidosti yrittäisi ymmärtää ja pyytäisi anteeksi tiettyjä tekemisiään/sanomisiaan.

      Kannustan kuitenkin teitäkin yrittämään ja tsemppaamaan! Itse olen yrittänyt pitää rajana sitä, että kun lapset eivät kärsi, niin on parempi pysyä yhdessä. Jos lapset kärsisivät esim. riidoista, niin sitten minusta kannattaa miettiä eroa. Omalla kohdallani olen miettinyt jaksamistani. Olisinko energisempi tai iloisempi tai onnellisempi tms., jos emme olisi yhdessä? Olisinko ehkä jotenkin vapautuneempi? Vaikuttaisiko se lasten kanssa olemiseen? Meillä lapset eivät kärsi riitelystä tms., mutta välillä mietin, olisinko "parempi", tai ehkä osuvammin sanottuna, onnellisempi äiti, jos huono parisuhde ei stressaisi?

      Mietin välillä, millaista olisi jakaa elämä oikeasti elämänkumppanin kanssa? Että olisi joku, jonka kanssa vaihtaa kuulumiset ja, joka kuuntelisi? Olisi oikea parisuhde. Nyt lähinnä mies tulee töistäja yritän kertoa hänelle lasten kuulumiset siltä päivältä, kun hän puuhailee omiaan. Sitten käymmekin/hän käy nukkumaan.

      Tällaisia fiiliksiä täältä suht samassa tilanteessa elävältä. Ilmoittele, miten parisuhdeneuvonnassa meni.

      • mänty/kataja

        Kiitos vastauksesta. Helpottaa tietää, että joku muukin painii samojen asioiden ympärillä. Neuvontaa päästään parin viikon päästä. Ja sama täällä: inhottaa se minkälainen itsekin on tässä suhteessa. Olen kuitenkin jättänyt ne pahimmat loukkaukset sanomatta. Mielestäni se on ala-arvoista. Vastaan kyllä sanon ja huudan riidoissa.

        Tuota mietin itsekin, että millaista se olisi jos toisen kanssa voisi keskustella tasaveroisesti ja toistakin kiinnostaisi yhtienen elämä. Onko tyytyminen tähän vai onko olemassa erilaisia/helpompia suhteita...En haluaisi katsoa vuosien päästä taaksepäin ja todeta, että olisinpa lähtenyt aikaisemmin. Liian helpolla en halua luovuttaa. Mutta kai se raja jossain tulee vastaan.


    • mammuttimän

      Asioita kaiketi voi korjata terapialla,mutta mielenterveyspotilaan kanssa, ja vieläpä lapsiperheessä eläminen on yhtä helvettiä.Kaiken joutuu itse tekemään kun vaimo panikoi pitkin nurkkia.Tähän ryhdyin ja kai tähän jään,ellen ite pimahda.Pakko jaksaa lasten takia.En jaksaisi kuitenkaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe