Pääsin töihin pieneen järjestöön, jossa lisäkseni työskentelee kaksi naista. Heti alusta asti nämä kaksi lähtivät joka aamupäivä "hakemaan eväitä kaupasta" ja viipyivät matkoillaan puolesta tunnista joskus yli parinkin tunnin. Siis työajalla olivat tekemässä aivan muita juttuja. Minä istuin yksin toimistossa tekemässä töitä...joita minulla sitten riittääkin... Minulta ei ole koskaan kysytty haluanko mukaan tai kerrottu edes arviota koska tultaisiin takaisin, jotta voisimme syödä yhdessä tai mitä pääsisin puolestani eväitä ostamaan. Toimistolla kun on joskun päivystettäväkin.
Työmoraalini on niin vahva, että en ymmärrä kuinka joku voi käyttää työaikaansa säännöllisesti shoppailuun, hoitolahoidoissa käymiseen jne. En ole kamalasti siitä edes uskaltanut heiltä kysyä enkä enää kaiken tämän jälkeen edes haluaisi heidän kanssaan mihinkään lähteä. Heidän heiluttaessaan minulle huoneeni oven raosta "me käydään taas..." minun puhuessani työpuheliota tai painiessani muiden työkuormieni alla, on olo joskus tosi haikea. En voi ymmärtää.
Minulla teetetään työt... Ja muilla on sitten vain omaa kivaa.
Työaika pitäisi alallamme olla 7,5 tuntia, mutta nämä emännät tulevat ja lähtevät työpaikalta miten sattuu, eivätkä edes posteja vie omilla reissuillaan. Edes vaikka nätisti pyydän. On päiviä, jolloin he eivät tee kuin puolisen tuntia töitä koko päivänä.
Tällainen syrjiminen, mielipiteiden aliarvioiminen (olen ainoa tiimissä, jolla on alan koulutus, silti mielipiteitäni vastaan hyökätään välittömästi. "ennenkin on tehty niin" jne.), minun töideni hidastaminen tiedon pitkityksen tai pimittämisen avulla (esim. talouslukuja) sekä toisten ihmisten (asiakkat ja sidosryhmät) jatkuva mollaaminen todella räikeilläkin sanoilla. Jokainen jäsen/asiakas nauretaan selän takana kun he lähtevät toimistolta! Tämä tilanne on minulle jotakin aivan käsittämätöntä!! Omaa ulkonäköä pönkitetään isolla rahalla keinotekoisin voimin.
Huoh! Kiva jos jaksoitte lukea... Ette tiedä... tai sitten teistä joku tietää, miltä tämä tämmöinen tuntuu...Sattuu ihan fyysisestikin...
Työmoraalini on niin vahva, että en ymmärrä kuinka joku voi käyttää työaikaansa säännöllisesti shoppailuun, hoitolahoidoissa käymiseen jne. En ole kamalasti siitä edes uskaltanut heiltä kysyä enkä enää kaiken tämän jälkeen edes haluaisi heidän kanssaan mihinkään lähteä. Heidän heiluttaessaan minulle huoneeni oven raosta "me käydään taas..." minun puhuessani työpuheliota tai painiessani muiden työkuormieni alla, on olo joskus tosi haikea. En voi ymmärtää.
Minulla teetetään työt... Ja muilla on sitten vain omaa kivaa.
Työaika pitäisi alallamme olla 7,5 tuntia, mutta nämä emännät tulevat ja lähtevät työpaikalta miten sattuu, eivätkä edes posteja vie omilla reissuillaan. Edes vaikka nätisti pyydän. On päiviä, jolloin he eivät tee kuin puolisen tuntia töitä koko päivänä.
Tällainen syrjiminen, mielipiteiden aliarvioiminen (olen ainoa tiimissä, jolla on alan koulutus, silti mielipiteitäni vastaan hyökätään välittömästi. "ennenkin on tehty niin" jne.), minun töideni hidastaminen tiedon pitkityksen tai pimittämisen avulla (esim. talouslukuja) sekä toisten ihmisten (asiakkat ja sidosryhmät) jatkuva mollaaminen todella räikeilläkin sanoilla. Jokainen jäsen/asiakas nauretaan selän takana kun he lähtevät toimistolta! Tämä tilanne on minulle jotakin aivan käsittämätöntä!! Omaa ulkonäköä pönkitetään isolla rahalla keinotekoisin voimin.
Huoh! Kiva jos jaksoitte lukea... Ette tiedä... tai sitten teistä joku tietää, miltä tämä tämmöinen tuntuu...Sattuu ihan fyysisestikin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehdota pomollesi kellokorttilaitetta..
Järjestöt voivat olla hankalia työpaikkoja. Jos rahantulo on turvattu, eli jäsenmaksuja tulee tarpeeksi, henkilökuntaa on usein ylenmäärin, joten "vapaamatkustajia" mahtuu joukkoon. Pomojakaan ei kiinnosta pitää alaisiaan silmällä.
Kaikki sujuu vuodesta toiseen entistä rataansa. Omia ajatuksiian ilmaisevan tulokkaan asema on vaikea. Asiakkaiden ylenkatsominen voi olla tavallista: kuvitellaan järjestön olevan olemassa sen työntekijöitä eikä jäseniä varten.
Asiakkaiden ylenkatsominen voi olla tavallista: kuvitellaan järjestön olevan olemassa sen työntekijöitä eikä jäseniä varten.
Tyypillistä myös kaikissa julkishallinnon työpaikoissa. Olen ollut eräässä oppilaitoksessa ja opiskelijat olivat välttämätön paha, minä kohtelin asiakkaina ja sain siitä moitteita...
Niin tyypillistä. Samanlaista oli eräässä isommassakin järjestössä. Palkattu tiimin johtaja juoksenteli omilla asioillaan ja lähti sekä tuli miten tykkäsi. Palkka juoksi, eikä ketään tuntunut kiinnostavan. Eikä tämä ihminen saanut muutenkaan juuri mitään aikaseksi. Helppoa rahaa kyseiselle naiselle. Ymmärrän aloittajaa, että työmotivaatio voi kärsiä, kun toiset ovat siellä vain oman egonsa pönkittämiseksi ja juoksevat shoppailemassa ja syömässä.