Ajattelin helpottaa omaa oloa kertomalla omasta erostani.... netistä löytyi mm. tämä
"Puhu tunteistasi – Vaikka tunteistasi puhuminen toisten kanssa tuntuu vaikealta, on tärkeää puhua tunteistasi kun suret. Kun tiedät, että muut tietävät tunteesi, se helpottaa ja vähentää yksinäisyyden ja kivun tunnetta. On myös helpottavaa päästää tunteesi irti vaikkapa blogin tai nettikeskustelun kautta."
niin että "puhutaan" nyt sitten anonyyminä.
Oma eroni lähti liikkeelle kolme vuotta sitten.... olimme olleet jo 15 vuotta avioliitossa ja olimme lähinnä kavereita. Arki sujui ihan ok, kaikki käytännönasiat toimi oikein hyvin.... paitsi läheisyys, vaimon kanssa keskustelu ja seksi... lähesyyteen vaimo ei kyennyt vaikka seksiä kyllä (vaikka harvoin) mutta silloin kun oli niin kyllä se oli molemminpuolista ja kummankin mielestä tyydyttävää... puhumattomuus oli hirveää. Ei sovittu mitään asioita ja kummatkin eli omaa elämäänsä. Lapsista pidettiin huolta, mutta tosi kylmä kaveruus suhde puolison kanssa. En kestänyt, yritin muuttua tuon kolme vuotta... hampaat irvessä, sen hoksasin, ettei toista voi muuttaa. Itsekkään en pystynyt muuttumaan. Voin tosi pahoin tuossa suhteessa.
Nyt vuoden jo asunut omillaan ja eron toinen vaihe on allekirjoitettu. Lapset huolettaa... oikeastaan ainoa merkittävä asia miksi haluaa pitää itsensä kasassa. Lapset jäi vaimolle, mutta yhteishuoltajuus on ihan kiva asia kun pääsee näkemään lapsia. Hittolainen, että on vaikeaa ja kestää tosi pitkään päästä tästä yli. Pikkuhiljaa tämä nyt menee. Kamala syyllisyys päällä ja tosi raskas olo.. ei oikein kehtaa kavereiden kanssa jutella... ei ole oikein miehen juttu... johonkin eroryhmään olisi kiva mennä mutta eipä niitäkään löydy.
Itse urheilen paljon ja teen töitä ja sitten olen lasten kanssa niin paljon kun mahdollista... nuo ovat oma selviytymiskeinoni. Tuntuu, että ohessa voisi tälläinen höyryjen päästeleminen auttaa.
Onko kohtalotovereita, miten olette selvinneet? Kauanko kestää.... itse en ole vielä miettinyt uutta parisuhdetta, koko elämä mennyt tässä yhdessä... kertokaa hyvät veljet, miten te olette päässeet yli?
"Puhu tunteistasi – Vaikka tunteistasi puhuminen toisten kanssa tuntuu vaikealta, on tärkeää puhua tunteistasi kun suret. Kun tiedät, että muut tietävät tunteesi, se helpottaa ja vähentää yksinäisyyden ja kivun tunnetta. On myös helpottavaa päästää tunteesi irti vaikkapa blogin tai nettikeskustelun kautta."
niin että "puhutaan" nyt sitten anonyyminä.
Oma eroni lähti liikkeelle kolme vuotta sitten.... olimme olleet jo 15 vuotta avioliitossa ja olimme lähinnä kavereita. Arki sujui ihan ok, kaikki käytännönasiat toimi oikein hyvin.... paitsi läheisyys, vaimon kanssa keskustelu ja seksi... lähesyyteen vaimo ei kyennyt vaikka seksiä kyllä (vaikka harvoin) mutta silloin kun oli niin kyllä se oli molemminpuolista ja kummankin mielestä tyydyttävää... puhumattomuus oli hirveää. Ei sovittu mitään asioita ja kummatkin eli omaa elämäänsä. Lapsista pidettiin huolta, mutta tosi kylmä kaveruus suhde puolison kanssa. En kestänyt, yritin muuttua tuon kolme vuotta... hampaat irvessä, sen hoksasin, ettei toista voi muuttaa. Itsekkään en pystynyt muuttumaan. Voin tosi pahoin tuossa suhteessa.
Nyt vuoden jo asunut omillaan ja eron toinen vaihe on allekirjoitettu. Lapset huolettaa... oikeastaan ainoa merkittävä asia miksi haluaa pitää itsensä kasassa. Lapset jäi vaimolle, mutta yhteishuoltajuus on ihan kiva asia kun pääsee näkemään lapsia. Hittolainen, että on vaikeaa ja kestää tosi pitkään päästä tästä yli. Pikkuhiljaa tämä nyt menee. Kamala syyllisyys päällä ja tosi raskas olo.. ei oikein kehtaa kavereiden kanssa jutella... ei ole oikein miehen juttu... johonkin eroryhmään olisi kiva mennä mutta eipä niitäkään löydy.
Itse urheilen paljon ja teen töitä ja sitten olen lasten kanssa niin paljon kun mahdollista... nuo ovat oma selviytymiskeinoni. Tuntuu, että ohessa voisi tälläinen höyryjen päästeleminen auttaa.
Onko kohtalotovereita, miten olette selvinneet? Kauanko kestää.... itse en ole vielä miettinyt uutta parisuhdetta, koko elämä mennyt tässä yhdessä... kertokaa hyvät veljet, miten te olette päässeet yli?
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole kohtalon"veli" vaan "sisar", siis nainen, tosin melko nuori (just alle 30v), ero tuli talvella, mieheni jätti, itse en olisi eroa halunnut. Meillä tilanne meni siis niin että monta vuotta ehdittiin olla naimisissa, jo pidemmän aikaa olin pelännyt mieheni lähtöä ja sitten se tapahtuikin.
En ihan kunnolla oikein muista mitään viimeisestä puolesta vuodesta, mutta nyt on kirkastunut kummasti. Olen myös huojentunut siitä, että raskas suhde, johon toinen ei asettunut millään, on takana, eikä minun tarvitse ponnistella yksin minkään yhteisen "hyvän" eteen, sellaista ei ole.
Ero on vaikeaa. Itselläni siihen on liittynyt paljon häpeää. Nolottaa sanoa kenellekään, että joo, terve, olen alle 30 ja eronnut, mieheni otti ja jätti! Tosi kipeetä on tehnyt.
Kyselet miten selviytyä? Suosittelen vaikka tuota mainitsemaasi eroryhmää tai muuta foorumia. Itse kävin "kallonkutistajalla" vollottamassa ja sain kummasti selkeyttä tilanteeseen.
Omalla kohdallani myös ensiarvoisen tärkeitä,ehkä kaikista tärkeintä on ollut se, että on ollut muutama eron itse läpikäynyt ystävä, jonka kanssa olen voinut tunteita jakaa. Ilman näitä kontakteja olisin varmasti ihan romuna enkä ymmärtäisi itseäni. Nämä ovat olleet itselleni todella tärkeitä. Onko sinulla ketään kaveria, joka on myös eronnut? voisitko hakeutua hänen seuraansa juttelemaan? ymmärrän itse hyvin sen, että niiden kavereiden kanssa ei paljon huvita jutella, joilla on parisuhteet mallillaan - he eivät voi näitä käymiämme asioita ja tunnelmia vain ymmärtää.
Uskon myös vanhaan klassiseen viisauteen, joka tulee joka päivä yhä todemmaksi ja todemmaksi omassa elämässäni; aika todellakin parantaa haavat.
Tsemppiä sinulle tähän kivireen vetämiseen! Itse uskon, että lasti kevenee ja häviää kokonaan kunhan riittävästi antaa itselleen aikaa surra ja tervehtyä menetyksestään.
Juu, aivan. Tuota minunkin piti ap:lle vielä sanoa: puhua kaverille, joka on itsekin eronnut. Tunnen monia miehiä, jotka ovat selvittäneet omaa eroaan toisten eronneiden kavereiden kanssa. Jotenkin ihmeellisen paljon oikeastaan miehet avautuvat toisilleen tässä asiassa.
Ja kun miehet avautuvat naisille ja toisinpäin, niin myös siitä saa voimaa ja vähän toista näkökulmaa.
Sisar tässäkin...
Erostani myös vuoden päivät. Tosin muutettiin viime vuoden keväänä lasten kanssa ja ero astui melkein heti voimaan. (tosin olikin vireillä 8kk, virellepanosta päätöspäivämäärään). Ero ei sujunut ongelmitta, koska ex harasi hanttiin kaikessa. Nyt on jo paljon paremmin. Sen olen todennut, että mitä enemmän päiviä, jolloin en ainakaan nää exää, sitä parempi. Ihan huippua, jos hänestä ei kuulekaan mitään... Sen verran vaivalloinen ihminen. Ymmärsin jo liittoni aikana että ongelmainen suhde syö ihmistä ja vie energiaa. Yllätys on ollut se valtava määrä, miten paljon huono suhde voikaan viedä voimia. Huonossa suhteessa voi kadottaa itsensä kokonaan.
Lasten, toinen teini ja toinen 18v - kanssa olemme koko vuoden olleet kotona. Tein eroa pitkään ja hartaasti. Sinä aikana minä ja lapset totuimme viettämään paljon aikaa ystävien luona. Ilmeisesti nyt kuromme umpeen tuota menetystä.
Teillä on todella bueno ero, jos liitossakin on arkiasiat, ainakin lastenhoito sujuneet. Siitä on hyvä jatkaa eron jälkeen.
Olen miettinyt uutta parisuhdetta. Tai ainakin suhdetta, jossa voisi treffailla, puhua mistä vain. Tehdä ja harrastaa yhdessä.
Sisar täälläkin. Suosittelen että hankit itsellesi kirjan Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Kirjaa käytetään perusteoksena Fisher eroseminaareissa. Voit myös osallistua sellaiseen, jos kokoontuu paikkakunnallasi, ellei, tarjolla on myös nettiseminaareja. Itse koin aikanaan vaikean eron ja pääsin pian seminaariin, siitä tuli käännekohta silloisessa elämässäni. Pystyin seminaarissa käisttelemään eroni riittävän perusteellisesti voidakseni irrottautua menneestä ja jatkaakseni eteenpäin. Opin paljon itsestäni ja parisuhteista. En pitänyt kiirettä uuteen suhteeseen vaan annoin itselleni aikaa toipua. Olin elämäni kunnossa jälleen tavatessani nykyisen mieheni ja suhteemme on toiminut loistavast jo vuosia. Suosittelen siis jälleenrakennusta omasta kokemuksestani.