Olen tietoisesti huonossa avioliitossa. Uskon, että eron aika on myöhemmin. Lapset ovat vielä pieniä ja arkipäivän riitoja ei ole, koska emme puhu enää toisillemme. Hiljaista aikaa on nyt kulunut 3 vuotta. Arki pyörii omalla painollaan, mutta nyt lomakaudella suru salatusta yksinäisyydestä kalvaa.
Minulla on pieni ylitöistä kasattu ylimääräinen rahasumma, jolla haluaisin lähteä matkalle. Koko perheen reissuun se ei kuitenkaan riitä. Tajusin vain juuri, että eihän se taida onnistua. Mieheni ei kuuna päivänä haluaisi (enkä kyllä minäkään) kahdenkeskistä aikaa ulkomailla. Ystäville ja sukulaisille on tympeää selitellä yksinäistä matkaa ja kavereilla ei taida olla mahdollisuuksia äkkilähtöihin.
Eihän tämä nyt mikään iso ongelma ole elämän koko kirjossa, mutta tulipahan vain tarve kirjoittaa tämä ylös. Jospa joku vaikka haukkusi pystyyn, niin tajuaisin unohtaa typerät haaveeni;)
Minulla on pieni ylitöistä kasattu ylimääräinen rahasumma, jolla haluaisin lähteä matkalle. Koko perheen reissuun se ei kuitenkaan riitä. Tajusin vain juuri, että eihän se taida onnistua. Mieheni ei kuuna päivänä haluaisi (enkä kyllä minäkään) kahdenkeskistä aikaa ulkomailla. Ystäville ja sukulaisille on tympeää selitellä yksinäistä matkaa ja kavereilla ei taida olla mahdollisuuksia äkkilähtöihin.
Eihän tämä nyt mikään iso ongelma ole elämän koko kirjossa, mutta tulipahan vain tarve kirjoittaa tämä ylös. Jospa joku vaikka haukkusi pystyyn, niin tajuaisin unohtaa typerät haaveeni;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on sama tilanne, joskin isoimmat lapset jo maailmalla ja nuorin vielä vuoden kotona, jonka jälkeen eroamme. Mies on tällä hetkellä mökillä yksinään ja minä kotona. Lomareissuja emme tee yhdessä, sukulaisvierailuja lukuun ottamatta, muutoin reissaan tyttäreni kanssa tai ystävättärieni. Ei ole ollut koskaan tarvetta kenellekään selitellä lomajärjestelyjä. Ja jos olisi, kertoisin,että haluan matkustaa yksinäni. En usko että siinä mitään ihmeteltävää on.
Puhumattomuus ja sitä seuraava välinpitämättlmyys on meidänkin ongelmamme. Mies tosin ei haluaisi erota mutta minulle riittää; myös minä haluan oman näköisen elämän.
Onko varmaa ettei kukaan kaverisi pääse mukaasi? Jos ei, niin en minäkään kyllä ymmärrä mikset voisi yksin lähteä? Onko kulissi tosiaan niin tärkeä, että sen takia pitää tuolla lailla sitten kärsiä... Tuskin on, kun kerran olet jo myöntänyt asian itsellesi ja tulet tännekin siitä avautumaan. Sen kun käyt ostamassa liput! Ja voithan vaikka kertoa sukulaisille pikku valheen, että jonkun kaverin piti tulla, mutta tuli este ja sitten lähditkin yksin tai jotain.
Mietin aina, että miksi elämä menee ihmisillä tuota rataa, että ei enää puhuta. Mistä alkaa tämä puhumattomuus. Varmasti on rankkaa, miksi et katkaise tuota puhumattomuutta. Tunge mukaan mökille ja paasaa asioita, mutta älä soimaa tai nalkuta.
Kysele, miten tämä tehtäisiin tai muuta järkevää, mutta älä aliarvioi, koeta löytyykö vielä puhetta. Ei samassa hetkessä ala, jos sentään sat jotain aluksi.