Mulla on niin, että.. Erosin poikaystävästäni kun halusin nähdä lisää maailmaa. Mutta nyt pari päivää sitten palasimme yhteen(huomasin haluavani häntä takaisin enemmän kuin mitään), mutta nyt tuli taas ahdistus siitä, että mitä jos joku pyytää minua ulos, en voi enää sanoa kyllä. Kerroin asiasta hänelle ja hän kysyi " ei kai niit nyt heti tarvi tapailla?" kun oikeastaan kyllä joo. Olen nimittäin varma, että tämä ihminen on niitä jotka pysyvät pitkään suhteessa eivätkä hevillä luovuta. Se ahdistaa koska en haluaisi sitoa loppu elämääni yhteen ihmiseen kun muut on vielä tsekkaamatta!
Nyt sitten mietin, että en todellakaan voi pettää mutta se kuulostaisi kaikista helpommalle (ja raukkamasimmalle) vaihtoehdolle, että tapailen muita siinä sivussa ja voin lopulta todeta, että nyt on nähty, voin palata tämän miehen luokse. Ikää siis vasta 20, eli elämän kokemusta ei juurikaan. Huom. Tämä mies ensimmäinen suhteeni elämäni aikana.
En nyt tiedä mitä tehdä... Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta mua ahdistaa se, että oon vaan hänen kanssaan enkä muita voi enää koskaan tapailla. Avosuhteeseen hän ei suostunut kun kysyin asiasta.. En haluaisi erota (taas...) ja loukata häntä ja sitten mitä jos hän on ainut ketä tulen ikinä saamaan elämäni aikana, leikin uhkapeliä.
Tiedän kuulostavani horolle, mutta tämä "haluan olla vielä villi ja vapaa" tunne paukuttaa niin kovaa takaraivoon, että sitä on mahdotonta hillitä millään. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään, vaikka olen yrittänytkin itseäni psyykata..
Onko muita tai mitä ajattelette tällaisesta ihmisestä?
t. sitoutumiskammoinen
Nyt sitten mietin, että en todellakaan voi pettää mutta se kuulostaisi kaikista helpommalle (ja raukkamasimmalle) vaihtoehdolle, että tapailen muita siinä sivussa ja voin lopulta todeta, että nyt on nähty, voin palata tämän miehen luokse. Ikää siis vasta 20, eli elämän kokemusta ei juurikaan. Huom. Tämä mies ensimmäinen suhteeni elämäni aikana.
En nyt tiedä mitä tehdä... Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta mua ahdistaa se, että oon vaan hänen kanssaan enkä muita voi enää koskaan tapailla. Avosuhteeseen hän ei suostunut kun kysyin asiasta.. En haluaisi erota (taas...) ja loukata häntä ja sitten mitä jos hän on ainut ketä tulen ikinä saamaan elämäni aikana, leikin uhkapeliä.
Tiedän kuulostavani horolle, mutta tämä "haluan olla vielä villi ja vapaa" tunne paukuttaa niin kovaa takaraivoon, että sitä on mahdotonta hillitä millään. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään, vaikka olen yrittänytkin itseäni psyykata..
Onko muita tai mitä ajattelette tällaisesta ihmisestä?
t. sitoutumiskammoinen
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin että pitäisit häntä niin kuin varasijalla? Ikävää ja toisen tunteilla leikkimistä.
Taidat olla vielä liian nuori ja kokematon pysyvään parisuhteeseen. Ymmärrän, että jos mies on sinun ensimmäisesi, et halua vielä loppuelämäksi sitoutua. Ja se on ihan luonnollista. Jutelkaa asiasta ja punnitkaa yhdessä jatkamisen ja eroamisen hyvät ja huonot puolet.
mutta ei siis niin, että pidät varasijalla vaan joko sitoudut tai unohdat, ei mitään pelleilyjä....
joo siis en tosissani ajatellutkaan pettää. Päätin kauan sitten, että en tule pettämään. Lopetan suhteen siinä vaiheessa, kun pettäminen kuulostaa houkuttavammalle kuin oma kumppani. Toistaiseksi ei ole ketään toista kenen kanssa mennä, ehkä en haluakaan, kun tosi tilanne tulee..
Ihmettelen vaan miksi en vaan voisi haluta olla hänen kanssaan koko sydämmellä. Olen kironnut asiaa monet kerrat itsekseni. Mutta asiasta tulee varmaan keskustella lisää.
hyvä noin. epärehellisyydestä kun voi tulla ongelmia pitemmäksi aikaa kuin vain jostain eroamisesta...
Ei kannata hätääntyä. Suomalaiset naiset nyt vaan on melkoisia hutsuja, joten tuossa ei ole mitään epänormaalia.
Ala sinkuksi ja nussi ympäriinsä, kyllä miehet enemmän kiittävät kui moittivat.