Mitä teette, kun tahdotte ilahduttaa puolisoanne erityisesti?

Nooohh... minusta olisi ihana vaikkapa ostella kukkia tai tarjota hierontaa, mutta kun tuo minun mieheni on niin mahdottoman tavallisia asioita arvostava, että hän ei moisista mitään kiksejä saa. Eli "erityisiä tapoja" ei oikein ole, mutta tavallisia. Saatan vaikka laittaa ruokaa, josta tiedän hänen erityisesti pitävän tai ehdottaa illan elokuvaksi jotain mikä ei välttämättä itseä niin äärettömästi kiinnosta mutta häntä kiinnostaa. Saatan laittaa kahvinkeittimen aamulla valmiiksi vaikka en juo kahvia. Tai olla hiljaa! Minä olen meistä se puheliaampi ja toiminnallisempi, ja joskus jos aistin että miehellä on vaikka työstressiä tms., niin päätän tietoisesti pitää suuni supussa ja istua kirja kädessä illan, ja mies saa vaipua omaan horrokseensa vapaasti :) Makuuhuoneen puolella saatan myös saada erityisiä miellyttämisinspiraatioita (normaalin miellyttämishalun lisäksi), mutta ei siitä sen yksityiskohtaisemmin.

Kukkia olen muutaman kerran ostanut, mutta pidän huolen että ne on halpoja, koska suuri komea puska saisi miehen vain miettimään, että paljonkohan tuohonkin meni rahaa...

Nyt kun kysyt, niin huomaan, että aika vähän minä millään erityisellä tavalla puolisoani ilahdutan... mutta arjen huomaavaisuus on meillä sitäkin arvokkaampaa.

Meni vaikeaksi!

Vaimoni on peruspositiivinen ihminen joten mitään erityistä ilahduttamista on vaikea keksiä.

Tuntuu typerälältä sanoa että lähitulevaisuutta ajatellen ennakoitua nopeampi toipumiseni varmaan ilahduttaisi.
Tietenkin teen voitavani.

Vaikea keksiä muistoistakaan mitään koska kaiken oleellisemman keskustelemme ennakkoon.

Hamassa muinaisuudessa saattoi Irlannin kiertomatka olla sellainen.
Tiesin hänen haluavan Irlantiin joten ehdotin sinne menoa.

Yritys ilahduttaa käsin kosketeltavalla kamalla ei onnistu.
Vaimo hankkii mitä katsoo tarvitsevansa tai haluavansa.
Arvokkaampiin koruihinkin hän suhtautuu sijoituskohteina.

Silloinkaan kun palasin 12:a vuoden jälkeen kokopäiväisesti paikkakunnalle, hän ei ilahtunut.
"Paikat sotkeentuu, astiat likaantuu, ruokaa saa kantaa selkä vääränä"!

Jäätyäni sitten kokoaikaiseksi koti-isäksi muuttui äänensävy.
Arkisilla askareilla en voi ilahduttaa koska terveenä ollessani minä teen kaiken pesukoneita ja tekstiilien käsittelyä lukuun ottamatta.

Johtopäätökseni on että vaimoni erikoinen ilahduttaminen on minulle mahdotonta.

Teen jotain, jota vaimoni ei ole osannut odottaa minun tekevän, kuten vaikkapa pesen astiat, pesen pyykit, siivoan, jne. Olen huomannut, että sen jälkeen hän on halukkaampi.

Sidon, annan piiskaa ja laitan nänninipistimet.
Lopulta ratsastan aamunkoittoon.

Minä ilahdutan miestäni esimerkiksi laittamalla hänen lempiruokaansa, ostamalla miehen suosikkiolutta erikoisliikkeestä, laittamalla meille yhteisen kylvyn, hieronnalla, ostamalla pieniä tuliaisia työmatkoilta.
Joskus taas kun mies on väsynyt ja stressaantunut työasioista, pyrin kuuntelemaan ja saamaan hänelle hyvän olon. Tietenkin panostan seksielämäämme, mutta se nyt ei ole miehen ilahduttamista sinänsä vaan enemmän itseni ilahduttamista. Ja tykkään pitää itseni hyvässä kunnossa ja näyttää mahdollisimman hotilta, en nyt pelkästään mieheni takia, mutta eipä tuo häntäkään ainakaan haittaa.

Mies taas tuo minulle kukkia ja ostaa kaupasta ruokia joista tykkään. Aina välillä saan myös pieniä lahjoja. Mieheni myös tuo minulle aamuisin kahvia sänkyyn, koska olen aika kärttyinen ennen kahvikuppostani. Joskus tapaamme lounastauolla pikapanojen merkeissä, mies tietää että olen aina aamupäivisin erityisen halukas.

Jos suinkin mahdollista, käymme kerran viikossa kahdestaan "treffeillä". Ei työstressiä, lapsia ja kodinhoitoa, vaan kiva ilta kahdestaan ravintolassa tai leffassa tai teatterissa.

Niin ei mustakaan niissä ole mitään ihmeellistä ja kuuluvat arkeen. AP kuitenkin kysyi juuri niistä tavallisista ilonaiheista eikä esmes merkkipäivistä ja niin spesiaaleista jutuista. Sinänsä minua ilahduttaa mieheni olemassaolo joka päivä. Sellaistahan se on hyvässä parisuhteessa. Olen meinaan ollut huonossakin suhteessa, joten tiedän eron ja arvostan nykytilannetta.