Onkos kenelläkään antaa ohjetta, minkälaisia oikeuksia on tapaavalla vanhemmalla. Voiko lähihuoltaja vaatia tietoja miten tapaava vanhempi aikaansa käyttää lastensa kanssa, tai voiko lähihuoltaja esittää vaatimuksia tai nuita ehtoja. Kyseessä on tilanne jossa lähihuoltajana toistaiseksi oleva lasten äiti ei hyväksy, ettei tiedä miten lapsensa aikaansa viettävät ollessaan isällään, miten hoito yms on järjestetty kun isä on esim töissä, tms..
Käsittääkseni yhteishuollossa ei pitäisi olla mitään oikeuksia puuttua siihen miten jompikumpi vanhemmista viettää aikaansa lastensa kanssa silloin, kun tapaamisesta on sovittu. Löytyykö jostain lakitekstiä tms...Kiitos etukäteen.
Käsittääkseni yhteishuollossa ei pitäisi olla mitään oikeuksia puuttua siihen miten jompikumpi vanhemmista viettää aikaansa lastensa kanssa silloin, kun tapaamisesta on sovittu. Löytyykö jostain lakitekstiä tms...Kiitos etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitään lakitekstiä en sulle osaa tähän laittaa, mutta lauseesi jos isä on esim. töissä nostaa karvat pystyyn. Karmaisevaa !! Jos sinä tapaajavanhempi et pysty järjestämään töitäsi niin,että olet lasten kanssa niinä aikoina kun on sovittu, minä lähivanhempi nostaisin siitä hirmu äläkän. Sinun asiasi on olla lasten kanssa silloin, kun he ovat luonasi, ja sillä sipuli. Tuohtuneisuutesi asiasta kertoo mielestäni pelkästeen että paljastuu, että lapset ovat hoidossa jossain tai jotenkin sensijaan, että sinä pitäisit heistä huolta. Jos sinulla olisi puhtaat jauhot pussissa, sinulla ei olisi tarvetta täällä esim. virittää keskustelua, saadakseni myötätuntoa ja hyväksyntää. Sääli lapsiasi, jos et voi olla heille isänä edes "lakisääteistä" aikaa. Reilunpaa heitä kohtaan, ja turvallisempaa, jos et ottaisi heitä luoksesi lainkaan, jos ei kerran aikatauluihin sovi. HÄPEÄ.
no,näköjää'n naisen kirjoittamaa tekstiä....
sen verran voin kommentoida, että lapseni 17v, 15 v, 10 v, joist kaksi vanhinta tyttöä ovat jo niin lähellä "oman" elämän aloittamista, vois olla kohtuutonta vaatia yhteistä aikaa heiltä vetoamalla sovittuun tapaamisjärjestelyyn..
Eikohän MYÖS lähivanhemmalla liene "omia" menoja, kuten esimerkiksi työ, josta saa palkkaa..., onhan se kuitenkin aika tärkeää.. myös lasten kannalta...
jos puhutaan tapaamisista pitkälllä tähtäimellä, lienee aika turha vaatia yhteistä aikaa päivästä---toiseen jatkuvasti...
Lienee tosiasia myös viestiini vastanneella henkilöllä...?
Vai oletko kotona 365vrk/vuosi?
Luultavasti myös lasten kannalta on hyvä, että he oppivat elämästä sen tosiasian, että myös aikuisilla on omat pakolliset tehtävänsä, kuten esim. työ... joka meidän jokaisen on hoidettava tavalla tai toisella.. huolimatta lapsista, joilla tietenkin on tarve pitää kontaktia molempiin vanhempiinsa
Tuntuukin, että vastaajalla on "oma lehmä ojassa" lapset vielä pienokaisia, joilla ei poikaystäviä, ja viikonloppumenoja ystävineen ole viellä näköpiirissä pitkäänaikaan...
Kyllä siperia opettaa..olen varma asiasta
-sama-
Kun lapset on etällä, etä huolehtii heistä niin kuin parhaaksi näkee. Sama toisinpäin. Mihin tarvitaan syynäämistä ja neuvomista? Puolin tai toisin?
Jos luottamus on oikein huono, voi tietysti pyrkiä valvotuihin tapaamisiin tai peräti lähestymiskieltoon. On kuitenkin vaikea uskoa, että alkuperäinen kysyjä olisi ihan niin huono vanhempi.
En voi vaatia toista ihmistä muuttumaan...Oon halunnut aina et lapset viettäis isänsä kanssa aikaa. oon halunnu et ne oppis tekemään myös työtä.Yhdessä vaiheessa halusin muuttaa eksää poikien suhteen. Mut ei onnistu???!!!. lasten kasvatus on vaikeeta eron jälkeen. Joillakin se onnistuu yhdessä mutta vaikeeta on.Peruskysymys mielestäni on se, että lapset oppii auttamaan ja tekemään työtä. Murrosikäiset eivät ole helppoja. Ja kuka jaksaa????HUH-HUH???????Olen nainen ja yh. kaksi poikaa nyt jo 15-v ja melkein 18-v ja avopuoliso, jolla omat lapset myös.Yhteisiä arvoja on vaikee kasvattaa.
Nämä ovat monimutkaisia asioita nämä tapaamisjutut.
Niissä pitää melkein ottaa huomioon paitsi laki, niin, myös lasten iät ja tilanne kokonaisuudessaan muutenkin.
Sun lapset oli jo aika isoja.
15- ja 17- vuotiaat eivät tarvitse vahtia työvuoron ajaksi, mutta nuorinta ei ihan ehkä niin pitkäksi voi tai halua jättää yksin. (tämäkin tapaus ja oikeastaan lapsikohtaista)
En tiedä teidän taustaa, mutta oletetaan, että tapaamiset sujuvat muuten hyvin. Eli sopimuksista pidetään kiinni, tapaamiset ovat säännöllisiä ja tapahtuvat usein.
17-vuotias on tarpeeksi vanha sopimaan tapaamiset kanssasi ihan itse.
Käytännössä sovitte hänen kanssaan siis todellakin tapaamisesta, ette siitä, minä viikonloppuna hänen on menoistaan tultava kotiisi nukkumaan.
Voitte sopia myös näitä "pitkiä" tapaamisia, jotka siis ovat tarkoitettu isän ja teinin yhdessäoloon.
Samoin 15-vuotiaan kohdalla.
Toinen vaihtoehto on, että "pakotatte" isot lapsetkin noudattamaan säännönmukaista tapaamista, mutta mielestäni silloin myös sinun on pyhitettävä silloin tällöin aikaa ihan vain lasten kanssa oloon.
Niin ydinperheissäkin tehdään.
Kymmenvuotiaan osalta taas lain mukaan on vielä noudatettava tapaamissopimusta. Ts. hän ei voi vielä kantaa vastuuta tapaamisistaa ihan yksin.
Hän myös tarvitsee enemmän yhdessäoloa jne.
Toivottavasti nyt ymmärrät mitä ajan takaa.
Eli, ei sinun työnteossasi mitään pahaa ole, mutta jos aina tapaamisen ajan olet töissä ja nuorimmasta huolehtii koko tapaamisajan joku muu, ei tapaamisen tarkoitus, eikä itse tapaaminen lainkaan toteudu.
Tässä kohdassa ymmärrän myös lähiä.
Olisiko mahdollista sovittaa tapaamiset niin, ettet ole aina silloin töissä?
Lapsetkin alkavat olla jo sen verran isoja, ettei sen pitäisi suurta ongelmaa tuottaa?
Ellette sitten asu ihan satojen kilometrien päässä.
Henkilökohtaisesti (olen itse lähi) en hyväksy sitä, että lapset lähtevät etälle ollakseen koko tapaamisen hoidossa jollain muulla, kun etällä on pirusti omia kiireitä.(tosin meillä nämä menot johtuivat viunan janosta, ei töistä)
Lapset voivat sellaisten kiireiden iskiessä olla vallan mainiosti luonani ja mennä etälle sitten, kun aikaa on.
Mutta vastaavasti sitten "oikeat" asiat, kuten eksäni kohdalla tapahtuva työn ohessa opiskelu, joka osin tapahtuu lauantaisin on ihan ok. T.s. eksä huolehtii lasten hoidosta, koska haluaa nykyisin kuitenkin viettää sen pe-illan lasten kanssa.
Ja nyt pitää huomioida, että lapseni ovat paljon pienempiä, kuin sinun.
Yhteishuollossa nimenomaan kumpikaan vanhemmista ei voi tehdä mitään ilman toisen hyväksyntää. Jos tarkoiksi mennään.
Toivon, että sulla on eksäsi kanssa puhevälit. Voisitte pitää palaverin, jossa on ainakin myös isommat lapset jossain vaiheessa mukana ja koettaa sopia sekä teitä, että lapsia tyydyttävän ratkaisun?
Tätä mä en osannut enkä malttanut sanoa, mutta idea oli just tämä sama. Tosin en edes tiennyt minkäikäisistä lapsista on kyse. Aloittaja ei sitä maininnut ensimmäisessä viestissään.
Moi!
Juuri asioista selvää ottaaneena voin kertoa teille, että Suomen laki sanoo, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa eikä toisinpäin.