Jätettiinkö vai jätitkö?

Varmaan kaikkia noita. Kun nuorena menee yhteen niin on mahdollista ihan oikeasti _kasvaa erilleen_. Olen tullut jätetyksi ja olen jättänyt. Ja on erottu enemmän tai vähemmän yhteistuumin.

Ainahan se tekee kipeää luopua jostain (myös haaveista), myös silloin kun kyse on yhteisestä päätöksestä. Kaikkien kipeintä silloin kun itse tulee jätetyksi.

Aika fifty-fifty, tosin trendi on ollut niin, että minä jätin helpommin nuorempana ja nyt varttuneempana päinvastoin. Ainahan se kipeää tekee, eikä ainakaan ole suhteiden myötä muuttunut helpommaksi.

Kerran jätetty, kerran jättänyt. Luulemma.
Saldona siis kaksi (vakavaa) seurustelusuhdetta. Molemmissa ehditty asumaan yhdessä.
Sen kerran kun lasken itseni jättäjäksi (toinen osapuoli voisi sanoa että erottiin yhteistuumin) tiedän että olisi tullut ero joka tapauksessa ennemin tai myöhemmin (rakkaus ei kestä liian erilaisia elämäntilanteita).

Molemmilla kerroilla teki kipeää.

Ensimmäinen suhde todellakin päättyi erilaisiin näkemyksiin yhteisestä tulevaisuudesta (toinen tahtoi perustaa perhettä, toinen ei ollut samaa mieltä...sillä hetkellä).
Toinen suhde päättyi pettämiseen ja sen jälkeiseen toteamukseen että olin ärsyttävä ja blaablaablaa. Olin siis petetty ja jätetty.

Ei musta ole toista jättään. Siinä määrin suojeleva kumppania kohtaan olen. Tai sit en ole saanut olla tarpeeksi vahvan naisen kanssa vielä...

mieli olis tehny monesti jättää tai ainakin pettää mut ei...

nimim. niin kultainen ettei kukaan edes käsitä

Miten suhteesi ovat päättyneet, onko sinut jätetty, jätitkö sinä vai erositteko yhteistuumin? - Olisin toivonut, että avioliitto olisi päättynyt yhteistuumin, mutta lopulta minä olin hakija loppuun asti. - Muuta yhtä vakavaa ei ole kohdalle osunutkaan, eli keskustellen on asiat selvitetty.

Tekikö kipeää? - Ero oli raskas, koska siihen liittyi lapsia

Miksi suhde päättyi? - Miksi suhde edes alkoi... ? No jaa... ei meistä ollut pariksi. - Ei yhdessä ole vika, kun kaksi riitelee...