Ovatko muut ihmiset uhka suhteelle?

Käytännössä taidan olla ihan perinteisen (yksiavioisen) parisuhteen kannalla, kunhan ihmettelen ihmisten ajatusmaailmoja... Joskus ollaan eroamassa syistä jotka minusta vaikuttavat sellaisilta että niitä voisi ratkoakin, ja ihan yleisesti välillä vaikuttaa siltä kuin ihmiset riitelisivät mieluummin kuin keskustelisivat asioista.

Jospa mun ei tarvitte oikeasti ihmissuhteista mitään älytäkään, on nimittäin vähintäänkin kyseenalaista jaksaisko kukaan minua edes sietää.

Ajatukseni ovat epäilemättä äärimmäisen kummallisia. Enkähän minä oikeasti pysty oikein minkäänlaisiin ihmissuhteisiin. Ehkä kuvittelen ratkovani luottamus-ongelmiani olemalla kummallisine käsityksineni luottamatta mihinkään ja toisaalta kuvittelemalla että ihmiset kykenisivät avoimuuteen. Välillä minusta tuntuu kuin minua pidettäisiin jonkinlaisena uhkana (eikä se johdu näistä oudoista ajtuksistani, en minä näistä ole puhunut), mikä tuntuu hyvin käsittämättömältä jä loukkaavaltakin.

Tajuan, mistä puhut. Ehkä niinkään muut ihmiset eivät ole uhka, mutta muu elämä, suhteen ulkopuoliset tapahtumat, koetaan vaaratekijöiksi. Liittynee siihen vanhanaikaiseen mustissairausjuttuun, jolla tahdotaan omistaa toinen ikiomaksi, ja omaisuushan ei pitkin muolimaa huitele.

Aviot ja muutkin parisuhdemallit ovat kaiketi kriisissä, onneksi, niiden on aika muuttua ja uusiutua. Eihän nykymaailmakaan ole enää samanlainen kuin se, jossa vanhempamme, isovanhempamme, jne. liittonsa ja suhteensa ovat eläneet.

Seinähulluja ja mökkihöperöitä sellaisista ihmisistä tulee, jotka jäävät kökkimaan vain kahdestaan, elämättä ja kokematta mitään muuta kuin toisensa. Sellaisista suhteista katoaa 'rakkaus' jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

Se on totta, että ihmiset pelkäävät ja hyljeksivät sellaisia, joilla on erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä asioista, jotka ovat tabuja. Ihmisten mielestä mikään ei ole niin pahaa ja kamalaa kuin muutos, siksi sitä vastaan taistellaan niin voimallisesti. Me, sinä ja minä, taidamme kuulua siihen pieneen joukkoon, jonka mielestä muutoksessa on voimaa - ja tulevaisuus on niiden, joilla on kyky muuttua ja muuntautua.

Olipa Vapaustaistelijalla hyvä kirjoitus ! Vastaus pohtimaani kysymykseen jo etukäteen ! Olen sellaisessa tilanteessa, että harkinta-aika 5 vuoden avioliitosta päättyy pan. Koko tämän ajan olemme kuitenkin exäni kanssa tapailleet, hyvin paljon myös seksuaalisissa merkeissä. Yhteiselomme ei tule enää onnistumaan, joten yhdessä on päätetty että emme enää edes yritä väkisin vääntää mitään.

Minä vanhoillisena naisena 59 v. olen hiukan eksyksissä, kun en tiedä miten tällaisessa avoimessa suhteessa pitäisi olla ja käyttäytyä ? Ja onnistuuko tämä pitemmän päälle ? Mies on minua paljon nuorempi ja viiriilimpi. Tunteet eivät ole välillämme kuolleet, silti ei yhteen palata, oli se niin helvetillinen kokemus !

Mielelläni otan mielipiteitä ja ennen kaikkea kokemuksia vastaan.

Hienoa! Olkaa esimerkkejä muutoksesta, onnellisia, vapaita, eteenpäin meneviä, rohkeita ...

Erotkaa kaikesta vanhasta ja siitä osasta yhteiseloa, joka ei onnistu. Mutta jatkakaa kaikkea sitä, mikä on hyvää, kaunista, tuottaa onnea, hyvää oloa ja terveyttä teille molemmille.

Maailma kaipaa malleja toisenlaisista parisuhteista, esimerkkejä ihmisistä, jotka tulevat onnellisiksi ja ehjiksi valitsemillaan erilaisilla tavoilla. Etkä sinä ole mikään "vanhoillinen", sinä olet loistavan hyvä esimerkki rohkeasta ja välittävästä, viisaasta naisihmisestä.

Esikuvani parisuhteessa ja elämänasenteessa ovat "Ma" ja "Pa" Larkin "Ihana Toukokuu" -sarjasta...

Ehkä mun on vaikea käsittää ihmisten takertumista suhteisiin koska mä olen tottunut siihen että aina pitää olla henkisesti valmis pärjäämään itsekseen.

Tuskin mua oikeasti kukaan minään "uhkana" pitää, ehkä kyse on vain siitä etteivät naiset yleensä tule toimeen keskenään.

Miten niin ? Tulen toimeen erinomaisesti naisihmeisten kanssa. Voisiko jopa sanoa, että paremminkin kuin miesten kanssa, koska miehet kuulema pelkäävät mua.

Jos ihmisiä pitää uhkina, tai itseään uhkana jollekulle, niin oiskohan asenteissa vähän jotain fiilaamisen varaa. Ihmiset ovat ihmisiä, erilaisuudessaan samanlaisia ja samanlaisuudessaan erilaisia, mutta kaikki mahdollisuuksia oppia itsestään jotakin uutta.

ei se vapaustaistelijakaan nyt oikein muitstanut että avioliitto on kahden kauppa. Tarkoittaa että se on rakkauden lisäksi myös yritys. Omaisuuden takaus. Ei oo kivaa kun siihen tulee käen poika toisten hankkimaa omaisuutta kärkkymään. Vähän niinku kommunisti :D Vapaa suhde tarkoittaa myös sairauksia. Kaikki sairaudet mitä saat vapauskumppaniltasi, siirrät myös perheellesi. Kiitos. Nimenomaan sairauksien ja omaisuuden hallinnasta on kyse yksiavioisuudessa.

Miten mun vapaus voisi sairastuttaa perheeni ? Jos mielestäsi voi, niin sulla on likainen mielikuvitus, älä kauppaa sitä yleisellä foorumilla. Vapaudesta taas et tiedä yhtään mitääbn. Mahdutko pyörähtämään omassa karsinassasi ympäri ?

"avioliitto on kahden kauppa. Tarkoittaa että se on rakkauden lisäksi myös yritys. Omaisuuden takaus. Ei oo kivaa kun siihen tulee käen poika toisten hankkimaa omaisuutta kärkkymään." -Oi miten ihanaa! Koska naiset eivät ole taloudellisesti riippuvaisia miehistä, voivat suhteet olla nykyään vapaamuotoisempia kuin ennnen, paitsi tietenkin niillä joiden on pakko tehdä kaikki niinkuin aina ennenkin on tehty ja kuten kaikki muutkin tekevät.

Ehkä mä en ole oppinut kunnolla jotain ihmissuhdekaavoja joita vissiin opetellaan joskus kouluiässä kun "ollaan yhdessä ja erotaan" ja "ollaan taas jonkun kanssa yhdessä ja taas erotaan". Sitten pitää miettiä että seurustellaanko nyt vai tapaillaanko vain ja että voiko suhdestatuksen facebookissa muuttaa sinkusta varatuksi, vaikka eihän sillä oikeasti ole yhtään mitään väliä. Olellisinta on se mitä suhteilta toivotaan, jos toiveet menevät yksiin - hyvä, jos eivät mene (esim. jos joku tuntee itsensä loukatuksi tai muuten toivoisi suhteelta erilaisia asioita kuin siltä saa) - ei niin hyvä.

"Minusta tuntuu kuin elämässään viihtyvät ihmiset eläisivät minun kustannuksellani, että mulle ei jää mitään, kukaan ei voi pitää minusta, välittää minusta, rakastaa minua, koska kaikilla on jo ihmisiä joista pitää, välittää ja joita rakastaa."

Miettikääpä tätä

Hölynpölyä! Miksi sun tai kenenkään pitäisi elää jonkun muun tai muiden kautta. Elä omaasi, pidä, rakasta, välitä, elä niin, että viihdyt omassa elämässäsi ja olossasi.

Muista myös, että onnellisilla ja viihtyvilläkin on omat murheensa, vikansa ja vaivansa ja ne voivat olla jopa isompia kuin sinun. Jotkut ihmiset ovat vain oppineet elämisen taidon, eivätkä syytä eivätkä kuvittele, että muiden onni on jotain itseltä pois.