En mielestäni ole tehnyt mitään väärää mutta hän käyttäytyy minua kohtaan nykyään todella oudosti. Olemme tunteneet toisemme yli 20 vuotta ja hän on paras ystäväni. Luonne on temperamenttinen ja olen ajan kanssa oppinut milloin kannattaa olla vain hiljaa ja antaa hänen raivota, sillä se yleensä menee ohi ja pystymme taas juttelemaan normisti.
Nyt hän on ollut todella piikittelevä, piilokettuilua minkä varmasti tietää minun ymmärtävän, puhuu päälle kokoajan, ei kuuntele mitään mitä sanon, joudun toistamaan samoja asioita yhdessä puhelussa monta kertaa mistä myös huomaa sen että hän ei kuuntele juttujani tosissaan.
Ennen oli aivan toisinpäin, hän on auttanut minua niin monessa asiassa ja ollut tukena, niinkuin minäkin häntä mutta nyt ei tee edes mieli soittaa saatika nähdä häntä kun sen aistii jo kauas että taas on tämä mieliala.
Ei katso silmiin kun puhutaan, näsäviisastelee asioista jotka varmasti tietää minun tietävän. Kehuskeli kuinka oli mukavaa ja älyn hauskaa toisen ystävämme kanssa olla juhlimassa, jos olisi normitilanne niin minut olisi suurinpiirtein pakotettu mukaan, nyt en edes tiennyt asiasta.
Ja hän kun on sen tyylinen ihminen että varmana sanoo suoraan jos joku asia ketuttaa mutta nyt ei mitään. Tiedän jos kysyn että mikä on niin vastaus on äkäinen "ei mikään".
Emme ole koskaan olleet riidoissa. Hän tietää minusta kaiken, helposti en kaikille avaudu. Pitääkö tässä nyt ruveta etsimään uutta ystävää?
Toivottavasti tekstistäni ei tule kuvaa että hän ei saisi muiden ystävien kanssa liikkua ilman minulle kertomista, asia ei todellakaan ole näin.
Tämä on vain niin outoa. Yritän kokoajan miettiä että olenko tehnyt/sanonut jotain mutta vaatii todella paljon että hän minulle jostain suuttuisi, kun on tunnettu niin kauan niin puhua voi mitä vaan kun tietää että toinen ei siitä loukkaannu. Mutta onko sittenkin olemassa jotain jonka hän on ottanut itseensä...?
Elämäntilanteelleni hän ei voi olla kateellinen, kaikki menee päin persettä, ja tämä tähän päälle niin hyvin menee.
Onko tällainen teksti jollekkin tuttua? Kertokaa ihmeessä mitä teille tulee mieleen, onko jotain mitä en nyt itse näe?
Varmaan nyt paras antaa hänen olla rauhassa, ottaa sitten itse yhteyttä kun haluaa, ei kiinnosta kuunnella puhelimessa kuinka hän rivien välistä kettuilee.
En kuitenkaan haluaisi ystävyydestämme luopua, niin paljon yhdessä koettu ja nähty... ;(
Nyt hän on ollut todella piikittelevä, piilokettuilua minkä varmasti tietää minun ymmärtävän, puhuu päälle kokoajan, ei kuuntele mitään mitä sanon, joudun toistamaan samoja asioita yhdessä puhelussa monta kertaa mistä myös huomaa sen että hän ei kuuntele juttujani tosissaan.
Ennen oli aivan toisinpäin, hän on auttanut minua niin monessa asiassa ja ollut tukena, niinkuin minäkin häntä mutta nyt ei tee edes mieli soittaa saatika nähdä häntä kun sen aistii jo kauas että taas on tämä mieliala.
Ei katso silmiin kun puhutaan, näsäviisastelee asioista jotka varmasti tietää minun tietävän. Kehuskeli kuinka oli mukavaa ja älyn hauskaa toisen ystävämme kanssa olla juhlimassa, jos olisi normitilanne niin minut olisi suurinpiirtein pakotettu mukaan, nyt en edes tiennyt asiasta.
Ja hän kun on sen tyylinen ihminen että varmana sanoo suoraan jos joku asia ketuttaa mutta nyt ei mitään. Tiedän jos kysyn että mikä on niin vastaus on äkäinen "ei mikään".
Emme ole koskaan olleet riidoissa. Hän tietää minusta kaiken, helposti en kaikille avaudu. Pitääkö tässä nyt ruveta etsimään uutta ystävää?
Toivottavasti tekstistäni ei tule kuvaa että hän ei saisi muiden ystävien kanssa liikkua ilman minulle kertomista, asia ei todellakaan ole näin.
Tämä on vain niin outoa. Yritän kokoajan miettiä että olenko tehnyt/sanonut jotain mutta vaatii todella paljon että hän minulle jostain suuttuisi, kun on tunnettu niin kauan niin puhua voi mitä vaan kun tietää että toinen ei siitä loukkaannu. Mutta onko sittenkin olemassa jotain jonka hän on ottanut itseensä...?
Elämäntilanteelleni hän ei voi olla kateellinen, kaikki menee päin persettä, ja tämä tähän päälle niin hyvin menee.
Onko tällainen teksti jollekkin tuttua? Kertokaa ihmeessä mitä teille tulee mieleen, onko jotain mitä en nyt itse näe?
Varmaan nyt paras antaa hänen olla rauhassa, ottaa sitten itse yhteyttä kun haluaa, ei kiinnosta kuunnella puhelimessa kuinka hän rivien välistä kettuilee.
En kuitenkaan haluaisi ystävyydestämme luopua, niin paljon yhdessä koettu ja nähty... ;(
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla vähän samanlainen tilanne on yx kaveri jonka kaa oltiin paljon yhes ja käytiin kaikissa paikoissa mut nyt siitä ei juuri kuule mitään ja näkyykin vaan kerran 2viikossa ja silloinkin käy vaan tyyliin kehuskelemassa mitä on tehny ja miten on baari reissut onnistunu minua ei niihin mukaan koskaan ees kysytä! Oon tuntenu kaverin jo 12 vuotta viimeset 2vuotta olleet tosi etäisiä ei edes txt viestejä laita enää! Haluaisin löytää uuden kaverin jonka kaa tehä kaikkee kivaa mutta mistä? Hyvän kaverin hankkiminen on kiven alla tuntuu ettei niitä taho löytyä mistään... Tämä nyk. kaveri ei käske ees käymään luonaan kylässä enää välillä tuntuu että mihin minä ees tuommosta kaveria enää tarvin sama ku lopettas yhteydenpidon kokonaan!