Mistä ystäviä?

Olen huomannut ihan saman. Nuoret kollit ehdottelee vaikka laittaisi että ei kiinnosta pelkkä seksi. Ja sit ne vanhat ukot...

Äläpä muuta sano!

Minuakin kiinnostaisi löytää ihan vain kavereita. Mistä niitä voisi löytää??

...Tästä ketjusta? ;-)

Jos löytyy suurin piirtein saman ikästä mies- tai naisseuraa, Tampereen suunnalta tai jostain lähikaupungista, niin voisi olla kiva tutustua!

Terv. nainen alle 40 v.

Vastaan, kun eksyin palstalle pitkästä aikaa. Erosin jo neljä vuotta sitten ja ensimmäisenä minullakin oli mielessä pelko ja tuo yksinäisyys, vallankin kun olen lapseton. Nyt voin onnekseni todeta, että ihan turhaan.

Ensinnä varoitus: nettideittailu on vihoviimeinen paikka etsiä "ystäviä". Toki sieltä sellaisiakin löytyy, mutta koska tavoite on muualla helposti rikkoo itseään vain lisää.

Toisekseen miksi ihmeessä ajattelette, että se ystävä pitäisi olla vastakkaista sukupuolta?

Tästä ketjusta löytyy varmasti ystäviä, kuten edellinen vastaaja jo ehdottikin.

Itseäni auttoi se, että puhuin työpaikallani erostani. Tai siis vain mainitsin. Tein näin, vaikka olin koko liittoni ajan pitänyt työkavereihini etäisyyttä ajatellen, että on parempi kun on työelämä ja vapaa-ajan ystävät erikseen.

Ei aikakaan, kun ympärilläni alkoi pyöriä samanhenkisiä. Sain kutsuja ja tukea. Lopulta meitä oli koossa samassa elämäntilanteessa oleva viiden naisen tiimi, jotka tapasivat säännöllisesti, pitivät hauskaa, purkivat oloaan jne. Osa oli ollut sinkkuna jo pidempään, osa kitui vielä huonossa suhteessa. Vertaistuki helpotti kummasti ja sosiaalisten menojen kautta alkoi niitä potentiaalisia miehiäkin pikkuhiljaa ilmaantua.

Nettideittailinkin aikani, mutta siellä tapaamani miehet eivät aiheuttaneet kuin harmia, olivathan he itsekin vasta eronneet. Oikeastaan vasta nyt olenkin tilanteessa, jossa olisin itsekin kykeneväinen parisuhteeseen.

Jaksamista teille! 40 ei ole ikä eikä mikään! Eikä 50!!!

Samaa mieltä viimesen kanssa. Haluaisin tutustua oikeasti ihmisiin, en netin kautta. Viimeisimmän eli aviopuolisoni löysin tavallaan netin kautta ja se oli kyllä huono tapa koska luottamus oli heti alusta jo vähän haussa kun toinen seurusteluaikana jatkoi uuden paremman etsintää..kaipa hän jossain vaiheessa sitten sitoutui tarpeeksi kun menin ihan naimisiin asti. Nyt kuitenkin eroamassa ja hänellä sinkkukausi on jo alkanut.

Sanonpa vaan, että netissä seikkailee justiinsa sellaset jotka eivät oikeasti kykene keskustelemaan ja olemaan läsnä. No ei pitäisi yleistää. Toivon, että löydän teistä jonkun mieluummin jostain lenkkipolulta, uimahallin saunasta tai työpaikaltani. En enää koske keskustelupalstoihin ikinä ja mielellään seuraava kumppani saisi olla ihan uuno tietokoneitten kanssa :) Sama pätee ystäviin sinänsä, että no jos hyvä on olla vaikka toinen nettitreffailee niin tokihan sen hänelle suon, kunhan minua ei aleta houkutella moiseen..

Ei mistään, siellä on ihme porukkaa ! Normaalit on livessä..

Älä etsi netistä! Lähde ihmisten ilmoille, harrastusten piiristä löytää samanhenkisiä ihmisiä. Tai mene jonnekin keskustelupiiriin, katsele ympärillesi, ole hymyilevä ja puhelias. Itselle on käynyt niin, että kaupassa, esim. vaateostoksilla, olen tutustunut naisiin, hedelmäosastola miehiin :D

No. Mulla ei ole ollut aikaa kierrellä ja kaarella eri paikoissa ystäviä etsimässä. Käyn päivät töissä, iltaisin aerobicissä tai salilla, joten ystävät pitäisi löytyä joko töistä tai salilta. Niin on löytynytkin, muttei kumppania. Sen olen löytänyt netistä kuten moni muukin ystäväni/tuttavani/sukulaiseni. Monet ovat löytäneet netistä myös samaa sukupuolta olevan ystävän kotinsa lähitienoolta, esim. kävelylenkille tai uimaan.

Netissä on tärkeää tietää minkälaista seuraa itse hakee ja kertoa se siellä.

Löysin netistä kumppanin, mutta hän löysi sieltä monta muutakin..joten jatkossa varon visusti kumppaniehdokkaita, jotka edes käyttävät tietokonetta tai juoksevat baareissa. Kyse on siitä, että nykyaikana uskollista miestä ei löydä ei sitten kirveelläkään..Jos ei ole fyysisesti pettämässä niin että saa tauteja pelätä niin sitten ollaan lempisuhteessa virtuaalisesti.

Kirjoittelen itse näille palstoille vain koska ex-mieheni kautta totuin kommunikoimaan näin sen sijaan, että oisin ollut tarpeeksi mielenkiintoista live-seuraa. Eli kyllä mies oli ihan niin nettihenkilö kun vaan olla ja voi. Toivottavasti siis löydän joskus tulevan uuden aviopuolisoni jostain niin, että näen hänen oikeasti olevan normaali keskusteleva ihminen.

No loppupelissähän siis kävi niin, että mies löysi sitten sellaisen itseään 10v nuoremman, avioliittomme aikana, joka sai hänet myös puhumaan. Ei pitänyt kiinnostaa oman alan naiset ja varsinkaan työkaverit, mutta näin vaan kävi. Tämä vain sivuhuomautuksena, mutta huomaan näin lopullista eroa odotellessa olevani maailman yksinäisin ihminen..ei oikein löydy juttuseuraa eron tuskaan ja ei jaksa niitä, jotka yrittävät väkisin saada pirteämmäksi. Tuska pitää kokea jotta pääsee taas eteenpäin vai mitä?

Oma avoeroni tapahtui kohta 2 vuotta sitten. Päätin että yksikään mies ei elämääni astu "enää ikinä". Olin liiton aikana yksinäinen. Mies oli kyllä kotona liikaakin, mutta meidän välillä ei ollut enää yhteyttä. emme jutelleet mistään ja ruokapöydässä miehen seurana oli aina jokin lehti. TV:n äärellä hän vietti kaiken aikansa. Ajattelin että olen kokonaan yksin mielummin kuin yksinäinen parisuhteessa. Nyt on sitten sitä yksinäisyyttä mennyt 2 vuotta.

Yksinäisyys on suhteellinen käsitys. Onhan minulla aikuinen tytär, työkaverit, sukulaiset ja muutama ns. likkakaveri on säilynyt elämässäni. Käydään silloin tällöin syömässä jutustellaan niitä näitä. Mutta riittääkö se? Minulle ei. Kaipaan ystävää jolle pirauttaa: "lähdetkö lenkille, konserttiin, tuletko nauttimaan viinilasillisen on yksinäinen olo". Tämmöistä ystävää sielunkumppania kaipaan. Niitä ei niin vaan enää löydetä/synnytetä. Yksin on pakko totutella elämään.

Minä kans kaipaan naisystävää, olen juuri eronnut 54 v. nainen ja kaipaan juttuseuraa, vaikka sähköpostin kauttakin.

Ois kivaa viettää iltoja naisporukassa jutellen, lenkkiseuraakin kaipaan.

Voisin olla sinulle sellainen ystävä, mutta missä päin sinä asut?

Itse olen Helsingistä.

Voidaanko kirjoitella, mulla samanlainen tilanne kuin sinulla, paitsi ettei mies pettänyt, mutta muuten meni huonosti ja olin onneton. Nyt erontuskasta kärsin ja olen tosi yksinäinen, kukaan ei halua oikeaa ystävää.

Minä myös netissä tottunut kommunikoimaan ja työnkin vuoksi.

Toki, kaikki ystävää vailla olevat voivat kirjoittaa osoitteeseen [email protected]. Vastaan asiallisiin viesteihin.