manipuloidaanko mua vai kuvittelenko?

Loman alku teki sen taas. Vkonloppu yhdessä ja olen ihan kyllästynyt hermoraunio. Meidän ongelma on että mies on vahvatahtoinen ja tottunut tekemään asioita mielensä mukaan. Olen lukuisia kertoja puhunut siitä että mullakin on toiveita ja ajatuksia joita haluaisin yhdessä tehdä, ihan konkreettisia asioita. Aina kun päivä päättyy huomaan kuitenkin että suurin osa asioista meni miehen mielen mukaan. Ei se ilkeä ole eikä pakota mutta onnistuu aina kääntämään asiat niin että sen suunnitelmat toteutuu. Itse se on kovin valoisalla mielellä ja mua alkaa nyppiä päivä päivältä pahemmin. Ja kun on mun toiveista kyse, se vain iloisesti toteaa, että ajattelinpa tehdä näin - siis jotenkin toisin. Tai kotitöiden suhteen yhden kerran toimitaan niin kuin mä toivon (esim pihakengät jätetään oven ulkopuolelle) ja seuraavan kerran taas mennään niinkuin miestä huvittaa (ja kengät on matolla ja roskat kans). Pieniä asioita mutta kun on niitä on päivä täynnä, alkaa olla mittakin täynnä. Olenko mä ihan tossu? Kun räyhääminen ja nalkutus ei ole mun tapani, inhoan sellaista. Ja kun jostain sanon niin ennen pitkää mies kyllästyy ja toteaa jotain "te naiset ootte semmosia". Ja jos jatkan tarpeeksi kauan aiheesta, mies lopulta suuttuu ja sitten on tiedossa monen päivän mökötys. Joskus tuntuu ettei ole mies ole oikein kasvanut aikuiseksi vaan tahtoo vaan kapinoida koko ajan kuin murrosikäinen. Suhde alkaa muuttua valtataisteluksi ja se pelottaa.