Mielestäni kyllä, mutta ei tarvitse. Miksi toisen pitäisi tietää kaikki merkityksetönkin. Eikö jokaisella ihmisellä saa olla omakin historiansa ja asioita joita pitää omana tietonaan, jos eivät koske suhdetta tai ole kovin radikaaleja. Ei vain huvita jakaa niitä, esim. minulla huono isäsuhde mutta olen kyllästynyt puhumaan siitä. En ole kertonut puoliakaan. Miksi pitäisi kun en itse sitä ajattele.
Pitääkö suhteessa pystyä jakamaan kaikki
..................
12125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Riippuu "jaettavan" määrästä ja jakavista osapuolista. Joillekin ei ole tapahtunut elämässä erikoisempia ja joillain näkemykset, unelmat yms. ovat niin kuin kunniallisilla kansalaisilla kuuluu olla. Ei siinä pahemmin jaettavaa ole. Riippuu myös jakavista osapuolista, pystyykö toinen ilmaisemaan ja pystyykö toinen tajuamaan tai haluaako edes tajuta.
Ai että pitääkö suhteessa pystyä jakamaan kaikki. Kai se olisi hyvä jos pystyisi, mutta itse ainakin olisin hyvin varovainen kenelle mitään taustoistani kertoisin. Ei kaikkien kapasiteetti ja maailmankuva riitä.
Essi kerro meille palstalaisille! ATM:t ollaan tunnettuja juuri empaattisuudesta.
Juu, hc-mölöjen empaattisuus on jo legenda.
On vaikea kuvitella suhdetta, jossa ei pystyisi jakamaan mitä tahansa. Jos se ei onnistuisi, niin suhde ei olisi vaivan arvoinen. Se, mitä lopulta tulee jakaneeksi, riippuu tietysti vastapuolestakin, mutta mitä tahansa pitäisi pystyä jakamaan, jos toinen vaan haluaa.
Miehen ei ainakaan kannata jakaa muita asioita kuin menestymisiä ja urotekoja. Muista asioistaan puhuva mies on naisten silmissä hyvin helposti epämiehekäs ruikuttaja.
Luottamus on suhteessa tärkeintä ja kun luottamusta on, niin silloin pystyy jakamaan kaikki asiat - mutta onko tarpeen jakaa kaikki asiansa?
pystyä jakamaan kaikki asiat.
Periaatteessa kaikki tai ei mitään. Kaikesta ei ehkä koskaan tule tarvetta tai aiheeksi puhua. Mutta pidän parisuhteessa tärkeänä olla avoin ja pystyä kertomaan vaikka kaikki, koko elämän historia, jos tarpeen on toiselle.
Sillä, jos jotain pitää salata, se ei ole luottamuksen päälle rakennettua. Et ole silloin kykenevä olemaan rakastettu omana itsenäsi tai rakastamaan toista omana itsenään. Salailu on minusta huonosta. Jos ei voi olla täysin rehellinen ja avoin rakastamalleen, niin jotain on pielessä.
En haluaisi suhdetta sellaisen ihmisen kanssa
Ideaalitilanteessa pystyy jakamaan kaiken, mutta ei minusta menneistä välttämättä tarvitse avautua jokaista yksityiskohtaa (tällä palstalla tarkoittanee jokaista panoa :)) myöten. Ne asiat, jotka vaikuttavat jollain tavalla suhteeseen, pitäisi pystyä kertomaan.
Kyllä.
Eri ihmisille eri asiat ovat merkityksellisiä. Vaikea sitä valintaa on toisen puolesta tehdä, mitä toinen haluaa tietää, siksi pitää olla avoin. Esimerkiksi vaikka tuo kumppanin huono isäsuhde saattaa kuitenkin vaikuttaa kumppanin vanhemmuuteen, joilloin se olisi varmaan hyvä toisen tietää. Itse tahtoisin tietää perusasiat. Ei kai sitä tarvitse sen enempää käydä läpi, mutta jos parisuhteessa puhutaan lapsista, toisen lähtökohdat perheen perustamiselle olisi hyvä tiedostaa.
Hyvässä parisuhteessa nimenomaan tiedostetaan toisen rajat ja kunnioitetaan niitä. Jokin merkityksetön asia saattaa nousta myöhemmin isoksi kysymykseksi, joten jos ollaan yrittämässä pitempää liittoa, menneisyyden kanssa olisi hyvä olla asiat selvät. Eri asia on koska ja miten mikäkin asia kerrotaan. Voihan sen huonon isäsuhteenkin esittää toteamuksena, johon sisältyy se, ettei asia ole merkityksellinen.
Ei tarvitse. Jokaisella on yksityisyyssuoja esim. omia pankkitietoja ei tarvitse kumppanille kertoa koskaan.