Miksi mennä naimisiin

Olen osittain samaa mielipuolta kanssasi. Mutta häät ovat aivan iiihana juhla, kaikkineen, ja kyllä ne ovat 'rakkauden' juhlia, sillä hetkellä 'rakastetaan' kovasti ja ikuisesti.

Sinällään avioliitto on aikansa elänyt institutio, jolla ei ole mitään tulevaisuutta, jollei sen luonnetta rustata ja ajatella uuteen uskoon. Avioliitto ei ole vankila, avioliitossa on kaksi erilaista yksilöä, joitten ei tarvitse lakata olemasta erilaisia yksilöitä papin amenen jälkeen, avioliitto ei tarkoita sitä, että kahdesta tulee yksi, avioliitto on parhaimmillaan ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus.

Hyvissä, nykyaikaisissa liitoissa on yhteiset jutut ja asiat ja sitten molemmilla omat, persoonakohtaiset menemiset ja tekemiset, jotka pitävät huolen siitä, että pysyy pirteänä, virkeänä ja terveenä, jotta jaksaa sitten pitää liittonsakin sellaisena.

No sinänsä avioliitto on kylmästi vaan kirjallinen sopimus omaisuudenjaosta, ja kaikki muu on lähinnä "sokerointia" päälle.

Vaimo halusi prinsessahäät, ja isot juhlat, ja ne hän myös sai, ei minullakaan sitä vastaan mitään silleen ollut, vaikka vaatimattomana miehenä alunperin ajattelin pienimuotoisempaa tilaisuutta niitten OIKEITTEN ystävien kesken.

Niin, avioliitto on tosiaan vain juridinen sitoumus omaisuuden ja lasten jaosta ja hoitamisesta. Ei siinä kummempaa.
Siinä tosin olen eri mieltä, että ei pitäisi muuttua kun asuu yhdessä. Pitäähän sitä hitto vie osata muita ottaa huomioon. Eikä se kertakaikkiaan käy niin että molmmat elävät niinkuin olisivat yksin. Yhteiselo on niinkuin kaksi kiveä laittaisi pussiin ja hiljalleen ne hioutuvat siellä pyöreähköiksi...
Yhteiselo on jatkuvaa muuttumista. Ihmiset muuttuvat iän myötä ja tilanteiden myötä. Ja kanssaeläjä muuttuu siinä mukana, koska kerran on osa tätä kokonaisuutta. Se on sellaista sosiaalista älykkyyttä. Ihan pientä ja hienovaraista, mutta kuitenkin. Älykkyyttä on huomata toisessa piirteet jotka eivät voi muuttua, ja joiden ei tarvitse muuttua.

"Tahdon" kuullostaakin varmasti teennäiseltä, jos ihminen ei ole sitoutunut toiseen. Nuorena ei välttämättä vielä ole siihen valmis, ja kypsymättömät aikuisetkaan eivät ehkä koskaan kykene sitoutumaan. Itse häärituaalit isoine vierasjoukkoineen ja ohjelmineen ovat sitten kokonaan toinen juttu. Itse en ole koskaan välittänyt niistä "prinsessaleikeistä", vaikka aviossa oleva nainen olenkin. Avioliitto osoittaa kuitenkin MYÖS toisille ihmisille, yhteiskunnalle, että me kuulutaan yhteen. Kyllähän pari itse sen jo tietää ennen häitäkin (pitäisi ainakin). Itse olen ylpeä ja iloinen siitä, että mieheni ja minä olemme voineet sitoutua. Myös ihmisten edessä. Miksi emme olisi, kun rakkautta on riittänyt? Ei siihen mitään isoja juhlia tarvita, jos ei niitä halua. P.S. Morsiamet muuten voisivat kuunnella enemmän sulhastensa mielipiteitä hääjärjestelyistä, joskus tuntuu touhu menevän överiksi ;)

Nämä hölmöt sopimukset kuuluvat kulttuuriimme ja jaksottavat ihmisen elämää sekä myös erottavat tärkeät asiat tavallisesta arkielämästä. Häät, syntymäpäivät, joulu ja muut juhlapäivät, rippijuhlat sun muut voi halutessaan olla pitämättä tai juhlistamatta. Näin vapaassa maailmassa toimitaan. Jos joku haluaa häät ja vielä juhlistää parisuhdettaan joka vuosi hääpäivänä, siinä ei ole mitään pahaa tai turhaa. Päin vastoin, sillä kerrotaan muille, miten tärkeä asia on tai sillä halutaan katkaista usein puuduttava arki-

Olet kirjoituksestasi päätellen suhteellisen nuori ja perinteisten tapojen ja tradiotioiden kyseenalaistaminen on tyypillistä nuorille. Se on ihan ok koska kun nuori viisastuu hän voi turvallisesti palata "turhiin perinteisiin", joille usein löytyy merkitystä kun ikääntyy ja järki kasvaa.