Olen tehnyt omaa eroprosessiani jo 2,5 vuotta ja yhä tuntuu vaikealta. Ex-vaimoni sanoo, että hänellä ei ole enää mitään tunteita ja on "onnellinen".
Jotenkin en tätä aiemmin käsittänyt ja pidinkin tätä vain, joko paskapuheena tai sinä, että hän ei tosiasiassa ikinä välittänyt minusta.
Koin nyt kuitenkin ahaa-ilmestyksen ja totesin, että hänhän on käynyt jo tuon ero-prosessin mielessään paljon paljon aikaisemmin. Hänen puheensa mukaan jo 8-vuotta sitten hän mietti asiaa ensimmäisen kerran.
Joten oletan, että naiset alkavat käsitellä eroa jo huomattavasti aikaisemmin ja kun ero on ajankohtainen, niin he ovat jo asian käsitelleet loppuun.
Mielestäni tämä on todella väärin toista osapuolta kohtaan, koska jos näistä asioista ei puhuta avoimesti jo aiemmin, niin tällöin toinen joutuu sen ero-prosessin käsittelemään vasta huomattavasti myöhemmin. Eli minun tapauksessani joudun asiaa pyörittelemään vielä 5-6 vuotta. Kyllä syö miestä, kun ajattelee mikä on edessä.
Nainen eroaa henkisesti jo aiemmin
30
989
Vastaukset
- Ei eronnut
"Joten oletan, että naiset alkavat käsitellä eroa jo huomattavasti aikaisemmin"
Taitaa olla henkilökohtaista tuo, sillä tunnettua on myös se, että monilla miehilläkin on se kakkosnainen katsottuna valmiiksi sen verran ajoissa, että ero on enää muodollisuus.
Tuo, että hän väittää ajatelleensa eroa jo 8 vuotta sitten, on todennäköisesti vaan letkautus. Ajattelin minäkin eroa 16 vuotta sitten, mutta en oo vieläkään eronnut-päinvastoin.
"Eli minun tapauksessani joudun asiaa pyörittelemään vielä 5-6 vuotta."...höpsis, ihminen katkeroituu, jos haluaa katkeroitua, mutta ei pakosta.- Miksi?
Itseni kohtalo: tiedän ja mieheni on myöntänyt, että ei rakasta minua niinkuin pitää. Siksi antoi itsensä rakastua toiseen, oli salasuhde. Mutta ei ensimmäinen. Miksi minä annan tehdä näin itselleni? Pelkään yksinäisyyttä lasteni kanssa, EN halua luovuttaa miestäni toiselle. Aloimme seurustella nuorena, paljon yhteisiä kokemuksia. Raskaaksti tulin vahinogossa, mieheni ei ollut varma haluaako lasta, no teimme lapsen, teimme toisenkin. Tässä välissä miehellä suhde, oli jo lähdössä posi kotoa, minä viime hetkellä pyysin jäämään. Nyt mieheni oli pitkässä suhteessa, vaikka olin raskaana, vauva syntyi, mutta suhde oli jatkunut silti. MIes sanoi suoraan ettei rakasta minua. Toinen nainen paljasti suhteen, mieheni ei itse kertonut, tiesän että miehelläni on ollut myös muita naisia. Miksi minä hölmö annan tehdö itselleni näin? Miksi kestän, annan anteeksi?
- Onneton säheltäjä
Helppoahan se on sanoa "ihminen katkeroituu, jos haluaa katkeroitua".
Ihan samalla tavalla voisin sanoa
"ihminen alkoholisoituu, jos haluaa alkoholisoitua", ihminen tekee virheitä, jos haluaa tehdä virheitä", "ihminen unohtaa, jos haluaa unohtaa" tai "ihminen järkevöityy, jos haluaa järkevöityä"
Ei ihminen ole looginen ja analyyttinen robotti, joka heti osaa tehdä oikein joka asiassa. Ihminen tarvitsee oman aikansa käsitellä negatiivisia tunteita ja ne osittain pitää kanavoida johonkin. Toisen syyttäminen ja viha on ensimmäisiä tunteita. Sitten vasta voi alkaa miettiä onko syitä ollut omassa toimintatavassa ja joutuu ehkä palaamaan alkuruutuun. Kun vielä kaiken lisäksi on mahdotonta pysyä tietyissä tilanteissa totaalisen erossa ex-vaimosta, niin nämä asiat nousevat väkisinkin mieleen, uudelleen prosessoitavaksi ja niihin tulee uusia sävyjä, esim. taloudellisessa tai huoltajuusasioissa. Kun nämä kaikki tunteet on käyty lävitse, voi päästää henkisesti toisesta irti ja jatkaa elämää.
Siinä kyllä olet oikeassa, että yleistyshän tuo oli, joten kiitos tästä infosta :) - ladyface
kyllä,omalla kohdallani meni juuri näin:)
Aloin suunnitella eroa jo ehkä kolme vuotta aiemmin ,ennenkuin olin kypsä päätöksen tekoon.
Toki ex mieheni lisääntyvä viinan käyttö oli merkki tarpeesta tehdä asioille jotain, mutta valitettavasti ei yhden ihmisen tahtomiset ja pyytämiset riittäneet.
Ja toki asioista yritin keskustella,mutta kun ei ole vastakaikua ,niin ei ole ja se on sitten siinä:(
Joten erosin kaksi vuotta sitten ja tuon miettimisen ja suunnitelmien jälkeen ero on ollut minulle helppo , toisin kuin ex miehelleni .
Ja ex miehelläni asioista oli tietoa ja pyynnöt menivät hukkaan ei mitään vaikutusta.
Itse olen ajatellut asian niin ettei ex mieheni uskonut että olisin oikeasti niin vahva ja rohkea ihmisenä että lähtisin:)
sillä sitähän se vaati pikku paikkakunnalla kun menet eroamaan niinkin hyvästä ihmisestä kuin ex mieheni,:) - viiniä
ihan vaan omakohtaisena huomiona, tuota puolison alkoholisoitumista voidaan pitää eron syynä, mutta voidaan myös ajatella syvemmälle. Mikä on ollut syy alkoholisoitumiselle tai liialliselle alkoholin nauttimiselle? Onko liitossa ollut kyse puhumattomuudesta ja rakkaudettomuudesta, jolloin alkoholi tuo hetkellistä mielihyvää ja mahdollisuuden paeta hetkeksi ongelmia ja puolisoaan?
- alkoholistin lapsi
"Mikä on ollut syy alkoholisoitumiselle tai liialliselle alkoholin nauttimiselle? "
Kyllä juoppo aina hyvät syyt keksii.
Käytännössä syy lienee tylsyys. Oma elämä on niin tylsää että juodaan sitten viinaa kun ei muutakaan keksitä. Siihen ei puoliso omasta mielestäni paljoa voi auttaa, sillä kyllä aikuisen ihmisen pitää osata keksiä itselleen kehittäviä harrastuksia. - argh!
Jahas, taas kommentti sellaiselta, joka ei ole elänyt alkoholisoituneen ihmisen kanssa. Alkoholisti löytää aina syyt ryypätä, eikä siinä auta kenenkään tuki ja auttaminen viinasta eroon. Helpompi on erota alkoholistista, ja huom, vuosien jälkeen. Varmaan kaikki yrittävät auttaa alkoholisti puolisoaan pitkään ennen kuin eroavat. Raitistuminen lähtee varmaan itsestä, ja jos sitä ei tule, ei siinä puolison tekemiset ja tekemättä jättämiset auta.
Raivostuttaa ihmiset, jotka puolustavat juoppoja.
nimim. alkoholistin ex
- ladyface
tottakai on syy aina toisessa sehän on toki selvä asia ollut jo 25 vuotta tai oli kunnes en vain enää jaksanut katsella juomista:(
aina löytyy syy juoda sehän on selvä elämä potkii päähän ja vaimo ei ymmärrä ja lapsi mitä siitä jos joutuu vierestä sitä katselemaan so eihän se haittaa vaikka toiset tuntee tuskaa, vai mitä?
Itse vain ihmettelen miten sellaisen kanssa juttelee joka painuu ulos joka kerta kun on vaikeista asioista kysymys ja eihän ex miehelläni sitä ongelmaa ole ,meillä muillahan se on ei hän omasta mielestään juo liikaa.
Mitä nyt joka viikonloppu menee kolme 24 pakkia olutta ja väkevät päälle ja meno eiku jatkuu vaikka se kärtyävä akkakin on lähtenyt,miksi??? nythän hänelläkin pitäisi olla asiat kohillaan kun juomisen syykin on poissa vai mitä;)
tuon sinun logiikan mukaan;) nimim. viiniä- X5
Ei tippaakaan ole mennyt yli vuosi sitten tulleen eron jälkeen alkoholia tämän ex miehen kurkkuun, mutta en kyllä mitenkään omaa entistä juomistani voi linkittää exääni :) vaan ihan omaan tyhmyyteeni!!
- ////////////////////
Kyllä se vaan omalla kohdallani noin meni. Käsittelin eroa päässäni vuosikausia ennenkuin se lopulta tuli. Oli varmasti omalta kohdaltani helpompaa kuin eksmieheni kohdalla.
Miksi te miehet ette kuuntele, mitä naiset sanoo. Miksi ette halua ymmärtää, että nyt jossain mättää? Mun mieheni kertoi, että hän vaan ajatteli, että mitähän tuokin löpisee, ei ole kuitenkaan tosissaan. Niinkö säkin ajattelit? En nimittäin jaksa uskoa, ettei vaimosi olisi sinulle asiasta puhunut aikaisemmin. Sä vaan et kuunnellut tai et halunnut ymmärtää. - Onneton säheltäjä
Niin. Itse sitä jälkikäteen miettii, että miksi ei huomioinut niitä toisen viestejä. Osasyy oli tietenkin siinä, että sitä piti itseänsä väärin ymmärrettynä ja loukkaantui verisesti.
Toinen sitten tietenkin huomasi, että eihän toi toinen kuin "sulkeutuu" ja ei sano mitään tai häpeää itsekseen.
Puhumattomuushan ja toisen kuuntelemisen unohtaminen tuossa itsellänikin oli syynä.
Itse olen miettinyt, että pitäisikö nuo asiat jotenkin sanoa kovemmin (saatana nyt olen suuttunut) tai oikein (tämä on mies nyt vakava paikka ja haluan selvittää tämän asian uurta jaksaen). Kumpaankin tietenkin tarvitaan erittäin suurta rohkeutta, varsinkin jos toinen ottaa herneen nenään heti, kuten itse otin. Voi voi kun sitä pitää olla helvetin tyhmä, mutta me miehet ollaan kyllästetty testosteronilla ja ei aina osata pitää turpaamme kiinni. - anja*
Ei vain nainen, vaan myös mies voi erota henkisesti liitosta jo kauan ennen eroa. Itseasiassa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ihanteellista olisi, jos molemmat tekisivät henkistä eroa samaan aikaan, mutta se on vain ihanne, kaukana todellisuudesta.
Hetki, jolloin toiselle tulee 1. kertaa avioero mieleen ei välttämättä merkitse mitään eikä johda eroon. Tämä 1. hetki tulee kuitenkin yleensä silloin, kun huomaa suhteessa pahan ristiriidan itsensä ja kumppaninsa välillä. Tähän saa ajan kuluessa joko vahvistusta tai sitten vakuuttuu, että suhdetta kannattaa jatkaa. Mikäli eroon saa vahvistusta ajan kuluessa, tämä näkyy aivan väistämättä parisuhteessa, käytöksessä ja sanoissa. Usein vain käy niin, ettei kumppani halua uskoa näitä viestejä todeksi, vaan kieltää ne. Ihmisillä on erityinen taipumus kieltää ikävät ja liian rankat tunteet.
Tunnen yhden pariskunnan, joka on tehnyt eroa jo kuusi vuotta. Mies (joka kyllä tästä pariskunnasta se hiljaisempi ja kiltimpi) halusi sitä alunperinkin. Vaimo on hangoitellut vastaan. Nyt miehellä on ollut uusi suhde vuoden, hän jätti eropaperit viimein. Vaimonsa laittaa edelleen hanttiin. Viis veisaa toisesta naisesta, mutta miehen kännykkää tutkii ym. Mies on sanonut vaimolleen kaksi kertaa, että haluaa eron, koska ei enää rakasta vaimoa. Voiko tätä selvemmin sanoa? Vaimon mielestä mies edelleen rakastaa häntä, mutta vain sanoo, ettei rakasta.
Arvelen, että eroon on syynä, tuon em pariskunnan tapauksessa ja monessa muusakin tapauksessa juuri tämä: vaikka toinen sanoisi jopa ihan suoraan, niin sitähän ei kumppani usko. Ihminen uskoo joskus vain sen mitä haluaa uskoa ja tulkitsee väärin. Tuo vaimo on pitkittänyt nyt eroprosessia kuusi vuotta: sinä aikana olisi kyllä jo pysytnyt käsittelemään eroakin ja luopumaan. Mutta kun ei ole vielä edes aloittanut prosessiaan.
Ystäväni mies lähti kesän alussa. Jätti nuoren, hyvinkoulutetun ja kauniin vaimonsa sekä ala-asteikäisen lapsensa. Huhtikuussa heillä oli vielä kaikki hyvin. Mies löysi toisen naisen, kolmen viikon päästä tästä sanoi heipat ja lähti. En osaa sanoa miten mies käsittelee lähtöään ja eroaan. Nainen on kuitenkin jo selviytynyt pahimmasta.
Jokaisella erolla on hyvät ja huonot puolensa. Ihmiset käsittelevät asioitaan joku hitaammin toinen nopeammin. Mutta ei voi käsitellä eroa ollenkaan, jos alkaa syyttämään toista. Tai olemaan tälle kateellinen.
Myös minä tein eroprosessiani pitkään. Sanoin exälle jo neljä vuotta ennen eroa, että haluan erota. Viimeiset kaksi vuotta puhuin erosta viikottain, lopulta päivittäin. Minun eroprosessi oli pelkästään se miten pääsen exästä eroon. Henkisesti olimme eronneet jo varmaankin 10 v ennen eroa. Liittomme oli psytyynkuollut. Ex halusi minulta vain palveluja. Hänelle oli kova isku kun hän menetti "palveluntarjoajan". Eikä ole siitä toipunut vieläkään.- samaa ajattelen.
Näitä on todella näitä vaimoja, joille saa suoraan sanoa vasten kasvoja totuuden, ettei rakasta. Vaikka mies on uskoton, ja lähtee kopa suhteeseen, yrittävät tällaiset vaimot vaan uskotella , että kyllä mies välittää. Itseni ukkomies, johon rakastuin ja hän minuun, hänen vaimonsa juuri samanlainen tapaus.
Vaimo ei halua eroa, vaikka tietää totuuden, kieltää itseltään. MIes pettää, edelleen, mIkä tällaisella vaimolla on oikein vikana? Ymmärrän kyllä, että pelottaa kun on kaksi kouluikäistä lasta ja vauva, Miksi helvetissä on hankkiuduttava vielä raksaaksi? Vahinko siis tuo raskaus, mutta sillä ei miestä pidetä. Kaiken lisäksi vaimo vielä suhteen tietoon saatuaan, ja kun mies sanonut nyt haluavansa eron, uhkaa hengellään ja lapsen hengellä. Sairasta, niin sairasta.
Hirveä tilanne, mies ei rakasta, mutta velvollisuus lapsia kohtaan ei tietenkään uskalla jättää tällaista sekoa lastensa kanssa. Mielestäni tuo on kauheaa kiristystä, muka rakkautta. Hoitoon ja pikaisesti. Miksi vaimo ei suonut tälle miehelle omaa onnea, kun vihdonkin löysi kaipaamansa rakkauden?
Itsekkin ansaitsee sellaisen, sitten aikanaan, joka oikeasti rakastaa ja välittää. - LOPETA JO JANKKAUS
samaa ajattelen. kirjoitti:
Näitä on todella näitä vaimoja, joille saa suoraan sanoa vasten kasvoja totuuden, ettei rakasta. Vaikka mies on uskoton, ja lähtee kopa suhteeseen, yrittävät tällaiset vaimot vaan uskotella , että kyllä mies välittää. Itseni ukkomies, johon rakastuin ja hän minuun, hänen vaimonsa juuri samanlainen tapaus.
Vaimo ei halua eroa, vaikka tietää totuuden, kieltää itseltään. MIes pettää, edelleen, mIkä tällaisella vaimolla on oikein vikana? Ymmärrän kyllä, että pelottaa kun on kaksi kouluikäistä lasta ja vauva, Miksi helvetissä on hankkiuduttava vielä raksaaksi? Vahinko siis tuo raskaus, mutta sillä ei miestä pidetä. Kaiken lisäksi vaimo vielä suhteen tietoon saatuaan, ja kun mies sanonut nyt haluavansa eron, uhkaa hengellään ja lapsen hengellä. Sairasta, niin sairasta.
Hirveä tilanne, mies ei rakasta, mutta velvollisuus lapsia kohtaan ei tietenkään uskalla jättää tällaista sekoa lastensa kanssa. Mielestäni tuo on kauheaa kiristystä, muka rakkautta. Hoitoon ja pikaisesti. Miksi vaimo ei suonut tälle miehelle omaa onnea, kun vihdonkin löysi kaipaamansa rakkauden?
Itsekkin ansaitsee sellaisen, sitten aikanaan, joka oikeasti rakastaa ja välittää.Kuuleppas, jos joku täällä on seko niin se olet sinä.
Joka hemmetin ketjussa jaksat jankata samaa paskaa siitä luuseriukkomiehestä joka on niin "rakastunut" sinuun.
Huvittavaa ja koomista että sanot vaimon hankkiutuneen raskaaksi???
Pakottiko se vaimo sen ukkoparan kanssaan sänkyyn??? No, voi raukkaparkaa miten kamala vaimo sillä onkaan... ja kun vielä vaihtoehtona on tuollainen kaheli kuin sinä!!!
"Itsekkin ansaitsee sellaisen, sitten aikanaan, joka oikeasti rakastaa ja välittää"
Voi helvetti mitä paskaa. Ottakaa te ne lapset niin saa se vaimo aikaa löytää itsellensä OIKEA mies.
Hups, eihän se nyt käy että te kaksi ottaisitte lapset ja hoitaisitte niitä... silloinhan kaikki ns. kusis.
Se lussukka on ollut yhdessä vaimonsa kanssa hankkimassa ne lapset, niin kyllä sen velvollisuuksiin kuuluu niistä myöskin huolehtia. - oot kökkö kakkonen
LOPETA JO JANKKAUS kirjoitti:
Kuuleppas, jos joku täällä on seko niin se olet sinä.
Joka hemmetin ketjussa jaksat jankata samaa paskaa siitä luuseriukkomiehestä joka on niin "rakastunut" sinuun.
Huvittavaa ja koomista että sanot vaimon hankkiutuneen raskaaksi???
Pakottiko se vaimo sen ukkoparan kanssaan sänkyyn??? No, voi raukkaparkaa miten kamala vaimo sillä onkaan... ja kun vielä vaihtoehtona on tuollainen kaheli kuin sinä!!!
"Itsekkin ansaitsee sellaisen, sitten aikanaan, joka oikeasti rakastaa ja välittää"
Voi helvetti mitä paskaa. Ottakaa te ne lapset niin saa se vaimo aikaa löytää itsellensä OIKEA mies.
Hups, eihän se nyt käy että te kaksi ottaisitte lapset ja hoitaisitte niitä... silloinhan kaikki ns. kusis.
Se lussukka on ollut yhdessä vaimonsa kanssa hankkimassa ne lapset, niin kyllä sen velvollisuuksiin kuuluu niistä myöskin huolehtia.Joo, kyllä panee miettiin, onkohan tuonkaan "kakkosen" päässä muuta kuin sahanpurua..
Tuollaiselle perheeseen tunkeutujalle tekis mieli ahtaa hevosen kyrpä perseeseen, jospa sinne yläpäähänkin silloin tulisi jotain viisasta!
Ei se sua, "samaa ajattelen", se varattu mies rakasta suinkaan, sä oot vain se helppo pano, et muuta. - yks paneskelija
oot kökkö kakkonen kirjoitti:
Joo, kyllä panee miettiin, onkohan tuonkaan "kakkosen" päässä muuta kuin sahanpurua..
Tuollaiselle perheeseen tunkeutujalle tekis mieli ahtaa hevosen kyrpä perseeseen, jospa sinne yläpäähänkin silloin tulisi jotain viisasta!
Ei se sua, "samaa ajattelen", se varattu mies rakasta suinkaan, sä oot vain se helppo pano, et muuta.jep!
Kyllä ne jo aikuisiällä ne vieraissa käymiset on just niitä panoreissuja, ei muuta.
Tahtoo nämä "ikineidot" vain luulla paneskelua joksikin muuksi.
Ja se paneskelukin alkaa maistuu vieraan kanssa sitten tylsältä, kun alkaa tuleen samaa mäkätystä ja vaatimusta sieltäkin suunnalta.
oman akan viereen menisin minäkin jo takaisin, jos vaan ottas.
Oon tainnu vaan ryssiä himoni kanssa asiat aika sekaisin ja polttanu sillat takanani.
- justeri
Samanlainen tilanne aloittajan kanssa tismalleen :/
- Överiä
" Eli minun tapauksessani joudun asiaa pyörittelemään vielä 5-6 vuotta. Kyllä syö miestä, kun ajattelee mikä on edessä. " Nyt menee yli ja pahasti.
- ?????
Marttyyriksi ei kannattaisi alkaa, eikä itsesäälissä kieriskelemään. Jos itselleen uskottelee, ettei selviä lyhyemmässä ajassa, niin sitten ei selviä. Ja toisen syyllistäminen, että tavallaan tää on sun syy, että joudun vielä 6 vuotta räytymään.
Kyllä naiset kertovat ajatuksistaan, miehet eivät vain halua uskoa niitä. Minun mieheni sanoi, että miksi en ole puhunut hänelle ajatuksistani ja tunteistani. Kun aloin puhumaan, hän sanoi, että lopeta, tuon virren olen kuullut jo ainakin sata kertaa. Eli se siitä. - Onneton säheltäjä
Myönnän, että olen romantikko ja uskon todelliseen rakkauteen ja uskoin siihen koko elämäni ja uskon yhä. Todellinen rakkaus ei koskaan kuole ja toista ei unohda. Jokainen tietenkin käsittelee nuo asiat loppukädessä järkiperäisesti, luomalla omia mielikuviaan exästään. Jotkut ajattelevat exäänsä rumana, inhottavana, koskaan muuttumattomana taukkina jne... Jotkut hankkivat laastarin ja turruttavat ajatuksensa tällä tavalla. Toiset vain tunkevat nuo asiat taka-alalle. Minun mielestä jokainen noista tavoista käsitellä eroa, on pakoa todellisuudesta ja siitä, että joskus ja jossain on ollut puhdas toisen välittäminen ja keskinäinen myötätunto. Jostain syystä se sitten vain häviää, kuin puf. Nykyaikana ei suurin osa edes halua käsitellä toisen kanssa negatiivisia asioita, kuin joko kahdestaan tai ei ollenkaan. Siitä johtuu suurin osa eroista, että ei edes haluta välittää toisesta ja hankkia yhdessä apua jostakin muualta. Onko se marttyyriutta vaiko ihan oikeutettua ihmettelyä siitä, että mihin se rakkaus häviää. Lauluja luritellaan ja rakkauden valoja valetaan mitä suureellisimmissa kirkkohäissä, mutta erotaan 2v kuluttua. Bullshit. Suurin osa ihmisistä ei edes tunne rakkautta, vaikka se olisi nenän edessä. Leikitään vaan jotain piirileikkiä, jossa kaikilla on naamiot ja niiden alla ei ole kuin tyhjä kuori. Huh. Anteeksi, jos loukkasin sanoilla, mutta tämä oli tarkoitettu yleiseksi paatokseksi, mutta minulle toisen ihmisen kanssa vietetty pitkä suhde on pyhä asia ja sen rikkoontuminen on itselleni henkilökohtaisesti suuri suru, jota kukaan ei voi tajuta, koska eihän täällä edes kukaan tunne minua ja luonnettani.
- tiina**
Rakkaus ei oikeasti noin vain häviä "puf". Siihen tarvitaan todella paljon enemmän perusteita. Perusteet liittyvät usein jätetyn puoliskon ominaisuuksiin, johon on liittynyt pahoja vaikeuksia parin vuorovaikutuksessa, toisen tulkinnassa yms yms.Kun ei saa toiselta kerrassaan mitään, tai sitten pelkkää harmia, murhetta ja hammastenkiritystä, niin siten rakkaus kuolee. Olisi jopa tyhmää ajatella, että rakkaus voisi jatkua noista puutteista huolimatta.
Parisuhteessa sekä erossa on aina kaksi. Vaikka sinä rakastaisit ex-vaimoa kuinka paljon tahansa, niin se ei lisää ex-vaimo rakkautta sinuun. Kuitenkaan se ei tarkoita, että ex-vaimosi sisällä on pelkkä tyhjä kuori.
Rakkaus ei välttämättä kuole, mutta parisuhde päättyy silti jostain syystä. Ja vaikka sekä parisuhde että rakkaus kuolisikin, niin kukaan tuskin on unohtanut parisuhdettaan :). Jokatapauksessa päättyneestä ja kuolleestakin parisuhteesta jää ihmiselle aina jotain elävää mieleen. Kuten sanoin: vanhan suhteen loppu on uuden elämän alku. - Rakkaus*
tiina** kirjoitti:
Rakkaus ei oikeasti noin vain häviä "puf". Siihen tarvitaan todella paljon enemmän perusteita. Perusteet liittyvät usein jätetyn puoliskon ominaisuuksiin, johon on liittynyt pahoja vaikeuksia parin vuorovaikutuksessa, toisen tulkinnassa yms yms.Kun ei saa toiselta kerrassaan mitään, tai sitten pelkkää harmia, murhetta ja hammastenkiritystä, niin siten rakkaus kuolee. Olisi jopa tyhmää ajatella, että rakkaus voisi jatkua noista puutteista huolimatta.
Parisuhteessa sekä erossa on aina kaksi. Vaikka sinä rakastaisit ex-vaimoa kuinka paljon tahansa, niin se ei lisää ex-vaimo rakkautta sinuun. Kuitenkaan se ei tarkoita, että ex-vaimosi sisällä on pelkkä tyhjä kuori.
Rakkaus ei välttämättä kuole, mutta parisuhde päättyy silti jostain syystä. Ja vaikka sekä parisuhde että rakkaus kuolisikin, niin kukaan tuskin on unohtanut parisuhdettaan :). Jokatapauksessa päättyneestä ja kuolleestakin parisuhteesta jää ihmiselle aina jotain elävää mieleen. Kuten sanoin: vanhan suhteen loppu on uuden elämän alku.Avioeron perusteet liittyvät aivan yhtä useasti jättäjän ominaisuuksiin ja kiintymyssuhdedynamiikkaan, joka rakentuu jo lapsuudenkodissa. Jättäjällä voi olla pahoja puutteita vuorovaikutustaidoissa ja tulkinnassa. Lähteminen voi näyttää helpolta keinolta ratkaista ongelmia, jos oma kyky rakkauteen on kovin puutteellinen. Jos ap. rakastaa ex-vaimoa, sehän kertoo vain ap:n kyvystä rakastaa ja solmia kestävä suhde sekä yrittää selvitä ongelmista.
- Elä elämääsi
Rakkaus* kirjoitti:
Avioeron perusteet liittyvät aivan yhtä useasti jättäjän ominaisuuksiin ja kiintymyssuhdedynamiikkaan, joka rakentuu jo lapsuudenkodissa. Jättäjällä voi olla pahoja puutteita vuorovaikutustaidoissa ja tulkinnassa. Lähteminen voi näyttää helpolta keinolta ratkaista ongelmia, jos oma kyky rakkauteen on kovin puutteellinen. Jos ap. rakastaa ex-vaimoa, sehän kertoo vain ap:n kyvystä rakastaa ja solmia kestävä suhde sekä yrittää selvitä ongelmista.
Helppoa? Ehkä toisille on toisille ei. Minulta se vaati ainakin helvetinmoisen henkisen ponnistuksen, monen vuoden työn. Rohkeutta katsoa silmiin itseänsä ja kysyä olenko todella onnellinen? Onko suhde tasapainossa? Saatko tästä suhteesta enää mitään? Mitkä syyllisyyden tunteet. Olenko itsekäs kun eroan. Pitäisikö tyytyä "tyhjään". Saamatta mitään itse. Niin totaalisen yksin loppupeleissä aina kun tiukka paikka tuli eteen. En koskaan varmaan unohda niitä hetkiä kun todella avauduin, oli paha olla. Halusin edes pienen sanan, eleen, että minua kuunnellaan, ollaan läsnä. Se oli kuin isku palleaan. Vähättelyä, välinpitämättömyyttä. Kerroin arkipäivän asioista. Toteamus. En minä ole kuunnellut mitä puhut, en kuule piipitystä. Että ei voi aina vetää johtopäätöksiä huonosta lapsuudestakaan. Koen omaavani kyvyn rakastaa, tuntea syvästi, kommunkoida. Itseasiassa, avoimuuden kannalla olen aina ollut. Nämä tietyt asiat vain johtivat pikkuhiljaa sulkeutumiseeni. En syyllistä ketään, itsessänikin on virheitä, paljon. Me emme vain ihmisenä, henkisellä tasolla koskaan täydellisesti kohdanneet. Kun henkinen side uupuu, hiipuu, minulle se on kaiken loppu. Tämä oli vain pintaraapaisu, kevyt kosketus niihin ajatuksiin mitä olen käynyt läpi, näiden vuosien saatossa. Mitään muuta en toivo ex-miehelleni kuin tasapainon löytämistä, onnea elämäänsä. Sitä olen joutunut itsekkin tässä etsimään. Tie ei ole ollut helppo, notkahtaen ja taas nousten matkani jatkuu. Koskaan kuitenkaan luovuttamatta, katkeroitumatta, uskoen itseen, ihmisiin. Voimia kaikille!
- ????????
Emme tunne, mutta kirjoitustyylisi herättää ihmetystä. Se että olet päättänyt että teet surutyötä tuon saman ajan minkä oletat vaimosi kaikessa hiljaisuudessa tehneen. Vai oletteko niin yhteenliimautuneita, että teette kaiken samaan tahtiin. Itse ainakin mietin ja pohdin tarkkaan miten haluan loppuelämäni viettää. Haluan kunnioittaa ja arvostaa sitä ihmistä, jonka kanssa elän. Tämä oli syynä meidän eroomme, koska en näin tehnyt. En voi elää valheessa ja mielestäni toisella on oikeus elää ihmisen kanssa, joka häntä arvostaa. Menneisyys ja yhteiset vuodet eivät suinkaan ole menneet hukkaan, vaan koen ne rikkautena. Ne ovat kasvattaneet minua ihmisenä ja tehneet minusta sellaisen kuin olen. En vihaa miestäni, vaan arvostan häntä ystävänä. Mutta vain ystävänä.
Haluan antaa toiselle mahdollisuuden löytää ihmisen, joka arvostaa häntä myös puolisona. Meillä tämä tilanne kehittyi 15 vuoden aikana, yksi tapahtuma johti toiseen ja yhteenkuuluvuuden tunne hiipui hiljalleen. Kerroin ja puhuin siitä, mutta toinen ei halunnut kuunnella tai uskoa. Oli niin helppoa jatkaa entiseen tyyliin ja olettaa että kyllä se tuo toinen siitä rauhoittuu...
Minäkin uskon ikuiseen rakkauteen ja uskon sellaisen vielä löytäväni. Nyt viisaampana ja kokeneempana tiedän kun sen kohtaan.- Jatkoa****
Eikä rakkaus koskaan kuole, se vain muuttaa muotoaan. Luopuminenkin on rakkautta, kun antaa toiselle mahdollisuuden sellaiseen elämään, jonka hän kokee itselleen oikeaksi. Se on mielestäni todellista rakkautta.
- tiina**
Jatkoa**** kirjoitti:
Eikä rakkaus koskaan kuole, se vain muuttaa muotoaan. Luopuminenkin on rakkautta, kun antaa toiselle mahdollisuuden sellaiseen elämään, jonka hän kokee itselleen oikeaksi. Se on mielestäni todellista rakkautta.
Hyvin sanottu.
- tiina**
Kuule hei. Liitossa tai erossakaan menee aniharvoin mikään samaan tahtiiin. Toinen on aina edellä ja toinen jäljessä. Toisella kestää kauemmin, toisella menee nopeammin. Jotkut käsittelevät eroa mielessään perinpohjaisesti ennenkuin hakevat eroa. Puhuvat puolisolleen. Tämä joko ymmärtää tai sitten ei. Toiset vain huikkaisevat ovelta heipat ja lähtevät ilman mitään ennakkovaroitusta.
Kenenkään henkilökohtaiset taipumukset käsitellä asioita ei johdu toisesta, vaan omasta itsestä. Kukaan ei pysty valitsemaan sitä mitä kumppani tekee. Ei koskaan. Jos tai kun kumppani on päättänyt erota, niin se on vain hyväksyttävä tosiasia, josta on turha narista. Pitäisi vain keskittyä omaan itseensä, järjestämään elämänsä uudelleen. Yhden aikakauden loppu on toisen alku. - Onneton säheltäjä
"Jatkoa****" Kiitos !!! Tämä oli helmi ja se aukaisi silmäni. Olinpa hölmö, kun vain ajattelin itseäni taas jälleen kerran. Se toi mieleeni ekarakkauden ja sen, että toisen pitää antaa vain mennä. Olin taas niin kiinnittynyt ajattelemaan omaa rakkauttani, mutta senhän voi laittaa toisinperinkin. Kyllä, rakastan niin paljon, että annan toisen mennä. Tuleehan niitä varmaan takapakkeja tässä eteenpäin menossa, mutta tämä auttoi todella paljon. Nyt voin itsekin jatkaa eteenpäin. Kiitos vielä kerran.
Kyllä se taas keittiöpsykologi auttoi. :) Tuli halvemmaksi kuin maksullinen.- mieti niitä..
maailmassa on paljon muitakin asioita, kuin se toivoton rakkaus.. ;)
- Jolskanm,o
Tuntuu niin tutulle tarinalle aloittajan teksti. Reilu kaksi vuotta sitten pitkä suhde tuli päätökseen. vajaa 3 vuotta ehdittiin naimisissa olemaan. Ennen naimisiin menoa oli exä miettinyt että haluaako hän jatkaa vai ei(yksikseen siis mietti). Kauhea tohina kuitenkin päällä häiden kanssa. Kyllä se todellakin tuntuu pahalta kuulla sit jälkeen päin että vuosia on jo asioita pyöritellyt päässään ja sit tekee omat ratkaisunsa ja pimittää niitä siihen asti että löytää uuden sulhon jonka matkaan voi lähteä. No sille tielleen lähti, minä jäin nuolemaan haavojani.
Tosin itselleni on nämä pari vuotta ollut muutenkin aika raskaita, läheisen ihmisen kuolema ja pitkäaikainen lemmikki myös kuoli. Pitkän suhteen jälkeen kaikilla ottaa oman aikansa päästä eteenpäin. On pitkiäkin jaksoja että kaikki tuntuu hyvältä ja on sitten päiviä että ei tunnu mikään miltään. Päivä kerrallaan eteenpäin on mentävä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26517118Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235517- 1152592
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152076Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361775Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111007- 59959
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45899Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32897