tyly kesätyöntekijä

Niin se vaan menee
Suhteilla töihin ja työt tehään paskasti.
Olen todennut monen monta kertaa, eikä se mihinkään tule muuttumaan

No kai sille likalle työtodistus annetaan lopuksi?

Siihen vaan arvioita sitten käytöksen kohdalle...

Ainahan näitä möllejä löytyy muutenkin. Kannattais ehkä kuitenkin palkata reilusti vaan parhailmmat, mukavimmat ja sopivimmat, eikä automaattisesti sukulaisia yms.

Jos se on joku asperkeeri tai jotain semmoista. Arvosteluahan ei laiteta, jos työntekijä ei sitä halua.

Onko tytön äiti hänen esimiehensä? Jos ei, hänen esimiehensä voisi antaa palautetta hänelle.
Ihmettelen toisaalta, miksi noissa tilanteissa ei voi suoraan puuttua tytön käytökseen, esim. sanoa suoraan, että "tuo ei ole kivaa" ja selittää, että toisten fiilikset menevät negatiivisesta käytöksestä. Kuitenkin jos esimies ei ole samaa mieltä asiasta niin vaikea puuttua, viime kädessähän tuo ikävä käytös on teidän omaa mielipidettänne, jota tytön ei tarvitse ottaa huomioon jos häntä ei kiinnosta tulla toimeen kenenkään kanssa.

Tämän siitä saatte, kun palkkaatte työntekijöiden omia lapsia. Sori vaan, sympatiaa ei heru. Varmasti olisitte voineet löytää paremman työntekijän ulkopuolisista. Kai nyt vielä työntekijöiden mukelot saavat parempaa palkkaakin?

Nuorena sitä nyt ollaan tylyjä ja tölöjä. Kyllä käytös muuttuu, kun ikää tulee. Nuori usein luulee olevansa jotenkin ihmeellinen ja muita parempi. Niin minäkin tein, nolottaa. Nuori kesätyöntekijä ajattelee, että hän ei oikeasti olisi tällaisessa työssä, kuten nuo vakituiset luuserit. Nuori ajattelee, että kun hän on aikuinen, hänellä on jotenkin ihmeellisempi elämä, ja siksi voi olla tympeä. Elämä opettaa.

Minä olen ollut samalla työpaikalla kuin äitini kesätöissä. Minä olen aina ollut kohtelias, tehnyt työni hyvin jne. Mutta usein tulee vaivaantunut olo, kun äitini työkaverit (vakituiset) jatkuvasti vertaa minua äitiini "Voi kun olet niin samanlainen, olet niin reipas kuin äitisi..." ja kahvihuoneeseen mennessäni kaikki kääntyy katsomaan ja hymyilemään ja alkaa tuo sama rupatus "Olet ihan samannäköinen kuin äitisi"... :D Tämä on siis ollut ihan jokapäiväistä ja jatkuvaa.

Eivät ainakaan ole minua ikinä nyrpeästi katsoneet tai mutisseet, että "Tuokin täällä vain äitinsä takia" ja olen yrittänyt AINA tehdä työni niin, että se on MINUN työtäni ja MINÄ olen sen tehnyt ja MINÄ olen MINÄ enkä äitini.
Joskus se on vaan vähän vaikeaa.

Joskus tuntuu, että pomot kuuntelevat toiveitani paremmin kuin muiden sijaisten ja muilta sijaisilta olen kyllä saanut kuulla tästä. Puhuvat selkäni takana ties mitä ja narisevat, mutta vakituiset työntekijät ovat aina niin positiivisia ja ihania minua kohtaan. Minä en sille itse voi mitään ja voi olla, että olen vain niin reipas ja sosiaalinen, että pomot pitävät minusta ihan muusta syystä kuin äitini kautta.

Eli minä en ainakaan ole mikään ylimielinen ihminen, joka käyttäisi hyväkseen sitä, että sukulainen on samassa paikassa ja se muka antaisi syyn tehdä työn huonosti ja käyttäytyä törkeästi!