Miten pitäisi kehua

Kehujen vastaanottaminen pitää joidenkin naisten opetella. Itse olen joutunut opetella kiittämään ja ikään kuin nielemään ne. Sitä on joutunut opetella paitsi arvostamaan itseään, myös kohteliaisuuden sanojaa. Enemmän se on ollut itsestä kiinni kuin kohteliaisuudesta itsessään, onko kehu ollut hyvä vai ei.

Se mikä joskus kehuissa on naurattanut on se, että kieroutunut mieli kääntää kehun usein loukkaukseksi, lisäämällä kehun perään sivulauseen. Esimerkiksi:
"Tämä oli hyvää ruokaa." -> mikään aiemmin tekemäsi ei ole maistunut hyvältä
"Näytät kauniilta ilman silmälaseja." -> ja lasit päässä rumalta

Toinen kehutyyppi joka huvittaa, on asiat, jotka ovat sanojalleen kohteliaisuuksia, mutta vastaanottajassa hämmentävät tai jopa loukkaavat.
"Etsin ihan tavallisen näköistä naista. En kaipaa mitään missiä tai mallia." -> sinä siis kelpaat rumuudestasi huolimatta

Naisen omassa päässä se on, miten niitä kohteliaisuuksia osaa ottaa vastaan. Tarpeeksi huonon itsetunnon omaavalle naiselle ei kertakaikkiaan kykene muodostamaan niin vedenpitävää kohteliaisuutta, että se kelpaisi.

Jos haluaa lähestyä puolituttua tai vallan tuntematonta naista positiivisessa mielessä, ei kannata kommentoida t i s s ejä tai peffaa. Jos hiukset todella säihkyvät, niistä voi sanoa jotain nättiä (jostain syystä tätä kuulen enimmäkseen vanhemmilta naisilta.) Mieluiten kuulisin tuntemattomilta jotain tosi kevyttä, esim. sulla on hyvän näköiset aurinkolasit tai takki. Baarissa voi toki ihailla tähtisilmiäkin. Työkaverin sopii kehua kampausta, paitaa tai leipomaani pullaa.

Oma kulta on ainoa, jonka sopii kommentoida sitä, miltä peffa näyttää farkuissa. Seurustelun alkuvaiheessa mies näki minut kammottavissa rytkyissä, naama punaisena rymyämässä metsästä muovikippoa heilutellen (Töitä...). Sain tekstarin, jossa hän sanoi minun olleen kaunis ja toivovansa saavansa katsella minua tarkemmin illalla. Tiesin olleeni kaukana kauniista, mutta myös, että hänen silmissään olen aina ihana. Eli sanoja ja tilanne ratkaisevat, mistä pidän.

Kehuissa kannattaa olla sen verran totta mukana, ettei joudu jälkeenpäin hankaliin tilanteisiin. Jos on vaikka kehunut inhoamaansa ruokaa, ei enää kolmannella kerralla kehtaa sanoa, ettei tykkääkään.

Humalaisten tai muuten sosiaalisesti onnettomien t i s s ihuutelut sivuutan kylmällä halveksunnalla. Muuten olen opetellut vastaamaan kehuihin hymyllä ja kiitoksella. Jos vaikka joku sanoo paidan sopivan hyvin, sanon iloisesti olevani itsekin sitä mieltä.

Miehelläni on tapana sanoa: "Olet kaunis" ja lisätä siihen "minun silmissäni". Tuo liäys ikävä kyllä vesittää hänen kehunsa, koska se tarkoitta, etten yleisesti ottaen ole kaunis, vaan ainoastaan hänen mielestään. Kehuksi kokisin pelkän "Olet kaunis"-ilmaisun, mutta sehän ei sitten kait pitäisi paikkaansa.

Ikävä kyllä miesten kehut tuppaavat olemaan pelkkää pintaa.

Näitten juttujen perusteella naisia on mahdotonta kehua ilman että se muuttuu heidän pään sisällään paskaksi. Mitä vaan sanot niin kyllä sieltä jokin negatiivinen näkökulma saadaan esiin.

Kaikista hirveintä on ainakin se, että mies kuvittelee naisen imartuvan muiden naisten haukkumisesta "täällä ei paljoa kaltaisiasi kauniita naisia näy".

Tärkeintä on olla vilpitön. Kehu vain sen verran mitä oikeasti tarkoitat. Jos nainen ei ole "kaunis", mutta miellyttää silmääsi, sano häntä nätiksi.
imarteluksi tarkoitetut ylisanat ovat todella ärsyttäviä, eikä niitä kukaan usko.

millä sanoo... On kamalaa jos joku ylistäen kehuu. Paljon paremmalta tuntuu, jos joku toteaa, että "tykkään sun silmistä tai hymystä tai hiuksista." Paras juttu on jos koko paketti miellyttää, varsinkin se luonne.

sitten kun ollaan enemmän intiimisti, mitä ja miten silloin sopii kehua

No minä en ajattele kehuista noin monimutkaisesti ja kääntele niitä päässäni ties miksi, mutta myöntää täytyy että olen kerran räjähtänyt nauramaan eräästä kahvillemenokutsusta ihan silkasta epäuskosta, kun odotin jotain ihan muuta enkä pidä itseäni oikein minään. Jälkeenpäin vasta alkoi hävettämään että toimintani luultavasti käsitettiin melko kettumaiseksi vaikka ei se siis kettumaisuudesta ollenkaan johtunut.... :-/

Noista sammakoista tulikin mieleeni, että minua on kerran yritetty iskeä sanoilla "minulle kelpaa kuka tahansa". :-D Tarkoitus oli ilmeisesti alleviivata sanojan boheemiutta ja elämäntuskaa eikä (kai?) kehua tai pahemmin solvatakaan minua, mutta aika sanattomaksi veti. En ole itsekään mitään seurustelijatyyppiä eikä minulle tarvitse paskaa jauhaa päästäkseen lähempiin tekemisiin, mutta tuo oli jo jonkinlainen ennätys. Kuka ihme haluaisi olla edes yhden yön "kuka tahansa?" Onko edes keskustelu hyvä ja mielenkiintoinen jos pölistään ihan sama mitä ja ihan sama kelle tai vaikka huonekasville, ei paljoo kiinnosta kuuleeko tai vastaako kukaan... Saati sitten mikään muu toiminta....

Kuvitelkaa jos miehet olisi noin skitsoja siita kuinka heita kehutaan. Ne vetais herneen nenaan jos nainen sanois etta olet mielestani kaikkein komein. Miex vittuuntuis siita ja mykkakoulu olisi valmis.

Nainen pitää ottaa syliin, puristella hellästi ja kuiskata korvaan: onneksi olet olemassa, rakas.

Jos kehut silloin kun todella koet olevan jotain kehumisen aihetta. Silloin ollaan aika pitkälti oikealla linjalla. Kyllä minäkin nauraisin jos joku kehuisi oikeasti surkeaa suoritustani/ominaisuuttani hyväksi.

Kehua kannattaa vain silloin kun joku on oikeasti niin hyvää ja kaunista että se on poikkeuksellista esim. joku hyvin kaunis asu naisen yllä tms. Ei missään tapauksessa kehumista pelkän kehumisen vuoksi.