Mitän mieltä ootte te kaikki kiltit ihmiset tästä.
Asun meisystäväni kanssa omissa asunnoissa (yhteenmuuttoa on harkittu joskus) mutta...kun käännän selkäni niin anoppi ja appiukko häärää miehen pihahommia niinkun olisivat omalla pihallaan.
Tänään kävi viimeksi käry; tulin töistä aika väsyneenä ja arvelin tehdään pihatyöt ennen suihkua niin vot. Sielläpä oli taas a &a nyhtämässä ruohoa, heilumassa puukasalla ja kitkemässä kukkapenkkejä. Kun minut näkivät hyppäsivät autoon ja ajoivat pois. Alkoi niin kovasti ottamaan pattiin että päätin sitten tulla omaan kotiini, tämä kun ei ollut eka kerta ja niillä on myös oma piha
missä hillua. Mullehan tämä pariskunta ei suvaitse puhua.
Onks tää ns mies kuitenkin ihan vätys ? On nimittäin nyt työttömänänä ja aikaa oisi ihan varmasti tehdä omat pihatyönsä.
Tekeekö a & a siitä tahallaan ihan tahdottoman nuljakkeen ?
Aiemmin on tapahtunut sitä että siellä talossa on pilkun päälle siivottu, tiskit tiskattu, pyykit millintarkoissa pinoissa vaatekaapissa. Ei tasan tarkaan "mies" tee noin siistiä jälkeä.
Laitanko koko köörin kierrätykseen ??
Kyse on kuitenkin jo aikuisesta "pojasta" ei enää tosiaankaan mikään teini.
Mitä teen...
37
1454
Vastaukset
- avovaimo KK
"Mitän mieltä ootte te kaikki kiltit ihmiset tästä. "
Kun suoraan kysyt ja vielä tituleeraat meitä keskustelijoita attribuutilla "kiltit ihmiset", yritän vastata aluksi kiltisti:
- Miksi puhut noin rumin sanoin avioparista/ miehen vanhemmista , joka puuhailee miesystäväsi kotona? Todennäköisesti vanhemmat ja heidän poikansa eivät ole riidoissa.
Aika rumasti kysyt myös, laitatko koko köörin kierrätykseen.
Omistatko tästä "kööristä" jonkun? - mikä on ongelma?
Jäi epäselväksi, miten heidän apunsa häiritsee sinua. Toki kotonaan ei jaksa katsella aina sukulaisia, mutta käsitin että käyvät siellä sinun poissaollessasi. Eikös mies saa tehdä asunnollaan ja omien vanhempiensa kanssa ihan mitä itse haluaa? Ehkäpä peräti ajattelivat yllättää sinut iloisesti niin ettei töistä väsyneenä tarvitse ryhtyä pihatöihin.
Kuinka pahasti olet käyttäytynyt ja suhtautunut heihin, kun joutuvat lähtemään sinua pakoon, eivätkä puhu sinulle?
Ei kai perheenjäsenten yhdessä puuhailu ole kielletty asia? Varsinkin kun mies ei ole kai heitä kieltänyt. Onko miehen mitta tehdä itse omat pihatyönsä, vaikka omaiset tykkäävät tulla tekemään yhdessä? Työttömän päivä voi mennä mukavammin kun on seuraa ja yhdessä tekemistä. Eri asia olisi, jos puuhaisivat sinun kodissasi vaikka olisit kieltänyt.
Tunnut ajattelevan, että vanhempien tapaaminen ja heidän kanssaan puuhailu olisi jotenkin vätysmäistä. On ihan normaalia, että vanhempiin pidetään yhteyttä koko elämän ajan, ja autetaankin toinen toisiaan, vuoroon sen mukaan mikä on elämäntilanne. Sellainen lähisukulaisten lämminhenkinen ystävyys- yhteistyö- ja avunantoverkosto on itse asiassa ihana olemassa. - what?
Ei suinkaan voi kieltää ja ihan hyvä vaan jos käyvät. Koen vaan sen että "meidän" revirille tullaan, arvostellaan ja monet haukut olen sitten saanut siitä selän takana kun en ole ehtinyt tekemään kahden huushollin hommia. Mulla on sentään työ, lapset (tosin isoja) ja omakin koti hoidettavana. Mies on lapseton, jota en kyllä yhtään ihmettele...
En todellakaan ole käyttäytynyt mitenkään pahasti vaan ihan alusta pitäen juttu on ollut se että käyvät sillon kun en oo paikalla. Jos näkevät että olen niin kaasu pohjaan vaan.
Oikeasti on vahva tuntuma siitä että ne haluavat vain ptää pojan näpeissään. Kerran kun tästä asiasta kiisteltiin niin ei ole kuulema edellisetkään miniäehdokkaat kelvanneet ja ihan kaikkea kontrolloidaan. Kyse siis ei ole pelkästään avusta vaan siitä että saattavat parikin kertaa päivään käydä tsekkaamassa mitä tapahtuu, milloin ja missä.
Tottakai ilmoittamatta asiasta ennakkoon, mutta jonkun tekosyyn
varjolla.
Muutaman kerran kun ovat ajaneet pihaan, mies on käynyt ovella sanomassa että olen siellä niin silloin samantien häipyvät.
En tiiä- tässä nyt kun ajattelin pitää vähän tuuminta taukoa alan olla sitä mieltä että eihän tuo homma tuostaan parane koskaan. Eikä jaksa olla niskat kyyryssä sen takia että mies näyttää olevan voimaton tai tahdoton muuttamaan tilannetta:
ehkä oon taas väärä miniä mutta sitä oikeaa ei kai ole syntynytkään vielä....- Anonyymi
Ehkäpä sinun kannattaa säilyttää tämä nykyinen tilanne. Olla omillasi omassa huushollissa. Säästytte kaikki monelta yhteenotolta ja harmilta.
- Minnikäinen
Ihan syystäkin kyllä toki mietit että onko miesystäväsi mammanpoika. Pieniä viitteitä siihen on jos tosiaan äiti ja isi käyvät hänen luonaan siivoamassa ja pihan laittamassa. Tulee mieleen, että osaako hän itse pestä pyykkiä tai tehdä kotitöitä missämäärin ja kuinka paljon nämä vanhemmat siellä häntä hyysäävät?
Jos muuttaisit hänen luokseen niin kävisivätkö he yhä samalla tavalla poissolessasi siivoamassa kaappeja yms...jos et tykkää siitä että vieraat ihmiset käyvät sinun huushollisi kaappeja järjestelemässä ja ilman sinulta kysymättä siivoilemassa yms. niin kyllä tosiaan kannattaa harkita pitkään haluatko sellaiseen asuntoon asumaan. Oletko puhunut näistä aioista miehesi kanssa?
Kannattaa ottaa tarkkaan selvää siitä millainen järjestely heillä on, onko esim. vanhemmilla avaimet ja lupa tulla aina silloin kun haluaa, onko miesystäväsi rahallisesti riippuvainen vanhemmistaan...tms. Nämä on tärkeitä asiota selvittää jos itse haluat elää itsenäistä omaa elämää ja toinen onkin vielä ihan kiinni vanhemmissaan. Pihan laittaminen on minusta kyllä melkoinen etuoikeus....olisin ikionnellinen jos joku kokenut kävisi laittamassa meidänkin pihaa silloin tällöin, mutta empä minäkään kyllä ihan joka viikko välittäisi sukulaisia tavata...en omiani enkä miehen. Toki jos itse olet viherpeukalo niin ymmärtäähän sen, että haluat omassa taloudessasi itse touhuta pihamaalla. Et kuitenkaan vielä asu miehesi luona, joten et voi ajatella sen olevan omaa pihaasi. - what?
Juu, ja terveisiä vaan "anoppilasta", siellähän tuo auto heti pihassa nökötti kun en ollut paikalla. Käänyin siis pois.
Avaimet heillä on sinne, sen tiedän (mulla ei ole vieläkään sitä) ja täysi oikeus tulla ja mennä niinkun itse lystäävät.
Siitä pyykinpesusta, nyt kun mietin tätä asiaa: ehdotin joskus että josko voisin pestä omiani siellä ettei tarvitse kantaa ees sun taas. No eihän tämä osannut edes käynnistää sitä konetta, piti opiskella iste.
Kyllä tässä oikeasti alkaa silmät aukeamaan... olipa onni että ei ehditty
mitään ratkasevaa puuhata.
Minä kun oon semmonen että tartun toimeen kun toimeen enkä oottele siihen sen kummemin auplaista ellei ole voimaa vaativa tehtävä niin täähän kenties onkin ollut täyttä kusetusta ja hyötykäyttöä.
Vaikka mies VANNOO rakastavansa etc etc oon kai ollut turhan sinisiläminen käytännön asioiden suhteen. Jos en minä tee niin sitten
a & a . Hän vaan katselee kauriinkatseella että onpas hyvä kun on noin toimelias nainen. Joo. Ja loput näköjään hoitaa sitten nämä.
Tuun miellään vaikka laittamaan sinun pihasi, itelläkin sitä on jonkiin verran mutta oishan tuo mukava turinoida välillä ymmärtävän NAISEN kanssa :o) - Ruodot esiin
Ei ole edellisetkään miniäehdokkaat kelvanneet ?
Onko totta täytyykö miniäehdokkaat vielä kelpuuttaa vanhemmillaan ?
Asiassa on sellainen mutta joka on yhteydessä teidän suhteeseen
kiinnität liiaksi huomiosi miesystäväsi vanhempiin heidä tekemisiin
Kummalle nämä miesystäväsi naisehdokkaat eivät kelvanneet
ihan oikeasti ?
Veruke vedota aina vanhempien mielipiteeseen kun itse on epävarma
suhteissaan .
Luonnollinen tapa nuoren itsenäistyessä on etäännytttää ensin vanhemmat
omalta reviiriltään ja tämän jälkeen kun omasta elämästä on saatu
vahvistus pärjäämisen puolesta ei niinkään haittaa vaikka vanhemmat
touhuavat taasen aikuistuneen ihmisen elämässä sillä hän jo ymmärtää
voivan "tarpeen tullen "taasen vähän etäännyttää vanhempiaan jotta uusi
suhde voisi kehittyä omaan uomaansa .Tämän jälkeen tulee useimmiten
perhevaihe jossa otetaan vastaan sukulaisuus-suhteet näin perhe
kasvattaa kokoaan kahdesta useampaan ihmissuhteeseen .
Näet ongelman koskettavan isovanhempia mutta oletko varma haluaako
poikakaverisi oikeasti muuttaa yhteen kun takana jo useampi karkoitettu
naissuhde .
Oletko miettinyt ettei pokakaverisi halua muttaa yhteen vaan pitkittää
vanhempien selän takana omaa tahtoaan vetomalla heihin ?
Kerroit että yhteismuuttoa on harkittu joskus ?
Oletko sinä valmis muuttamaan yhteiselämään ?
Kysessä teidän suhteen takku .
Asia ei etene kun kumpikin jarruttaa yhteenmuuttoa verukkeena
miehen vanhemmat ?
Täysin teidän asianne miten paljon annatte vanhempienne touhuta
pihamaallanne kodissanne kun olette onnistuneet edes sopimaan
lukkoon muuttopäiväsi.
Mielestäni teidän suhteessanne on epävarmuutta .
Siinä vaiheessa kun teille selviää täysin haluatteko muuttaa yhteen
vai oikeasti asua erillänne tilanne rauhoittuu.
Tätä ennen keskutelkaa yhteenmuuton seurauksista myös miehen
vanhemmista jos muutatte yhteen ottaisit selvyyttä( poikakaverisi
vähän kuin teinivaiheessa)miesystäväsi toiveista ja kerrot sinun toiveesta
hänen vanhempiensa suhteen .Tuot esiin omien vanhempiesi mahdolliset tekemiset yhteisessä kodissanne
Ongelmaa sattaa tulla miehen työttömyydestä käsin suhteeseenne
vaikka muuttaisittekin yhteen voit joutua osaltasi suurempaan
taloudelliseen vastuuseen hänen ollessa työttömänä. ?
Taasen yhtenmuuton este miesystäväsi kautta.
Keskustelkaa myös hänen työttömyyteen liittyvästä asiasta . - halveksin vätyksiä
Parempi kun lopetat seurustelun miesystäväsi kanssa. Jos on niin laiska ettei omaa ympäristöään voi edes työttömänä pitää siistinä niin ei sellaisesta retaleesta ole muuta kuin harmia.
Nyt kun a a avasivat silmäsi niin pidä ne silmäsi myös auki. On se vaan kumma että jotku haluavat itselleen vaikeuksia oikein hakemalla.
Täysi vätys on mieskaverisi. Kehtaakin teettää vanhemmillaan omat kotityönsä asianhan pitäisi olla päinvastoin.- what?
Kiitokset teille molemmille vastaukista. Tänään koitin tehdä semmoisen random-vierailun taas, hain oikein pullon punaviiniä että istuttais ja selvitetis tätä asiaa. Noh- arvata saattaa ketä siellä oli jotenka pakitin taas takaisin.
Sulle Ruodot esiin, kiitokset pitkästä pohdinnasta.
Siis anopille en kelpaa ensinkään ja hän sanoi sen puhelimessa ihan suoraan heti kun alettiin seurustelemaan. Että ei tule kelpuuttamaan minua eikä ketään muutakaan miniäksi. Siitä sitten keskusteltiin kyllä ja
mies pyyeli anteeksi äitinsä tökeröä käytöstä, ja sitten yritettiin olla,
vaikkakin vähän hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä. Tottakai tuommoinen luo paineita.
Mutta niitä seikkoja- mitä meidän välillä on ; esim se työttömyys.
Olen kyllä ehdotellut sitä sun tätä mutta mikään työ ei kelpaa. Ja helppohan siinä on ollut olla jouten kun joku koko ajan hyysää ja palvelu pelaa. Varmasti olisi töitä saanut mutta kun ei... ei tätä, ei tuota...
Toisekseen; hänellä ei ole, eikä tule olemaan lapsia ja minulla on 2.
En ole kertaakaan voinut heitä viedä sinne koska a & a saataa tulla esittämään performancensa milloin hyvänsä. Välillä on oikeasti tuntunut että niitä onkin yhteensä 5...
Minulla on perusteilla yritys ja välillä kädet / pää täynnä töitä sen takia niin että olettaisi edes miehen osallistuvan asiaan jollain viisiin mutta kun se on niin paljon kivempaa nukkua puolille päivin ja herätä valmiiseen ruokapöytään, pihatyöt tehtynä ja pyykit pestynä.
En tiiä- tässä pari päivää yksin miettineenä taidan saoa Laura Närhen sanoin: mä annan sut pois.....
Elämässä on muitakin paineita kuten esim lasten koulutus (olen leski), yritksen käyntiin pyöräyttäminen sekä omasta hyvinvoinnisakin oisi syytä pitää huolta että jaksaa tämän rumban - what?
what? kirjoitti:
Kiitokset teille molemmille vastaukista. Tänään koitin tehdä semmoisen random-vierailun taas, hain oikein pullon punaviiniä että istuttais ja selvitetis tätä asiaa. Noh- arvata saattaa ketä siellä oli jotenka pakitin taas takaisin.
Sulle Ruodot esiin, kiitokset pitkästä pohdinnasta.
Siis anopille en kelpaa ensinkään ja hän sanoi sen puhelimessa ihan suoraan heti kun alettiin seurustelemaan. Että ei tule kelpuuttamaan minua eikä ketään muutakaan miniäksi. Siitä sitten keskusteltiin kyllä ja
mies pyyeli anteeksi äitinsä tökeröä käytöstä, ja sitten yritettiin olla,
vaikkakin vähän hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä. Tottakai tuommoinen luo paineita.
Mutta niitä seikkoja- mitä meidän välillä on ; esim se työttömyys.
Olen kyllä ehdotellut sitä sun tätä mutta mikään työ ei kelpaa. Ja helppohan siinä on ollut olla jouten kun joku koko ajan hyysää ja palvelu pelaa. Varmasti olisi töitä saanut mutta kun ei... ei tätä, ei tuota...
Toisekseen; hänellä ei ole, eikä tule olemaan lapsia ja minulla on 2.
En ole kertaakaan voinut heitä viedä sinne koska a & a saataa tulla esittämään performancensa milloin hyvänsä. Välillä on oikeasti tuntunut että niitä onkin yhteensä 5...
Minulla on perusteilla yritys ja välillä kädet / pää täynnä töitä sen takia niin että olettaisi edes miehen osallistuvan asiaan jollain viisiin mutta kun se on niin paljon kivempaa nukkua puolille päivin ja herätä valmiiseen ruokapöytään, pihatyöt tehtynä ja pyykit pestynä.
En tiiä- tässä pari päivää yksin miettineenä taidan saoa Laura Närhen sanoin: mä annan sut pois.....
Elämässä on muitakin paineita kuten esim lasten koulutus (olen leski), yritksen käyntiin pyöräyttäminen sekä omasta hyvinvoinnisakin oisi syytä pitää huolta että jaksaa tämän rumbanNo asia on nyt sitten ratkennut... tunlin kotia tekemään omia ja taloyhtiön hommia ja sitten kolmas urhea yritys lähteä selvittämään sotkut.
Aja pihaan, "mies" kääntää selkänsä ja kun kyselen saako tulla ei puhu ei pukahda. Syy selvisi aika pian, meinasin ajaa nokkakolarin a &a :n kanssa pois lähtiessä.
Täytyy sano että olin vähän pirullinen ja jäin "kytikselle" hetkeksi, siellä
appiukko alkoi leikata ruohoa ja anoppi kantoi puhdasta vaatetta ja ruokakassia sisälle.
No tällä virralla (eli witutuksen woimalla) sain tehtyä sitten omat ja vähä naapureidenkin juttuja.
No mutta- täytyy nostaa nyt kädet pystyyn, eihän tuommosesta pidemmässä juoksussa voi tulla yhtään mitään.
Mietin sitä vaan pihalla trimmeriä heilutellessani että tuoko on sitä äidinrakkautta........seuraava joka lyö päänsä tähän petäjään voi vaikka soitella vertaistukea täältä. - Minnikäinen
what? kirjoitti:
Kiitokset teille molemmille vastaukista. Tänään koitin tehdä semmoisen random-vierailun taas, hain oikein pullon punaviiniä että istuttais ja selvitetis tätä asiaa. Noh- arvata saattaa ketä siellä oli jotenka pakitin taas takaisin.
Sulle Ruodot esiin, kiitokset pitkästä pohdinnasta.
Siis anopille en kelpaa ensinkään ja hän sanoi sen puhelimessa ihan suoraan heti kun alettiin seurustelemaan. Että ei tule kelpuuttamaan minua eikä ketään muutakaan miniäksi. Siitä sitten keskusteltiin kyllä ja
mies pyyeli anteeksi äitinsä tökeröä käytöstä, ja sitten yritettiin olla,
vaikkakin vähän hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä. Tottakai tuommoinen luo paineita.
Mutta niitä seikkoja- mitä meidän välillä on ; esim se työttömyys.
Olen kyllä ehdotellut sitä sun tätä mutta mikään työ ei kelpaa. Ja helppohan siinä on ollut olla jouten kun joku koko ajan hyysää ja palvelu pelaa. Varmasti olisi töitä saanut mutta kun ei... ei tätä, ei tuota...
Toisekseen; hänellä ei ole, eikä tule olemaan lapsia ja minulla on 2.
En ole kertaakaan voinut heitä viedä sinne koska a & a saataa tulla esittämään performancensa milloin hyvänsä. Välillä on oikeasti tuntunut että niitä onkin yhteensä 5...
Minulla on perusteilla yritys ja välillä kädet / pää täynnä töitä sen takia niin että olettaisi edes miehen osallistuvan asiaan jollain viisiin mutta kun se on niin paljon kivempaa nukkua puolille päivin ja herätä valmiiseen ruokapöytään, pihatyöt tehtynä ja pyykit pestynä.
En tiiä- tässä pari päivää yksin miettineenä taidan saoa Laura Närhen sanoin: mä annan sut pois.....
Elämässä on muitakin paineita kuten esim lasten koulutus (olen leski), yritksen käyntiin pyöräyttäminen sekä omasta hyvinvoinnisakin oisi syytä pitää huolta että jaksaa tämän rumbanPahoittelen, mutta kyllä tuo vähän kuulostaa siltä että joutuisit hänen kanssaan yhteenmuutettuasi jollain lailla hyväksikäytetyksi. Jos toinen ei tosiaan tee elettäkän oman huushollinsa kunnossapitämiseksi tai töiden löytämiseksi niin millaistahan elämänne sitten olisi. Mitä hän ylipäätään tekee kaikella vapaa-ajallaan...? Elämähän siinä valuu hukkaan jos ei mitään tee, mutta ehkä hänen ei tarvitse koska vanhemmat tekevät hänelle kaiken.
Haluaako hän sitten mielummin elää noin kuin löytää naisen kumppaniksi rinnalleen ja itsenäistyä. Sellaisiakin ikuisia aikamiespoikia on, jotka siellä äidinhelmoissa elelevät koko ikänsä enemmän ja vähemmän. Joskus olen miettinyt, että heidän arvoissaan se vaimo/nainen ei tulekkaan siellä kärkipäässä. Heille riittää kun on joku jonka kanssa jakaa välillä lämpöä ja läheisyyttä, muun elämän he jakavat vanhempiensa kanssa. Jos vielä jaksat niin tulethan palstalle kertomaan mihin ratkaisuun päädyit ja kuinka jutussanne kävi, onnea matkaan ja hyvää kesän jatkoa sinulle :)!
- what?
Voi kiitos Minninkäinen, tuo oli niin totta mitä kirjoitit. Hyvä että jaksat kuunnella ja kannustaa. Sydämestäni kiitos, vaikeelta tää tuntuu mutta taas tuntuu....siltä että ero on edessä.
Ajelin vielä illan katveessa siitä ohi (matkan varrella on) ja kas kummaa, siellä oltiin a&a:n kanssa juhlatamineissa hyppäämässä autoon. Jolloinka muistin että tänään oli jonkun serkun siskon kummin kaiman rippijuhlat tai jotain. Siis tuli niiiiiin paha mieli, mua ei edes pyydetty mukaan vaikka kutsuttu oli aiemmin ja sovittiin että yhdessä mennään. (itse juhlakalua en kyllä tuntenut)
Ns miehestä ei ole kuulunut mitään tänä aikana, ilmeisesti pelkäsi että juhlissa tulee sitten rähinää jos minäkin oon siellä. Ei tämä voi mennä tälleen, pakko tässä on joku linjanveto tehdä.... katselen vielä korkeintaan huomiseen mutta tämä kuluttaa ihan liikaa energiaa ja aivokapasiteettia, jonka voisi käyttää hyvään ja hyödylliseen.
Nyr alkoi soimaan päässä Irinan Miksi hänkin on täällä
Hyvää kesäpäivää sinulle ja kaikille muille, meillä täälä 35 huh huh ja huomenna jatkuu
Kuullaan :o) - Ruodot esiin
Sinun kannattaisi siirtää nyt tilanteesta keskustelu omalle reviirillesi
kotikentällesi..
Mikä estää teitä muuttamasta sinun luoksesi ?
tai vain siirtää tapaamishetket luoksesi.
Toinen vaihtoehto yhteisasumiseen tapahtuu hankkimalla uusi
yhteinen asunto .
Tapailette vain luonasi ja selvitätte perinjuurin välinne.
Kotonasi voitte yhdessä käydä kaupassa ja jakaa kuluja
hoitaa sinun tonttiasi katsomallasi tavalla samalla näet
toimiiko teidän välit kun miesystäväsi vanhemmat eivät ole mukana taloudessanne .Tämä siirto olisi nyt paikallaan jotta teidän suhde
saisi kehittyä ilman miesystäväsi turhanaikaisia vetoomuksia vanhempiinsa.
Muuttakaa vaikka sinun tontillesi jos on tarpeen
Mikäli mies välittää sinusta oikeasti hän on kyllä silloin valmis myös
muttamaan luoksesi tai tapailemaan sinua kotonasi kun kerrot tilanteen
omalta kannaltasi.
Älä mene enää miehen tontille jos mies ei voi taata sinulle riittävää
yhdessäoloa .
Itse pyytäisini tässä tilanteessa miestä luokseni samalla näkisin
kuinka hän käyttäytyy kanssani kun vanhemmat ovat poistettu kuiviosta.
Tapailisin miestä halutessani mutten enää hänen kotonaan .
Seurustelua kannataa jatkaa jos on vielä yhteistä kiintymistä siihen asti kunnes tulee piste jossa joko erotaan tai hankitaan yhteinen koti
muttei missään tapauksessa miesystäväsi ehdoilla hänen tontillaan
vaan yhteisellä .
Nyt kun mies on vielä kotipiirinsä kanssa hyvin läheisissä väleissä
etäisyysero tekisi miehellekkin hyvää .
Ei kannata hankkia lisää kränää välillenne vaan poistaa sitä
tilanteessa jossa koet olevasi ulkopuolinen .
Nyt katsot miehen roikkuvan vanhemmissaan saa vain nähdä roikkuuko
mies sinun tontillasi sinussa vai pärjäättekö aikuisten tavoin keskenänne ?
Yhteisessä asunnossa ei päde enää vanhempien tavat toimia poikansa
asunnossa vaan teidän yhteiset- what?
Hyvä huomenta ja kiitos taas pohdinnastasi.
Idea on siinä mielessä oikein hyvä että ihan sata varmasti tänne ei sitten aa:t tulisi.
Tässä vaan on semmoinen käytännön ongelma että minulla on firma tekeillä tänne mun luokse ja jodun käsittelemään erilaisia kemikaaleja.
Niille hän on niin allegrinen, että meinaa tukehtua jo pelkän deodorantin näkemisestä...
Sitäkin olen miettinyt että kun sanotaan kaikilla sairauksilla olevan psyykkisen taustan ja tässä tapauksessa lapsuus on ollut kuulema
anopin puolelta erittäin kontrolloiva, ja sitähän jatkuu vieläkin.
Olen nimittäin mutaman kerran löytänyt hänet puolitajuttomana justiin näiden "yllätysvierailuiden" jälkeen. Minullahan on myös koira jota anoppi ei tietenkään voi sietää, ja oli syyttänyt tottakai kohtauksista koiraa joka ei edes ollut samassa asunnossa.
Niin että anoppi on sillä kontrolloimisellaan sairastuttanut poikansa.
Mutta syyhän on hänen mukaansa aina muissa, ei koskaan hänessä itsessään.
Sillon muuten kun jäin syrjemmälle seuraamaan sitä tilannetta; siellä oli miehen miespuolinen ystävä käymässä, se ei näkynyt olevan mikään ongelma koska sehän ei ole uhka anopille.
Aiemmin jos huomasivat että olen siellä tuli tekstiviestiä vähän päästä että mun pitää lähteä.
Veikkailen tässä ihan pahanlatuista oidipus-kompleksia ja pääseekö siitä koskaan eroon ja jaksaako sen kanssa elää.
Sitten kun anoppi aikanaan heittää lusikat nurkkaan niin miten pojan käy ? Kun on aivan uusavuton yksinkertaisisakin asioissa. Siinä iässä "akottuminen" on varmaan hankalampaa ja anopin varjo seuraa haudankin takaa.
Sääli, vaikkakin se on sairautta...
No mutta minä tässä odotan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.
Luultavasti siellä on nyt aivopesu käynnissä ihan viimeisen päälle...
voi voi
Ja vielä kysymys miksi jeppe juo ?
Kummallista että siihen ei ole puututtu. Silloin alkuaikoina ihan säikähdin sitä tyhjien kaljatölkkien määrää ja kerran kun meillä oli erovaihe samasta syystä mutta palattiin yhteen niin ensimmäinen työ oli siivota tyhjät tölkit (sain yli 50e). Mies oli kun robin crusoe elettyään sen ajan pelkällä nestemmäisellä.
Outo juttu , siihen aa:t ei ole puuttuneet vaikka varmasti nähneet.
En minäkään lasiin sylkäise ja kohtuukäyttö on mielestäni ok, anoppi on mukamas allerginen alkoholille. No niin myös miniöillekkin, heh....
- Ruodot esiin
Aina vain tulee lisää uusia asioita jotka valottavat tilannetta tarkemmin
kyseessä onkin alkoholisoitunut miesystävä ja sitä rataa miehen vanhemmat
ovat siirtyneet vahtimaan kotia .
Onko asunto kenties vanhempien nimissä ?
Ongelma ei nyt enää olekkaan työttömyys vaan alkoholisoitunut
miesystävä joka ryyppää ilmeisesti itsensä toimeettomaksi.
Käsitinkö oikein ?
Mies siirtää kaiken vastuun toisille käyttää vanhempiaan hätäapuna.
Aina vaan poistaisin mielelläni kuvioista vanhemmat sillä oli syy mikä
hyvänsä Jeppe Jepenpoika vastaa omista alkoliriippuvuuksistaan itse
Nyt on käynyt niin työttömyyskorvaukset suhahtavat kurkusta alas
ja vanhemmat huudetaan apuun .
Ruokakassien kuskaaminen selittyy pojan juomisilla.
Millaista elämää mies oikeastaan on elänyt kun vanhemmat ovat
siirtyneet noin tiukasti vahtimaan aikamiespoikansa elämää ?
Onko ollut ryyppyremmiä sun muuta epämääräistä porukkaa .
Outo juttu onko miehellä muita riippuvuuksia alkoholin lisäksi?
Et sinä onnistu myöskään muuttamaan miesystäväsi tapoja.
Kaunko olette seurustelleet ?
Eivät vanhemmat etkä sinä kykene muuttamaan alkoholistin tapoja
ainostaan hänen itsensä tulee huomata oma tilansa.
Voitte pyytää häntä hakeutumaan hoidon piiriin mutta harvemmin
alkoholisoitunut ihminen myöntää ongelmansa.
Miesystävälläsi on työttömyyden lisäksi vielä alkoholiongelma
ei vanhemmilla eikä myöskään sinulla mutta mistä syystä menet miesystäväsi luo viinipullo kädessäsi kun tiedostat ongelman ?
Kerrot vanhemmat eivät ole tehneet miehen ryyppämisen eteen
mitään ?
Ongelmakenttää ympäröi miesystäväsi elämäntilannetta ja vaikea
persaukisen miehen on komentaa vanhempiaan pois jos on täysin
riippuvainen heidän tuomasta leivästä ja muusta tuesta.
Ei ole helppo tilanne vanhemmillekaan seurata sivusta aikamiespoikansa
alamäkeä ja entä mitäs sitten tapahtuu kun vanhemmat eivät enää jaksa
tuleeko tilalle kenties uusi avustuspyyntö naisystävän muodossa
asustamaan taloutta siirtyykö mies työkyvyttömien alkoholistien joukkoon.
Mitähän kaikkea tulekaan esille miehen elämästä ?
En käyttäisi pienintäkään aivosolua pohtimaan vanhempien tilannetta.
(vanhemmat ovat hyvin toimeliaita ja kykeneväisiä huoltamaan
omaa elämäänsä ja jopa vielä auttamaan aikamiespoikaansa.)
vaan katsoisin totuutta suoraan kohti joka on sinun edessäsi.
Kyse on jo kotipesästä irronneesta aikuisesta ihmisestä joka ei ole
omien tekemisiensä vuoksi pärjännyt elämässään ja nyt hän käyttää
vanhempien apua hyväkseen selvitäkseen elämästä
Miehellähän on täydet oikeudet omaan elämään mutta hän on menettänyt
näitä oikeuksiaan alkoholin ja ilmeisesti siitä seuranneen työttömyyden kautta.
Näet syyn vanhemmissa vaikka sinun tulisi nähdä aikuisen miesystäväsi
ongelmat hänen itsensä aikaansaamisiksi kerroit kuinka mies ei ole
innokas hakemaan töitä .
Vanhemmat saattavat laillisesti omistaa velkakierteessä olevan poikansa
asuntoa kun hänellä ei ole ollut katetta maksusuorituksiin ovat vanhemmat
saattaneet siirtää talon omiin nimiinsä ja nyt pitävät näin myös yllä
asunnon kuntoa kun aikapoika on rappiolla siellä on hyvä olla
Ainoa asia jota sinuna pohtisin haluatko jakaa elämäsi yhteisasunnossa
sillä jos teillä on halua asiat kyllä järjestyvät sinunkin asuntoosi muutta-
malla kun saat asioitasi järjestettyä siihen malliin.
Oletko valmis jakamaan elämäsi työttömän alkoholisoituneen miesystäväsi kanssa yhteistaloudessa .
Sillä ei ole sinun kannaltasi penninkään merkitystä mitä a&a tekevät
sillä aikuisen kuuluu aina vastata omista tekemisistään tai tekemättä
jättämisistään oli syy mikä tahansa.
Et voi syyttää vanhempiasi jos juot itsesi alamäkeen ja menetät työpaikkasi
Mietit vain mitä miesystäväsi on tehnyt teidän yhteisen elämän eteen
ja mitä jättänyt tekemättä ?- what?
Voi EIIII... kirjoitin pitkän vastauksen tässä ruohonleikkuutaoulla ja se katosi bittiavaruuteen... jatkan tässä vielä ja tulen takaisin.....
- what?
Jatkan vielä Ruodot esiin sinun kanssasi, kiitokset oikein paljon kun jaoit asia kanssani. Luet ajatuksiani ! On vielä paljon synkkää mielen päällä mutta nyt oli niiiiin ihanaa kun oma tyttöni tuli kesken ruohonleikkuun vävypojan kanssa vierailulle ... no yllättäen hekin... avosylein vastaan molemmat ja nyt on aikankin hetkeksi mieli aurinkoinen vaikka muuten täällä ukkostaakin. Sekin on hienoa tämän helteen päätteeksi.
Hetkellisesti ainakin siis hyvä mieli vaikka paljon enempi oisin tehnyt, hyvää ruokaa, kunnon kattauksen, nyt ei ehtinyt kun teetä ja sympatiaa tarjota...mutta kuinka ihanaa se että he tietää mun ovien olevan aina avoimia ja vävypoika on aina hulvaton tapaus ; hän saa vaikka aidanseipään hyvälle tuulelle.
Pikaviimeistely nurmikolle joka jäi kesken ja palataan, kiitos kun olet ollut tukena... katsos nääs lapset sitten ei tiedä tästä vielä mitään ja mietin mitä sanon ennen kuin teen lopullisen (melko varma mikä se on) päätöksen - Liina Anniina
Tuhoon tuomittu suhde jo ennakkoon.
Et ilm. rohkene ihan suoraan katsoa totuutta silmiin, koska vielä ynnäät ja pohdit mahdollisuuksia.
Niitä ei ole noilla eväillä, ellei mies ihmeellisesti muutu.
Miehellä on dominoivat vanhemmat, ja hän itse ollut ikänsä alisteisessa asemassa. Ei tuosta suosta nousta.
Lapsiesi tähden sanon, että unohda koko juttu.
Ehkä sinua miehessä viehättää kuitenkin alitajuisesti tämä pehmeys ja kiltteys, joka kuitenkin kääntyy tällä lailla sinua vastaan.
Vaikutat melko vahvatahtoiselta ihmiseltä, joten jos jäät, olet kokopäiväisessä sodassa appivanhempiesi kanssa. Mies jää siihen rakoon roikkumaan kuin ruoskittu koira. Luultavammin tuo alisteisuus on kasvatettu häneen niin kiinni persoonan osaksi, että häntä ei saa muuttumaan kuin täystehoisella aivopesulla jos silläkään.
Jos olisin sinun tilanteessasi, en lähtisi rakentamaan tulevaisuutta ihan lasteni tähden.
Etsi jostain aikuisempi mies, jonka persoona ja taustat ovat helpommat. Turha tunkea vaikeuksiin, kun ne jo etukäteen näkee kilometrin päähän... jopa sivullinen silmillään. - todellinen ongelma
Lopulta tässä selvisi, että ongelma onkin miehen juominen, vaikka aluksi puhuttiin vain appivanhemmista. Minusta appivanhemmat ovat sivuseikka ja varsinainen pulma se että mies juo ja taitaa olla muutenkin vätys tms. Kun mietit mahd. eroa, mieti teidän kahden suhdetta ja sitä millainen mies on, ja lakkaa puhumasta appivanhemmista. Siis ethän ole naimisissa appivanhempien kanssa vaan miehen, ja miehen kanssa sinun pitäisi selvittää tilanteesi.
Touhutkoon appivanhemmat mitä tahansa, sillä ei pitäisi olla merkitystä sinulle. Mutta mieti mitä tekee miehesi esim kotinne hyväksi, sinun hyväksesi, itsensä hyväksi. Miten hän kuluttaa päivänsä, mitkä ovat hänen tulevaisuudensuunnitelmat. Jos juominen on ongelmallista, sen pitäisi riittää syyksi hankkiutua miehestä eroon - ei siihen tarvita perusteluiksi appivanhempia.
On paljon onnellisia pareja, joilla on kamalia sukulaisia, eikä se haittaa parin keskinäistä onnea.- what?
No hyvää huomenta vaan taas
Niin se juominen, se kyllä pysyi aisoissa silloin kun olimme yhdessä. Mutta heti kun olin pidempään poissa, siellä se alkoi taas ja siivosin sitten jäljet. Mutta pakosti on aa:t sen nähneet, kun käyvät parhaimmillaan kolme kertaa päivässä ja vieläpä käyttävät miestä kaupassa että saa hankittua lisää. Luulisi että päinvastoin jarruttelevat, mutta ei. Minä kun en pysty olemaan 24 / 7 "lapsenvahti"
koska töitäkin on tehtävä.
Siinä oot oikeassa että sehän ei ole heidän syy vaan he mahdollistavat ja hyväksyvät sen.
Eihän sitä kaljaa kukaan toisen kurkkuun väkisellä kaada.
No mutta- itsellä oli oikein kiva päivä ja ilta eilen. Mukavia yllätysvieraita tulla tupsahti kylään ja kun tajusivat että olen matalapaineessa niin puoliväkisin veivät sitten vähän tuulettumaan kylille. Mennessä piti ajella sen miehen talon oli ja ei varmaan tarvitse sanoa ketkä siellä taas oli kylässä...
No mutta- olipa oikein virkistävää ja piristävää päästä vähäksi aikaa ajattelemaan ihan jotain muuta hyvässä seurassa. Kyllä ystävät on sitten niin tärkeitä tämmösissä tilanteissa (ja muutenkin). Samalla tuli tehtyä ennakkosuunnitelmaa tulevaa työkeikkaa varten, oikein hyvä.
Miehellä ei siis tosiaan ole mitään hinkua työelämään, ja illalla mietin että enhän minä tosiaan kolmatta lasta tässä kaipaa varsinkin aa:t rasitteena. Pitää siis alottaa ihan puhtaalta pöydältä, jättää menneet taakseen, suunnata katse eteenpäin ja antaa muiden suhmuroida oma elämänsä ihan niinkuin lystää.
Jos aa:t haluaa hyysätä aikuisen poikansa hamaan hautaan asti niin siitä vain sitten Minä oon omista lapsistani varauksettoman ylpeä, varsinkin kun viimeiset 5 vuotta olen huolehtinut yksin kasvatuksesta, koulutuksesta, harrastuksista ja nyt molemmat on kohta ammateissa ja suhteellisen tervepäisiä siitä huolimatta :o)) Meillä on ollut tosi rankkaa
aikaa heidän isänsä äkillisen kuoleman johdosta mutta ei ole jääty tuleen makaamaan. Omat vanhempani ovat olleet tukena mutta ei tungettelevaisuuteen asti. Lähinnä riittä soitto joko mulle tai lapsille että mitä kuuluu, onko kaikki ok. Jos sitten tarviaa jotain ihan konkreettista apua niin pyydän, jos he haluaa tulla käymään niin ilmoittavat kyllä etukäteen.
Meillä halataan ja kristotellaan paljon.... anoppi ei koskaan edes kätellyt minua !
Koen sen ihan henkilökohtaisena loukkauksena.
No mutta taas vähän työnsarkaa edistettävä, tiedossa iltakeikka, oikein oikein mukavaa lämmintä kesäpäivän jatketta kaikille.
Piipahtelen täällä silloin tällöin lukemassa viestejä :o)
- Ruodot esiin
Aja pihaan, "mies" kääntää selkänsä ja kun kyselen saako tulla ei puhu ei pukahda. Syy selvisi aika pian, meinasin ajaa nokkakolarin a &a :n kanssa pois
Millainen mies kääntää selkänsä rakstetulleen tätä lausettasi olen
mietiskellyt ?
Meillä halataan ja kristotellaan paljon.... anoppi ei koskaan edes kätellyt minua
Ei se omena niin kaus puusta pudonnutkaan .
Nyt on tosiaan sinun aika polkaista kytkintä , oikaista selkä
suoraksi jatkaa matkaa kohti parempia kesätuulia ))). - ankeatäti
Näin sivusta seuraten tuntuu ihan hullunmoiselta, että olet tuossa suhteessa. Miksi?
Miehessä täytyy olla jotakin avuja ja ihanuuksia, mitä et ole meille valaissut. Vai pelkäätkö sinkkuna olemista ja yksinäisyyttä? Onko yhdessä oleminen vain tapa?
Vaikutat täysipäiseltä ja toimeliaalta ihmiseltä. Mihin tarvitset vässykkää miestä, joka ei hoida edes oman arkisen elämänsä puuhia vaikka ei käy edes töissä. Eikä luultavasti tulevaisuudessakaan käy.
Appelat on sitten ihan oma lukunsa. Jos tunget itsesi siihen kuvioon eli asumaan miehen luo - ristiriidat ja selkkaukset ovat taatusti alituiseen elämässäsi.
Jos mies on jollakin tapaa hyvää seuraa ja haluat olla hänen kanssaan, niin seurustele ihmeessä. Tavatkaa muualla kuin hänen kodissaan. Sinun luona - elokuvissa - yhteisellä matkalla - missä vain.
Mutta älä nyt hyvä ihminen muuta yhteen. Rakkaus on tosiaankin umpisokea, jos sen meinaat tehdä. - what?
Niinpä niin... periaatteellisia kysymyksiä. Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Itse asiassa koko juttu lähti liikkeelle kun tarvitsin valokuvaajaa ja tämä sitten löytyi. Ei se siis ollut mikään baarituttavuus tai rakkautta ensi silmäyksellä- juttu. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä ihan ok ja meillä oli jopa hauskaakin yhdessä, täällä minun luonani lähinnä. No mutta kun sitten työnkuvani kehittyi ja kemikaalien takia (se allergia) täällä ei voinut enää kuvata, siirrettiin se osio hänen luokseen. Joskus kuvaukset kestivät yömyöhälle jolloin sitten tuli jäätyä yöksikin... no siitähän se lähti ja suhde "vakavoitui".
Sitten alkoi tulla tämä A & A juttu kehiin kun he tajusivat että välillämme on muutakin kun ystävyyttä... siitä se rumba sitten lähti.
Monesti läksin itku silmässä pois. Sitten taas koitetaan jatkaa, välillä kun en jaksanut / ehtinyt jäin vaan kotiin . Koitin ymmärtää.
Yrittämisen puutteesta ei minua ainakaan voi syyttää mutta se
tuurijuoppous, höysettynä säännöllisillä haukkumasaarnoilla etc
...lopulta tuli vaan lakipiste.
Kyllä siinä miehessä on hyviäkin puolia mutta ne on nitistetty niin tehokkaasti että nouseekohan enää koskaan pää pinnalle.
Kun "herkillä anturoilla" menin sitten takaisin niin jo jalkaterien asennosta näin että jaahas... täällä on sitten taas vierailtu = ilta pilalla. No mutta koitin kuitenkin touhuta, keksiä tekemistä, lämmittää saunaa, laittaa ruokaa, keksiä uusia ideoita.
Välillä tuntui kieltämättä että raahaisi kivirekeä perässä.
Ei me varmaan enää tavata- ei täällä eikä siellä- ehkä sattumoisin jossain. Se että tässä on jo mennyt liian monta päivää odottaen edes yhteydenottoa... tiedän sanomattakin mitä siellä tapahtuu.
Valtikka on vaihtunut anopin käteen taas ja pitäköön sen sitten siinä.
Sääliksi käy, toivottavasti minusta ei koskaan tule samanlaista.
Mulla on tosi mukavat vävyt, välillä tosin vaihtuvat niin ettei nimissä meinaa pysä perässä mutta kaikki olen toivottanut sydämmellisesti tervetulleeksi meidän pieneen perheeseen.
.... heh .. eilen nuorempaa vävyä tyttö jo melkein raahasi korvista pihalle kun hän jumitti tuohon mun cd-levyvalikoiman luo (niitä ON paljon) ja toinen aina soittaa että teetkö anoppi ruokaa, me tuotais
sulle koira hoitoon....tämmöstähän sen pitäisi olla :o))
ja nyt mansikankeruuseen, njam- Minnikäinen
Tosiaan, kuten itsekkin sanoit niin sääli on sairautta. Ei toista ihmistä voi pelastaa. Kyllähän tuota väkisinkin säälii ihmistä jonka vanhemmat tieten tahtoen tekee tuollaista ja toisaalta miehessä itsessäkin vikaa kun ei ryhdistäydy. Asioilla on niin monta puolta ja riippuvuus kuvio on varmaan jollain lailla molemmin puolinen. Silloin on aika vaikea yrittää saada sitä toista irottautumaan. Onneksi maailma on täynnä miehiä, itsenäisiä ja aikuisia sellaisia :). Luulisin, että harva yli kolmekymppinen haluaa enää tanssia vanhempien/sukulaisten pillin mukaan kun sitä omaakin elämänkokemusta on jo karttunut. Tuntuu kauhean absurdilta, että jotkut suorastaan tukee lapsiaan siinä epäitsenäisyydessä. Minulle omat vanhemmat sanoivat muutaman vuoden yksin asumisen jälkeen, että nyt loppu rahan tulo ja tästä lähin saat elättää itse itsesi, kotiin saa tulla syömään ettei nälkään kuole. Siinä kyllä oppi väkisin kantapäänakautta ottamaan itse vastuun itsestään kun vanhemmat siihen pakotti. Jos vain päätä silitellään koko ajan niin vaikea sellaisesta on oppia pois. Olen tavannut paljonkin sellaisia jotka ovat hyvin rippuvaisia omista vanhemmistaan. Ei pysty käsittämään sellaista kun minusta taas oman elämän itsenäinen eläminen on niin ihanaa ja antoisaa. Virheitä tulee tietysti joskus tehtyä, mutta eivät vanhemmat voi lapsilleen koko elämää silottaa eteen ruusunterälehdillä. Vaikeudet vain vahvistaa ja opettaa pärjäämään elämässä ja luottamaan enemmän omiin kykyihin...no menipä sivuraiteille nyt nää mun jutut....:)
Reippaana naisena sinä alkuperäinen saat kyllä varmasti paremmankin vaihtoehdon, sinulle sopivan miehen. Ero on aina ikävä ja vaatii aikansa. Kyllähän siihenkin kaikenlainen miettiminen kuuluu, mutta jossain vaiheessa on tosiaan hyvä luovuttaa ja jatkaa elämää kuin löydä koko ajan omaa päätään seinään. Muistan itse kun erosin mammanpojasta, oli todella vaikeaa koska asioissa oli kolmas pyörä (anoppi) ja jotenki tuntui ettei saatu koskaan asioita kahdestaan selvitettyä. Se teki erosta jotenkin vaikeamman kuin normaalista suhteesta, mutta siitäkin selvisin ja osasinpa sen jälkeen pysyä kaukana tuollaisista tyypeistä. Nyt minulla on itsenäinen aikuinen mies ja anoppi joka ei puutu asioihin.
- what?
Moi vaan Minninkäinen ja muutkin.
Ihan pakko näitä taukoja pitää välillä ja istahataa, tässä helteessä on aivan hullua raataa pyörtymisen partaalle...
Hyvä että oot löytänyt aikuisen miehen isolla M:llä. Onnittelut, tapu tapu. Aikuisten oikeesti, olen onnellinen puolestasi.
Minäkiin oon lähtenyt kotoa 18vuotiaana ja sitä ennen jo kauan tienannut käyttörahat kesätöillä, isossa lapsiperheessä (5kpl) oli pakko olla omatoiminen. Sen jälkeen en ole koskaan saanut saatikka pyytänyt rahaa vanhemmilta, ainoastaan kerran nimen
asuntolainapaperiin kun oma takaus ei ihan riittänyt.
Vaan kyllä tätä kun taas oon hommia ährätessä pohtinut niin on se vaan kumma että tuommosia äitipoika suhteita vielä löytyy.
Itselläni on vain tyttöjä, poikaa ei ehditty "tekemään" (siis saamaan) ennen kun mies kuoli joten sinällään en osaa sanoa miten se suhde loppupeleissä toimii. Mutta sen verta kokemusta pojista että mun pikkuveli, 8 vuotta nuorempi kuin minä, 4 vuotta nuorempi kuin tämä lässykkä (anteeksi kirosana) otti harteilleen koko meidän sukutilan ja - firman ja miljoonavelat. Siinä on tosi hyvä vertailupohja sille mitä nyt oli.
Tämä yksinäisyys tekee mulle nyt vain hyvää niin alkaa asiat jäsentymään päässä ihan kunnolla. Muuten heiluisin kun sammakko
tehosekoittimessa säntäillen taas kahden huushollin väliä miettien kuumeisesti mitä pitää tehdä ja missä.
Jäsentyneitä ajatuksia on tullut roppakaupalla.
Esmes se että olen kuusi vuotta vanhempi kuin tämä "mies"... eli katsoiko sitten varaäidiksi. Ei radikaali ikäero tässä iässä mutta kumminkin... edellinen naisystävä oli ollut kymmen vuotta vanhempi.
Löysi paremman ja läksi. Tämän takia hän kutsuu exää huoraksi.
Noh- se siitä ja se järjetön mustasukkaisuus. Tietenkin saa ihmisellä olla ystäviä. Kun naisystäväni pyysi "päivittämään juorut" , pukeuduttiin näteiksi ja lähdettiin ulos niin mahdoton huuto siitä miksi
sinulla on nuo kengät jalassa, siis korkkarit oli. Miksi olet meikannut ? Tottakai nainen haluaa joskus pukeutua muuhun kun säkkiin, tuhkaan ja työvaatteisiin ja viettää aikaa ystävien kanssa.
Jos puhelin soi, nappasi sen ensimmäisenä käteen, jos istuin tietsikalla, seisoi selän takana.
Mulla on muutama blogi ja ne ratsasi läpi, ja halusi että ehdottomasti perustetaan yhteinen sähköpostiosoite.
Sitä ei vauhdin huumassa huomaakkaan mitä kaikkea sitä ennätti rämpimään läpi.
Mietin sitäkin että onkohan tätä "lasta" koskaan oikeasti rakastettu vanhempien taholta. Enempi varmaan niinpäin että ei, koska hellyydenosoitukset oli täysin vieras käsite, noohh.. seksi.. lähinnä
sitä että hävettää jälkeenpäin, tervehtimien täysin tuntematon käsite, korkeintaan joku pään nyökkäys ja mutina terve. Siis tarkoitan vieraita ihmisiä kohtaan.
Mun lapsiin ei uskaltanut koskeakkaan.
Molememmat meni kyllä reippaasi kättä ojentamaan ja esittelemään itsensä kuten hyviin tapoihin kuuluu.
Kaikki vieras asia pelottaa, tarvitsee tukea ja turvaa, mitä tod näk ei ole koskaan saanut vanhemmiltaan, saatikka sitä oikeaa tukea
ja "persiille potkimista" joka kuuluu jossain määrin tehdä. Sekä äiti/lapsi että mies/nainen suhteissa.
Tämä pohdinta tuotti siihen lopputulokseen miksi jeppe juo.
Alkoholi on se turva ja pakopaikka kun painetta lyö niskaan A & A puolelta, toivoisi saavansa itsensä läjään eikä onnistu, ihmissuhteet on mitä ne on. melko pinnallisia, satunnaisia ja versinkin lyhytkestoisa, kiitos kenen...
En tiedä teistä muista mutta itte oon sen verran "jätkä" kuitenkin että oisi kyllä kanttia puhua ihan face to face jos oma äitini (no osaa hänkin olla rasittava ) tekisi noin tai nujertaisi.
No mutta vapaan kasvatuksen tulos kun olen niin myös avoin ja
ehkäpä tämä oli opiksi ja ojennukseksi siitä mitä lapselleen ei tehdä.
Ennemminkin, laaja laidun mutta tarkat rajat, tähän mottoon luotan :o)
jaahaa.. taas joku kone piippaa... että jatkellaan
JA ISO KIITOS KUN SAAN KESKUSTELLA- ankeatäti
"laaja laidun, mutta tarkat rajat" - kiitos tästä kiteytyksestä. Juuri tuohon tapaan olemme lastemme (4 kpl juuri ja juuri täysi-ikäisiä) kasvatusta yrittäneet hoidella.
Tämä on ollut mainio ja mielenkiintoinen ketju. Kun tulee hyviä pohdintoja ja aloittaja vastaa niihin ja avaa tilannettaan enemmän, niin keskustelusta tulee helmi, jossa on elämän evästä monelle. Minullekin yhtä ja toista, vaikka elämäntilanteeni on aivan toisenlainen.
Sitten on se "hauskuus", että toisen elämästä on niin paljon helpompi olla jotakin mieltä kuin omastaan. Yhtä ja toista säätämistä olisi omassakin elämässä, mutta asioita ei näe yhtä selkeästi kuin tällaisessa toisen kiteyttämässä ja kertomassa pulmatilanteessa.
Hyvää jatkoa aloittajalle. Miehessä voi olla hyvää ainesta, mutta hyvää elämänkumppania hänestä ei tule ellei hän ITSE katko vääristyneitä siteitä vanhempiinsa (jonka jälkeen välit katkeaisivat tai tervehtyisivät hyviksi). Ja ellei hän ryhdistäydy oman elämänsä (arkiaskareet ja työ) asioiden suhteen.
Aloittaja saa kyllä kunnollisen tasapainoisen miehen, jos haluaa tai voi hän elellä sinkkunakin täyttä elämää. Luulen ma. - what?
ankeatäti kirjoitti:
"laaja laidun, mutta tarkat rajat" - kiitos tästä kiteytyksestä. Juuri tuohon tapaan olemme lastemme (4 kpl juuri ja juuri täysi-ikäisiä) kasvatusta yrittäneet hoidella.
Tämä on ollut mainio ja mielenkiintoinen ketju. Kun tulee hyviä pohdintoja ja aloittaja vastaa niihin ja avaa tilannettaan enemmän, niin keskustelusta tulee helmi, jossa on elämän evästä monelle. Minullekin yhtä ja toista, vaikka elämäntilanteeni on aivan toisenlainen.
Sitten on se "hauskuus", että toisen elämästä on niin paljon helpompi olla jotakin mieltä kuin omastaan. Yhtä ja toista säätämistä olisi omassakin elämässä, mutta asioita ei näe yhtä selkeästi kuin tällaisessa toisen kiteyttämässä ja kertomassa pulmatilanteessa.
Hyvää jatkoa aloittajalle. Miehessä voi olla hyvää ainesta, mutta hyvää elämänkumppania hänestä ei tule ellei hän ITSE katko vääristyneitä siteitä vanhempiinsa (jonka jälkeen välit katkeaisivat tai tervehtyisivät hyviksi). Ja ellei hän ryhdistäydy oman elämänsä (arkiaskareet ja työ) asioiden suhteen.
Aloittaja saa kyllä kunnollisen tasapainoisen miehen, jos haluaa tai voi hän elellä sinkkunakin täyttä elämää. Luulen ma.Voi kiitos ankeatäti näistä kauniista sanoistasi.
Toivottavasti tästä on apua / vertaistukea myös jollekkin muulle vastaavassa tilanteessa olevalle, tai edes muuta pientä lohtua että näiden juttujen kanssa ei painita yksin.
En tiedä mutta sitä kun on tullut muutamankin kerran kölin ali vedettyä niin ei ihan lähde halpaan.
Elämäni vaikeimmat ajat oli tosiaan ne kun mies yllättäen kuoli, ja jäin kahden surevan lapsen kanssa yksin. SE jos mikä oli elämän korkeakoulu. Tämähän ei ole siihen verraten mitään, kunhan vaan vongun täällä pahaa oloa ja jotain....pettymystä kenties.
Eilen oli herkkyydentippa linssissä, saattelin nuoremman ja väyvpojan autolle ja tavattiin naapurit joilla on vastasyntynyt vauva, käytiin hetki ihailemassa uutta elämää.
Jäin vain miettimään mitä kaikkea sitä tämäkin taimi tulee aikanaan kokemaan (on hyvät ja huolehtivat vanhemmat) elämä kun ei sitten säästä niiltäkään pettymyksiltä. Samoin omien, sinun, minun, meidän lapsien kohdalla. En missään nimessä halua olla kitkeröitynyt tai katekeroitunut vanhapiika vaan kuinka antaa ne oikeat eväät siihen lapsen saattamiseen normiarvojen pariin.
Se on välillä vaikeaa ja niitä laitumen rajoja täytyy kopistella mutta
tietäen että sisällä on se rakastava laidun.
Vaatii hillittömän määrän työtä ja afrikkalaisten sanoin; yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan pieni kylä.
Ehkä nyt poikkeaa hieman aiheesta tuo mutta joskus tälle nyt jo mielessäni exälle ehdotin luettavaksi semmoista kirjaa Ben Furman:
Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus. No eihän se siitä mitään onkeensa ottanut , ei "raavas" mies lue kun tekniikan maailmaa tai hifi-lehteä. Kuuntelee hard rockkia aamuyölle ja nukkuu iltapäivään....
Tämä lesken osa on - ilman tämmöisiäkin kokemuksia- sinällään vaikea koska jotkut suoranaisesti juoksee karkuun. Sitten on tämä vastapuoli, jotka auttaa, jopa ylihyysää välillä... ja edesmenneen kaverit eivät vieläkään oikein suostu keskustelemaan asiasta, oli se se sen verran kipeä paikka monelle. Monta niellyttä kyyneltä olen nähnyt ja kyselyitä tarvitaanko me jotain. Vastaan aina kiitos, soitellaan kun tarvitaan ,me pärjätään... vaan jotenkin miehelle se konkreettinen työ on osoitus välittämisestä.
(no kieltämättä pelikaverit auttoi loppuremontin teossa, ihan ok)
Minun isä- vaikka vanha onkin- katsoi kunnia asiakseen olla kantamassa vävypoika hautaan. Ja samana yönä vanheni kymmenen vuotta. Jos sitä surua oisi voinut viipaloida ja myydä kilon palasina niin nyt oltaisiin rikkaita.
Niin sorry taas mutta sitä tässä koitan pohjustaa että sitten kun törmää tuommoiseen kylmyyteen, kuin Titanc jäävuoreen, a & a taholta niin ei voi enää muuta kun ihmetellä.
Niin erilaiset maailmankatsomukset voi olla vanhemmilla toisiinsa verraten. (no joo-- ei pitäsi saatikka saisi verrata)
En varmaan itsekkään ole mikään loistoäiti, mutta tästä aina veistellään huumoria--- olen kuulema rasittava kälkkä ja vanha kalkkuna. Toi tuli siitä kun ostin -30% alesta kalkkunansuikaletta.
Tytöt yksi aamu istui kahvilla ja kuulin kun ne jutteli.
-noh kohta se herää
-ai no sille pitää olla kahvia, laita sie
-eikun laita ite
-no se huutaa jos ei ole kahvia
-laitetaan se pyörätuoliin ja työnnetään alas mäkeä
-JOO ! viimeinen kuva mutsista
Ei pidä käsittää väärin, tämä on meidän mustaa huumoria kun molemmat on pelastusalalla töissä :o)
No ja mutta pyykkiä vielä kuivumaan ja oiskohan sitten päivä täys...vai mitenkä muut... ? - Ruodot esiin
what? kirjoitti:
Voi kiitos ankeatäti näistä kauniista sanoistasi.
Toivottavasti tästä on apua / vertaistukea myös jollekkin muulle vastaavassa tilanteessa olevalle, tai edes muuta pientä lohtua että näiden juttujen kanssa ei painita yksin.
En tiedä mutta sitä kun on tullut muutamankin kerran kölin ali vedettyä niin ei ihan lähde halpaan.
Elämäni vaikeimmat ajat oli tosiaan ne kun mies yllättäen kuoli, ja jäin kahden surevan lapsen kanssa yksin. SE jos mikä oli elämän korkeakoulu. Tämähän ei ole siihen verraten mitään, kunhan vaan vongun täällä pahaa oloa ja jotain....pettymystä kenties.
Eilen oli herkkyydentippa linssissä, saattelin nuoremman ja väyvpojan autolle ja tavattiin naapurit joilla on vastasyntynyt vauva, käytiin hetki ihailemassa uutta elämää.
Jäin vain miettimään mitä kaikkea sitä tämäkin taimi tulee aikanaan kokemaan (on hyvät ja huolehtivat vanhemmat) elämä kun ei sitten säästä niiltäkään pettymyksiltä. Samoin omien, sinun, minun, meidän lapsien kohdalla. En missään nimessä halua olla kitkeröitynyt tai katekeroitunut vanhapiika vaan kuinka antaa ne oikeat eväät siihen lapsen saattamiseen normiarvojen pariin.
Se on välillä vaikeaa ja niitä laitumen rajoja täytyy kopistella mutta
tietäen että sisällä on se rakastava laidun.
Vaatii hillittömän määrän työtä ja afrikkalaisten sanoin; yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaan pieni kylä.
Ehkä nyt poikkeaa hieman aiheesta tuo mutta joskus tälle nyt jo mielessäni exälle ehdotin luettavaksi semmoista kirjaa Ben Furman:
Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus. No eihän se siitä mitään onkeensa ottanut , ei "raavas" mies lue kun tekniikan maailmaa tai hifi-lehteä. Kuuntelee hard rockkia aamuyölle ja nukkuu iltapäivään....
Tämä lesken osa on - ilman tämmöisiäkin kokemuksia- sinällään vaikea koska jotkut suoranaisesti juoksee karkuun. Sitten on tämä vastapuoli, jotka auttaa, jopa ylihyysää välillä... ja edesmenneen kaverit eivät vieläkään oikein suostu keskustelemaan asiasta, oli se se sen verran kipeä paikka monelle. Monta niellyttä kyyneltä olen nähnyt ja kyselyitä tarvitaanko me jotain. Vastaan aina kiitos, soitellaan kun tarvitaan ,me pärjätään... vaan jotenkin miehelle se konkreettinen työ on osoitus välittämisestä.
(no kieltämättä pelikaverit auttoi loppuremontin teossa, ihan ok)
Minun isä- vaikka vanha onkin- katsoi kunnia asiakseen olla kantamassa vävypoika hautaan. Ja samana yönä vanheni kymmenen vuotta. Jos sitä surua oisi voinut viipaloida ja myydä kilon palasina niin nyt oltaisiin rikkaita.
Niin sorry taas mutta sitä tässä koitan pohjustaa että sitten kun törmää tuommoiseen kylmyyteen, kuin Titanc jäävuoreen, a & a taholta niin ei voi enää muuta kun ihmetellä.
Niin erilaiset maailmankatsomukset voi olla vanhemmilla toisiinsa verraten. (no joo-- ei pitäsi saatikka saisi verrata)
En varmaan itsekkään ole mikään loistoäiti, mutta tästä aina veistellään huumoria--- olen kuulema rasittava kälkkä ja vanha kalkkuna. Toi tuli siitä kun ostin -30% alesta kalkkunansuikaletta.
Tytöt yksi aamu istui kahvilla ja kuulin kun ne jutteli.
-noh kohta se herää
-ai no sille pitää olla kahvia, laita sie
-eikun laita ite
-no se huutaa jos ei ole kahvia
-laitetaan se pyörätuoliin ja työnnetään alas mäkeä
-JOO ! viimeinen kuva mutsista
Ei pidä käsittää väärin, tämä on meidän mustaa huumoria kun molemmat on pelastusalalla töissä :o)
No ja mutta pyykkiä vielä kuivumaan ja oiskohan sitten päivä täys...vai mitenkä muut... ?Kun olet tosissasi päättänyt kohdistaa aikuisen miehen käyttäytymistavat
vanhempien niskaan ja vähän silittämällä tuonut esiin miesystäväsi tarinaa
mutta kun ne vanhemmat ...niin sitä sun tätä selitystä ?
Vanhemmilla on aina omat vanhemmat niin tästä ajatuksesta poikien
koitetaan nyt selvittää kuka isovanhemman isovanhempi on syyllistynyt
laiminlyömään kasvatuksen ja rakkauden jaon josta syystä vanhemmat
nyt käyttäytyvät huonosti aiukuisen miesystäväsi kotona.
Jos lapsi saa tosissaan huonoa kohtelua hän ottaa taatusti etäisyyttä
vanhempiinsa mutta nyt lapsi saa liian hyvää kohtelua.
Minusta vaikuttaa et olet tosissasi päättänyt siirtää aikapojan
tekemiset (huoran nimittelyt vanhempien vastuulle).
Silmät auki heti näin aamusta tällainen mies kohtelee naisiaan huonosti
hän on mustasukkainen persoonallisuus niin ja ne vanhemmat ovatko
he tehneet miehestä mustasukkaisen ?
Mitähän mahtaa tämä poikanen kertoa sinusta äidilleen kun mamma
on sinuun suutuksissa ex-puolisostaan on nähtävästy tullut
laadittua katkeraa testamenttia mammalle.
Tarinaasi voitaisiin jatkaa sitä mukaa kun avaat tekojen ja seurausten syyt
mutta kun se anoppi ?
Nyt viskot anopin nurkkaanja keskitytään miesystävääsi ja isään
poika ottaa usein mallia isästään ?
Olet kirjoitellut herttaisesti ja sydämmellisesti et oikein pahaa tekee
mennä sanomaan näitä sinun oman kultamussukan käyttäytymishäriöitä
mutta eivät tämän pojan tavat ole miesten valioluokkaan kuuluvia.
Tällaisin ajatuksin tänään lukiessani jatkokertomusta.
Ps ota yhteyttä miehen ex.-naisystäviin jospa heillä on antaa sinulle
enemmän faktatietoa suhteistaan miesystäväsi kanssa .
Mies ei näköjään muutu saamistaan ihmissuhdekolhuista vaan jatkaa
kanssasi samaa pelleilyä (huorasarjaa tarpeen tullen ,kettumaista kyttäämistä
mustasukkaisuuden merkeissä ).
Hei halloota nyt anopilla ratsastaminen saa jo olla eikö vain keskityt itse
juhlakalun isä- poika suhteeseen pojan isänisän taustoihin
sieltä löytyy sanomista. Isänisän puoliset naisjuttelut mitä aarteita
sieltä suvusta saat kaivettua esiin tai ruosteromua.
No jatkat kuinka vaan niin aina se anoppi nostetaan pinnalle kuivumaan. - Ruodot esiin
Ruodot esiin kirjoitti:
Kun olet tosissasi päättänyt kohdistaa aikuisen miehen käyttäytymistavat
vanhempien niskaan ja vähän silittämällä tuonut esiin miesystäväsi tarinaa
mutta kun ne vanhemmat ...niin sitä sun tätä selitystä ?
Vanhemmilla on aina omat vanhemmat niin tästä ajatuksesta poikien
koitetaan nyt selvittää kuka isovanhemman isovanhempi on syyllistynyt
laiminlyömään kasvatuksen ja rakkauden jaon josta syystä vanhemmat
nyt käyttäytyvät huonosti aiukuisen miesystäväsi kotona.
Jos lapsi saa tosissaan huonoa kohtelua hän ottaa taatusti etäisyyttä
vanhempiinsa mutta nyt lapsi saa liian hyvää kohtelua.
Minusta vaikuttaa et olet tosissasi päättänyt siirtää aikapojan
tekemiset (huoran nimittelyt vanhempien vastuulle).
Silmät auki heti näin aamusta tällainen mies kohtelee naisiaan huonosti
hän on mustasukkainen persoonallisuus niin ja ne vanhemmat ovatko
he tehneet miehestä mustasukkaisen ?
Mitähän mahtaa tämä poikanen kertoa sinusta äidilleen kun mamma
on sinuun suutuksissa ex-puolisostaan on nähtävästy tullut
laadittua katkeraa testamenttia mammalle.
Tarinaasi voitaisiin jatkaa sitä mukaa kun avaat tekojen ja seurausten syyt
mutta kun se anoppi ?
Nyt viskot anopin nurkkaanja keskitytään miesystävääsi ja isään
poika ottaa usein mallia isästään ?
Olet kirjoitellut herttaisesti ja sydämmellisesti et oikein pahaa tekee
mennä sanomaan näitä sinun oman kultamussukan käyttäytymishäriöitä
mutta eivät tämän pojan tavat ole miesten valioluokkaan kuuluvia.
Tällaisin ajatuksin tänään lukiessani jatkokertomusta.
Ps ota yhteyttä miehen ex.-naisystäviin jospa heillä on antaa sinulle
enemmän faktatietoa suhteistaan miesystäväsi kanssa .
Mies ei näköjään muutu saamistaan ihmissuhdekolhuista vaan jatkaa
kanssasi samaa pelleilyä (huorasarjaa tarpeen tullen ,kettumaista kyttäämistä
mustasukkaisuuden merkeissä ).
Hei halloota nyt anopilla ratsastaminen saa jo olla eikö vain keskityt itse
juhlakalun isä- poika suhteeseen pojan isänisän taustoihin
sieltä löytyy sanomista. Isänisän puoliset naisjuttelut mitä aarteita
sieltä suvusta saat kaivettua esiin tai ruosteromua.
No jatkat kuinka vaan niin aina se anoppi nostetaan pinnalle kuivumaan.Alkoholin kirot
-työttömyys
-taloudelliset vaikeudet
-Ihmissuhteet kariutuvat
-perheet hajoavat
-naisystävät eivät enää jaksa katsella Jepen juomista
- ystävät auttavat aikansa ja vanhempain apu kestää siihen asti
kunnes hoksaavat avun menneen kankkulan kaivosta alas.
Ainoa oikea apu tilanteeseen tulee Jepeltä itseltään.
Kysyit miksi Jeppe juo ?
Jeppe Jepenpoika juo siitä syystä kun hänellä on alkoholi riippuvuus.
Miksi Jeppe ei hae ongelmaansa apua ?
Koska Jepen mielestä hänellä ei ole mitään ongelmaa
Jeppe Jepenpoika on vielä nuori kaveri kolmikymppinen tätä rataa hän
ehtii juoda karille monet ihmissuhteensa .
Moni mies on juonut itsensä siihen pisteeseen jossa ainoa apu on saatavilla
virkavallan avustuksella saatettu hoitoonohjaus.
Monella Jepellä on ihan normaalit vanhemmat löytyy myös alkoholisoituneita
vanhempia ja sisaruksia .
Monella Jepellä on sukulaisia joille juominen ei ole ongelma
Ei ole olemassa erikseen sukutaustaa joissa Jepen ongelmat ratkeavat
kun vanhemmat,sisarukset,isoisät,serkut ovat sellaisia kun ovat.
Huhutaan syy löytyy geeniperimästä mutta oli syy mikä hyvänsä Jeppe juo pitkään
ja hartaasti kunnes terveys pettää siihen loppuu Jepen juoppoputki.
Jepen pelastusrengas
Jeppe itse ymmärtää kuuluvansa riskiryhmään - Ainoa pelastus
on täysi raittus
Surullisia tarinoita
Alkoholi levittää katkeraa myrkkyä ympäristöön.
Alkoholimyrskyt
ovat hajoittaaneet monet mökit ja töllit lunastuskuntoon.
Alkoholistien ihmissuhteet jättävät jälkeensä lasisia sirpaleita jotka vuotavat rikki revittyjä
sydämiä.
- muuan yltä
Olispas kiva lukea sanansuoltoasi blogeistasi.
Tai ehkä me kumpikin jo kommentoimme toisiamme blogimaailmassakin :) - what?
No muih taas... meni vähän ukkosta potiessa tämä päivä... se aina aihaeuttaa järjettömän päänsäryn ja olo on kuin mato matalalla. En tiiä liekkö kellä muulla samaa ongelmaa, mutta meikä on kyllä kävelevä ukkostutka...
Joo kiitoksia taas vastauksista, noita on niin helpottavaa lukea.
Minä tuossa koitin etsiä jo näiden miehen exien puhelinnumeroita, kaikki on salaisia ja facetiedoista ei löydy. Kertoohan sekin jo jostain. No salainen on kyllä mullakin johtuen ihan siitä että jossain vaiheessa työjuttuja piti hoitaa jopa öisin, nyt oon oppinut...
Ruodot esiin hei.. tajuan hyvin pointtisi.
Ja mitä tuossa asiaa mietin niin siellä perheessä tietääkseni ei sitä rakkautta, hellyttä ja läheisyyttä osoiteta kukaan toinen toisilleen.
Aiemmin mies kertoi että hänen kaksois-siskonsa mies oli saanut anopilta ihan saman kohtelun kun minä nyt. Se juolahti päivällä mieleen.
Minullahan ei ole ollut kunniaa tutustua hänen kahteen sisarukseensakkaan, käyttäytymismalli on ihan sama, niin että ikävä kyllä tän vaan täytyy olla kotoa opittu käytös.
En oikein tajua mikä siinä oikein on; eristäytymisessä ja eristämisessä, onko se jotenkin jaloa.
Kun tämä koko kööri on ihan tavallisia duunareita, ei mitään rennyharlineita tai missuomia. Muut sisarukset on viisauttaan muuttaneet täältä etelä-Suomeen ja käyvät noin kerran vuodessa.
Siskon mies saattaa humlapäissään soitella joskus keskellä yötä mutta siinäpä se.
Taas siis törmäyskurssi- minä kun oon semmonen viimesen päälle räpättäjä, pärpättäjä ja taion tarjoilut vaikka pienistä kivistä, nautin vieraiden seurasta niin outoahan se on jos pitää olla "nyrkin ja hellan välissä".
Ikävä tunnustaa mutta olen joskus kyllä tullut mustelmilla kotiin.
Koitin painaa asian villasella, mutta kun oli taas semmonen päivä että siellä hotel Calfiorniassa oli pyörähtäneet aa:t useampaan otteeseen, se oli ei nyt mut edellisen juhannuksen jälkeen.
No tilanne kärjistyi ja minä sain sitten maksaa viulut.
Anoppi oli ensi töikseen tokssut että tulikos sitä koko juhannus ryypättyä ja siitä eteenpäin pälä pälä pälä.
Ite asiassa me tehtiin kuvauksia sillonkin, tottakai sitä tuli muutama viinilasillinenkin nautittua jussin kunniaksi mutta ei tosiaankaan mitään räkäkännejä. Se kuvaaminen ja valojen kanssa kikkaileminen on aika tarkkaa puuhaa... sadasta otoksesta ehkä kaksi menee läpi.
No anyway- kun sitten välillä tulin kotia ajamaan kuvia omiin tiedostoihin ja palasin takasin, heti näkyi se musta pilvi miehen pään päällä. Itsekkin olin aika väsynyt ja ilmeisesti sanoin jotain
liikaa (siis tosiaan, puhun kyllä liikaa) tai sit liian vähän, siihen kampesi vielä joku kaveri kertoilemaan parisuhdehuoliaan.
Olin sen verta väsy et sanoin meneväni katsomaan telkkua, jutelkaa te. Menee hetki ja mies tulee perästä kysymään etkö aio tulla seuraan ? Sanoin että kun ei nyt ihan vielä niin sillonkos sitä lähettiin... Kurkkuotteella raahasi keittiöön ja huusi että sinähän tulet ja painoi maahan. Se kaveri sai kädet pois kurkulta.
Minä oon harrastanut itsepuolustusta mutta hyökkäys takaapäin on hieman vaikempi juttu, en keksinyt millä ottella nopeasti saan itseni irti ja sitten alkoi loppumaan happi.
Tuossa tilanteessa pitää olla älyttömän rauhallinen, yhtään ei saa kamppailla vastaan koska se vain yllyttää. Laskea kädet sivulle alas
ja miettiä millä liikkeellä tästä päästään irti. Koitin rannelukkoa mutta kun silmissä jo sumeni niin laskin vaan sekuntteja ja siinä se kaveri sitten alkoi tempomaan miestä pois päältä että älä nyt tapa sitä herrajumala sentään.
Sijaiskärsijä- ei meillä keskenämme mitään kränää sitä ennen ollut.
No sain kopattua puhelimen, avaimet, kengät ja läksin ihan hitaan rauhallisesti takaisin kotiin jossa olinkin taas useemman päivän jolloin Jeppe Jepenpoika sitten siirtyi "harrastuksiensa" pariin.
Tää selvitettiin ja lopulta annoin anteeksi, toista kertaa en antaisi ikinä.
Loppu"kevennys"
Olen opettanut molemmille tytöille nämä itsepuolustuksen alkeet.
Vanhempi oli ollut yöllä grillijonossa ja joku satakiloinen äijänköriläs oli tarttunut kiinni ranteesta. Tyttö sairastaa rannereumaa, on korkkarit jalassa ja tonttuhattu päässä 156/54. Sisukas kun mikä.
No siitähän tämä meidän punatukka sisuuntui, otti ja vinttasi olanyliheitolla äijän kanveesiin sekä upotti rakennkynnen niskaan.
Äijä sitten kutsui poliisit paikalle. Mulla soi puhelin 3.30
-äiti minä täällä , ootko hereillä
-no nyt oon, mitäs nyt ?
-oon poliisilaitoksella syytettynä pahoinpitelystä
-täh ?
-niinkun heitin yhden äijän katuun ja siltä kuulema katkesi kultaketju
-hah hah hah haa... (ei voinut kun nauraa)
-älä siellä yhtään naura. poliisit kävi justiin ja kysyi kukas tämän teki ? nostin kättä että minä ! ja ne poliisit meni jonnekkin nurkan
taakse kanssa nauramaan. Mutta muista että mummolle ei saa kertoa.
Likka oli silloin 23 vee ja pääsi lehtiin..
loppu hyvin kaikki hyvin, ei mitään syytettä koska paikalla oli niin monta todistajaa
Sadevesitynnyrit täyttyy, nyt uutta kehiin, kuullaan taas :o) - Ruodot esiin
Vanhukset taitavat seurata ihan tosissaan poikansa juomatapoja siihen
päätökseen tulin lukiessani kirjoitustasi.Ovat huolissaan pojan tekemisistä
ja tekemättä jätämisistä kertoilee myös "rakkaudesta ja huolenpidosta"
tämä vain ei ole avustavaa huolenpitoa vaan kontrolloivaa .
En tiedä missä määrin poikaa on hellitty vaikuttaa et liikaa annetaan löyhää
kun on kysessä alkoholiongelmainen ihminen .Vaikea asia kun vanhemmat ovat
nähneet pojan alamäkeen luisun yritttävät nyt paikkaila poikansa tekoja.
.
Siinä vaiheessa jos minuun käydään käsiksi noin raa`alla tavalla olisin
pakittanut miehen kartanolle. .
Oletan uuden miehesi olleen sinulle surutyön jälkeen vain miehen ja naisen
läheisyyden tarvetta josta puuttuvat muut yhteenmuuttoon tarvittavat
palaset.Nämä palat ovat alkoholin,työttömyyden,väkivallan,saamattomuuden
perustarpeita miehen" jokapäiväistä" elämää.
Sinulla on ihanat tyttäret ja oma elämä voit jo hyvin miehesi menetyksen jälkeen
sinulla on kaikkea hyvää omasta takaa miksi särkeä tätä kuvioita jonkun
moukkamaisen miehen käytöksen vuoksi.
Anteeksi kun sanon sinulle "rakkaasta ihmisestä näin "mutta en näe
muuta tapaa ilmaista asiaa.
Sitä ovatko vanhemmat kyenneet antamaan rakkautta tai läheisyyttä voin edelleen
sanoa.
Vanhempiaan kukaan ei voi valita ja jokaisella vanhemmalla on oma
elämänkerta omien vanhempien kautta nähtävissä.
Ainoa tehtävä jos vanhemmat ovat kyvyttömiä huoltamaan
riittävästi lapsistaan on koittaa löytää parempia ratkaisuja oman vanhemmuuden
toteutumiseen
Kun lähdemme vanhempien syyttely linjalle poistuu aikuisen ihmisen omat mahdollisuudet
toimia toisin näin hävitetään oman kehittymisen mahdollisuudet.
On monia perhetilanteita näissä ympyröissä ei juurikaan rakkaudella ollut edes sijaa
vaan kaiken huomion on vienyt vanhempien omat vaikeudet ja lapset jääneet
syrjään.Kaikesta huolimatta usein lapset ovat selviytyneet normaaliin elämään
Usein kykenevät paremmin huolehtimaan itsestään ja omista tarpeistaan
Tällä hetkellä saa tukea omiin vaikeuksiin yhteiskunnankin taholta jos
näitä mahdollisuuksi ei käytä mitä on tarjolla putoaa vanhempien vastuulle
kuten miesystäväsi jonka ainoa tavoite tulisi olla omasta elämästä
vastaaminen .
Kun Jeppe juo sillä on jano eikä jano juomalla sammu .- what?
No hyvää huomenta vaan taas.. vaikka alkahan tuo päivä meikäläisittäin olla jo pitkällä.
Illalla tein vielä ajelun miehen talon ohi kun en usko tekstiviestien tai sähköpostin taikaan, siellähän sitä taas olikin
koko vanha jengi koolla taas niin että nyt päätin lopullisesti- antaa olla.
Paha juttu kun se on siinä kauppamatkan varrella ja pitäsi kiertää pitkä lenkki että pääsis toista kautta.
No mutta- kaitpa tähän tottuu- katselemaan toiseen suuntaan.
En minä oikein usko että tämä on surutöyn jatketta, se on jo tehty niin että sen asian olen hyväksynyt vaikka eihän se koskaan mielestä häviä kun on ne 2 elävää todistetta.
Tietenkin jokainen kaipaa läheisyyttä ja lämpöä elämäänsä sekä
myös tasavertaista kumppania, jonka kanssa myös arki sujuu.
Ja ennen kaikkea se. Kyllähän tuolta kyliltä oisi mukaan lähtijöitä pilvin pimein mutta eihän siitä saa kun pahan olon.
Olen liikenteessä sillä periaatteella että hyvää en saa, huonoa en
huoli ja jaksan kyllä ootella jos se sielunkumppani sattuis jostain
vielä putkahtamaan.
Ja niitä todellisia ystäviä- jotka kulkevat rinnalla myös pahoina aikoina, on muutamia, osa myös miehiä.
No tänä aamuna kävikin täällä yksi mies-kaveri siis kaveri-mies
(sinkku) aamukahvilla ja korjaamassa tytön fillaria. Samalla käytiin sitten läpi tätä revohkaa. Hänellä on täysin terveet suhteet sukulaisiinsa ja hyvä saada miehen järkevää näkövinkkeliä asioihin, me naiset hörhötään joskus ihan liikaa.
Vieläkin naurattaa hänen viimeinen kommentti asiaan:
Höh. unohda jo se .....kadun sekarotuinen seisoja.
Meinasin tikahtua nauruun, oli niin sattuvasti sanottu, miehellä on
nimittäin tapana seisoa pönöttää postilaatikon kupeessa nortti huulessa. Seisoo vain, tekemättä mitään.
Se on kai sitten ulkoilua ?
Odottaa pelastajaa ?
Päivä alkoi hyvissä merkeissä, ja kultaakin kalliimpia on nuo ystävät joiden takia ei kertakaikkiaan tarvitse pingottaa, voi olla ihan vaikka miten räjäytyskokeita tehneen einsteinin näköinen
(no sitä todelläkin välillä on työn tuiskeesa), joten tätä sitä taas elämään kaipasi.
jassådär- rännimiehet tuli... iloista päivänjatkoa ja kuullaan taas
Jännä juttu se- että parisuhteessa ystävät tahtoo jäädä taka-alalle,
onhan ne siellä jossain ja pitäisi koittaa pitää suhteita vaan yllä.
Mutta sitten esmes se mustasukkaisuus... vaikea yhtälö luovia. - Minnikäinen
"Tällä hetkellä saa tukea omiin vaikeuksiin yhteiskunnankin taholta jos
näitä mahdollisuuksi ei käytä mitä on tarjolla putoaa vanhempien vastuulle
kuten miesystäväsi jonka ainoa tavoite tulisi olla omasta elämästä
vastaaminen ."
Tuo loppukiteytys oli mun mielestä todella hyvin sanottu! Omia vanhempia ei voi loputtomasti tuijotella vaan täytyy tosiaan osata itsenäistyä kaikilla tasoilla ja ymmärrettävä se että aikuinen ihminen on todellakin velvollinen rakentamaan itse oman elämänsä. Jos näin ei tee, niin jää juurikin sinne oman lapsuutensa vangiksi. Se on itseasiassi isokin vaihe elämässä joka täytyy käydä läpi. Kaikilla ei ehkä riitä siihen voimia, koska sehän tarkoittaa täydellisen vastuun ottamista omasta itsestään ja elämän realiteettien hyväksymistä. Periaatteessa vanhemmat, jotka hyysäävät aikuisia lapsiaan ovat jollain lailla syyllisiä, mutta mikään laki ei estä yli 18 vuotta täyttänyttä itsenäistymästä ja irrottautumusta hankalistakaan vanhemmista. Jokainen tekee sen valinnan itse. Niissä tilanteissa, joissa vanhempi/vanhemmat ovat täysin alistaneet aikuisen lapsensa kontrollinsa alle voi ainut keino itsenäisyyden saamiseksi olla esimerkiksi kauas muuttaminen ja yhteydenpidon rajoittaminen vaikka kuinka tämä kontrolloiva vanhempi laittaisi hanttiin. - what?
Minnikäinen kirjoitti:
"Tällä hetkellä saa tukea omiin vaikeuksiin yhteiskunnankin taholta jos
näitä mahdollisuuksi ei käytä mitä on tarjolla putoaa vanhempien vastuulle
kuten miesystäväsi jonka ainoa tavoite tulisi olla omasta elämästä
vastaaminen ."
Tuo loppukiteytys oli mun mielestä todella hyvin sanottu! Omia vanhempia ei voi loputtomasti tuijotella vaan täytyy tosiaan osata itsenäistyä kaikilla tasoilla ja ymmärrettävä se että aikuinen ihminen on todellakin velvollinen rakentamaan itse oman elämänsä. Jos näin ei tee, niin jää juurikin sinne oman lapsuutensa vangiksi. Se on itseasiassi isokin vaihe elämässä joka täytyy käydä läpi. Kaikilla ei ehkä riitä siihen voimia, koska sehän tarkoittaa täydellisen vastuun ottamista omasta itsestään ja elämän realiteettien hyväksymistä. Periaatteessa vanhemmat, jotka hyysäävät aikuisia lapsiaan ovat jollain lailla syyllisiä, mutta mikään laki ei estä yli 18 vuotta täyttänyttä itsenäistymästä ja irrottautumusta hankalistakaan vanhemmista. Jokainen tekee sen valinnan itse. Niissä tilanteissa, joissa vanhempi/vanhemmat ovat täysin alistaneet aikuisen lapsensa kontrollinsa alle voi ainut keino itsenäisyyden saamiseksi olla esimerkiksi kauas muuttaminen ja yhteydenpidon rajoittaminen vaikka kuinka tämä kontrolloiva vanhempi laittaisi hanttiin.Sadetta pidellessä (vaihteeksi..); hyvä Minninkäinen, olen samaa mieltä kanssasi.
Perheyhteisö on perheyhteisö, eikä siitä nyt silleen kuulu kokonaan irtautua mutta se itsenäisyys kuuluisi saavuttaa elämän jossain vaiheessa. Tulla isoksi ja aikuiseksi, ottaa vastuu itsestään ja jopa muista ihmisistä. Kuten esim puolisosta ja lapsista.
Näköjään kaikista ei siihen vaan ole.
Alistetussa asemassa oleva ei hakeudu avun piiriin vaan antaa mennä meinigillä mennään päivästä toiseen. Puuttuu kunninanhimo ,tavoitteet, ego saattaa olla ohut kuin köyhän miehen kelkkanaru.
Ihaillen katselin tänään yhtä uutta asiakasperhettä.
Iloiset vanhemmat, hyvinkäyttäytvät lapset 5 kpl, ja pääsen, siis oikeasti pääsen olemaan osana heidän suurta juhlaansa kun koittaa se H-hetki. Kyseessä uusioperhe, jossa on sinun, minun ja meidän lapset. Se jos mikä vaatii paljon, ottaa vastuu myös puolison lapsista sekä omasta hyvinvoinnista. Kasvattaa, elättää, pitää huolta, olla läsnä positiivisesti.
Kokemusta on myös samassa tilanteessa olevasta 7-lapsisesta porukasta jossa kirosanat olivat arkipäivää, ja sielläkään aa:t eivä tehneet muuta kuin toivat joskus lauantaipussin lasten riideltäväksi.
Vanhemmat täysin uupuneita koko hela tilanteeseen.
Heikkous on vahvuutta silloin kun sen voi myöntää, mutta alistaminen / sen tilan hyvksikäyttö on sitten toinen juttu.
Lauseet: et sinä siihen kuitenkaan pysty, et sinä sitä kuitenkaan sitä osaa jäävät kaikumaan päähän niin että lopulta niihin uskoo itsekkin. (taas viittaan anoppiin..... sorry)
Vaatii hurjaa ponnistautumista päästä siitä irti ja tosiaan voimat ei välttämättä riitä. Paikkakunnan muutto saattaa olla ylitsepääsemättömän vaikeaa ja sehän on hyppy tyhjyyteen kun se ns "turvarinki" puuttuu ympäriltä.
No jos peilaa taas tähän mun e.m tilanteeseen: en ole mikään pelastaja, en puolisoni elättäjä, en psykologi. Ihan vaan pelkkä ihminen. Tottakai kaikissa on ne omat ominaisuutensa ja outoutensa.
Tai sitten sanoin : kukaan ei ole täydellinen, minustakin puuttuu vikoja :o) ( no tsoukki tsoukki)
Tämä keskusteluketju on ollut todellakin hedelmällien ja Auttanut Ahdistunutta Karhua Hädän Hetkellä -Nalle Puh-
Kiitän siis vilpittömän lämpimästi suorista ja epäsuorista kannanotoista joita tähän mennessä on tullut.
Jokohan se sade vähän lakkais-- back to business-- mutta voikaa kaikki hyvin ja kuullaan :o)
- what?
Huomenta vaan taas kaikille, hyvää semmoista :o)
Täällä alkaa tämä myrsky vesilasissa taantumaan.
Koitin eilen hakea tavaroitani pois mutta ketään ei ollut
kotona. Jätin lapun postilaatikkoon että pakkais valmiiksi
ja ilmottaa kun voin hakea
= eli siis sillon kun siellä ei ole ketään muita paikalla.
Muuten alkaa taas huomaamaan sinkkuelämän hyvät puolet.
Hartiat on laskeutuneet alas korvista, verenpainemittari ei enää piippaa punaisella, ne ystävät joihin tuli vähän etäisyyttä olen käynyt läpi ja välillä nautin vaan ihanasta rauhasta. Keskittyminen
hommiin on paljon parempi kun ei yhdellä aivolohkolla tarvitse koko
ajan miettiä toisen huushollin asioita.
Aa:t näin kauppareissulla, eihän nuo edes terverhineet mutta
so what.
Ja : vaikka ootin sitä ikävä / katumisvaihetta niin eipä ole ainakaan toistaiseksi tullut, niin että tämä oli sitten kai ihan oikea ratkaisu ! - Anonyymi
Mitä teen asun asun nais ystäväni kanssa kerrostalossa ja anoppi on asunut meillä pari kuukautta koska on meni kämppä alta ja luottotiedoton alkoholisti nykyään eikä millään lähe saako heittää väkisin ulos vaikka väkivalloin sen kaikki tavarat on vienyt tilanne asunnosta ja tehny siitä oman kotinsa ja ei edes ole kirjoilla
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1082142Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1191656- 1241530
En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061347Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751266- 681175
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4891167IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88963Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9942Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138886