Aikamme suurimpiin fiktiivisiin figuureihin valkokankaalla kuuluva Catherine Tramell (näyttelijä Sharon Stone elokuvassa Basic Instinct) saa yhä viluni värisemään.
Jo se että kuvankaunis nainen on sekä kirjailija että omistaa punaisen urheiluauton ja on siten sekä seksuaalisesti että älyllisesti vapaa yhteiskunnan sidosryhmistä sekä että siinä esiintyvästä henkisestä latteudesta toteuttaa muuta kuin itseään ja onttoja halujaan (menestys & seksi), riittää minulle siinä viite kehityksessä että sukunimestä Tremell tulee oitis mieleen jotain kauheaa.
Tuo nainen oli vapaa. Mutta millainen oli tuo vapaus.
Eilen Mustikkamaalla katselin naista joka tuijotti leppien alla makaavaa lokinraatoa ilmeettä. Hän ikään kuin analysoi olennon mätänemistilaa, sitä aikaa, kun se katoaisi jäljettömiin rannalta.
Näky oli kaunis.
Minusta taas elokuva oli aivan nauretta ja ontto kuvaus tylsän mielen viilailemasta mutterimuijasta, jota bylsi joku kurkkusyöpäpotilas.
(aaltoilevaa naurua)
Jo se että kuvankaunis nainen on sekä kirjailija että omistaa punaisen urheiluauton ja on siten sekä seksuaalisesti että älyllisesti vapaa yhteiskunnan sidosryhmistä sekä että siinä esiintyvästä henkisestä latteudesta toteuttaa muuta kuin itseään ja onttoja halujaan (menestys & seksi), riittää minulle siinä viite kehityksessä että sukunimestä Tremell tulee oitis mieleen jotain kauheaa.
Tuo nainen oli vapaa. Mutta millainen oli tuo vapaus.
Eilen Mustikkamaalla katselin naista joka tuijotti leppien alla makaavaa lokinraatoa ilmeettä. Hän ikään kuin analysoi olennon mätänemistilaa, sitä aikaa, kun se katoaisi jäljettömiin rannalta.
Näky oli kaunis.
Minusta taas elokuva oli aivan nauretta ja ontto kuvaus tylsän mielen viilailemasta mutterimuijasta, jota bylsi joku kurkkusyöpäpotilas.
(aaltoilevaa naurua)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huomenta :) Oletpa analyyttinen tänään. Hapokastakin?
Ihan Vissua vetelen ja meduusojen lillumista ihmettelen.
Niinkö. No mut elokuva on minustakin nauretta ja ontto kuvaus siitä, mikä olevinaan vois tyydyttää päivän tarpeet, mutta halusit vielä sivaltaa todellisuudella.
Miten todellisuudella sivalletaan?
Muuten kyllä mun annuaalinen lokkiteema on aika briljantti, jotenkin luovalla tavalla esillä, framilla. Tässä kyseisessä teemassa tuntuu olevan koko ihmiselämän pinnallisuuden syvyys esillä. Ehkä jopa on.
(kirkuvaa naurua satunnaisilla laukauksilla)
Missä viipyvät saatanalliset säkeet?
Vaikka tässä:
Minä olen lokki.