ahdistaisiko sinua?

kodinvaltaaja

olen viime aikoina majaillut paljon mieheni luona, vaikka omakin kämppä on. siellä yövyn 1-2 yötä viikossa, vain silloin kun on paskamainen olo (masennus, ahdistus, syömishäiriö yms muuta mukavaa) ja heti kun nousen kuilustani, palaan miehen asuntoon. suhteemme on kestänyt lähes viisi vuotta, koskaan ei olla virallisesti yhdessä asuttu, ensimmäiset alle pari vuotta seurustelimme, jonka jälkeen mies jätti minut, samoihin aikoihin muutin vanhempien luota omaan asuntoon. tämä mieheni asunto on minulle kuitenkin enemmän koti kuin yksikään omista asunnoistani, enemmän kuin ehkä lapsuudenkotinikaan oli. viihdyn täällä, tiskaan, siivoan, pesen pyykkiä, haluan pitää kodin puhtaana ja kauniina - sisustusvimmakin meinaa iskeä, mutten tyrkytä omia ideoitani, vaikka ostokset maksaisinkin. oman asuntoni olen sisustanut juuri niin ihanaksi kuin tahdoin, mutten siellä ollessani osaa siivota, tiskit on oikeasti homeessa, ja pyykkituvalla vierailin viimeksi varmaan kolme kuukautta sitten. rahankäyttöäni en kykene hallitsemaan - kuten en mitään, mikä itsekuriin liittyy - mutta mieheni kanssa mietin mitä oikeasti tarvitsen ja mitä hän tarvitsee, ja muutoinkin pystyn pitämään itseni suht maanpinnalla.

olen riippuvainen hänestä, työpäivinä yritän olla soittamatta etenkin, jos hänellä on vapaapäivä - puhelun jälkeen työnteosta ei tule mitään. joko haluan vain miehen tai ajaudun paniikkiin, jos hänellä onkin muita suunnitelmia. toivon, että hän näkisi kavereitaan eikä istuisi koneella, mutta tänäänkin kun hän on kavereidensa kanssa, olen ahdingossa. en viitsi soittaa ja kertoa olevani taas hänen luonaan, koska se ärsyttäisi häntä - toki se, että olen täällä "salaa" ärsyttää myös - ja hän saattaisi lähteä aikaisemmin minun takiani. huomasin ajattelevani, etten ilmoita hänelle, että jos hän törmää johonkin naiseen, voi lähteä sen matkaan minua miettimättä. tänne se tuskin muijaa toisi, koska suihkussa on hylly saippuoilleni, vaatteitani roikkuu narulla ja makkarin lattialla, harva muija uskoisi miehen juttuja, että "ne on mun kaverin". ajattelen myös, että kyseinen nainen voisi olla niin epätoivoinen/välinpitämätön, ettei piittaisi vaikka sekaantuisikin mieheen, jonka kodissa näkyy myös naisen kädenjälki.

menen näiden mun kuvitelmien kanssa liian pitkälle ja kyllähän mua pelottaa, että niin kävisi. olemme kuitenkin myös ystäviä, jollain tapaa sielunkumppaneita, että vaikka hän haikailisi toisen eukon perään, olisin onnellinen hänen puolestaan, jos se eukko hänet onnelliseksi tekisi. olen kuitenkin vuosien aikana huomannut, ettei hänellä ole arvostelukykyä muijien suhteen, joko ne jäävät epätoivoisesti roikkumaan, sepittävät valheita tai ovat muuten vaan ääliöitä - olen yksi esimerkki huonosta naismausta, meidän suhteemme vaan on kestänyt paria panoa kauemmin.

jos häneltä kysytään, me siis ollaan kavereita. väittää niin minun seisoessa vieressä, eikä myönnä vaikka kaveri nauraisikin päinnaamaa. ihan sama se mulle on, kun todellisuudessa tiedän, että tunteet on muutakin kuin mitä kavereita kohtaan. ei niitä ääneen tarvitse sanoa. en tiedä, rakastaako hän minua, ei ainakaan myönnä, mutta jos suhde on ollut näin kuoppainen enkä tosiaan ole helppo ihminen ja kestänyt silti näin kauan, ja ympärille katsoessani huomaan, että harvalla "oikeasti" seurustelevalla on sellaista yhteyttä ja niin paljon yhteistä kuin meillä, on tunne varmasti jotain rakkauden kaltaista. ajattelen, että sama se mulle rakastaako, mutta panttaan omia tunteitani ja loukkaannun pikkujutuista, koska ei rakasta. oli rakkautta tai ei, kiintymystään ja sitä, että haluaa olla kanssani, hän ei myönnä - eihän mun silloin tarvitsisi jatkuvasti olla varpaillaan ja laukut pakattuna.

selitykseni meni vähän syvemmälle kuin oli tarkoitus, mutta jos joku on viitsinyt lukea tähän asti, haluaisin kysyä teiltä miehiltä - etenkin hellyydenkipeiltä sitoutumiskammoisilta muka itsenäisiltä omantienkulkijoilta.... justjoo - mitä meinaa kun mies on antanut avaimensa noin vuosi sitten ja antaa naisen olla kotonaan ja sitä haluaakin? on itse suht siisti, mutta eukko levittelee kamojaan huolimattomasti, siivoan kyllä hänen jälkensä, mutten omiani, ja on kuin kotonaan vaikka kylässä. en tiedä olenko kotonani vai kylässä. kotini on siellä, missä kotini ei ole, siltä musta tuntuu. mutta mitä mieheni voisi ajatella tästä? miksi hän haluaa antaa avaimensa ja minun olevan täällä, jos olemme vain kavereita? suhdetta on takana kuitenkin melkein viisi vuotta ja ollaan molemmat reilusti yli kahdenkymmenen. ahdistaako naisen tavaroiden näkeminen kotonanne?

5

90

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kun minä olin ensimmäisen avoliittoni jälkeen sinkku, oli kämppäni kuin yleinen asuntola. Siellä majaili kavereitani, naisia ja alivuokralaisia. Minusta on aina ollut mukavaa, kun on ihmisiä ympärillä. Etenkin, kun minä kuitenkin olin herra talossa. Toisten nurkissa ja heidän säännöillään tulisin päivässä hulluksi.

      Vaan tuosta tilanteestanne en osaa juurikaan sanoa. Olette läheisiä, mutta ette kuitenkaan mittapuuni mukaan seurustele. Voihan sitä tietysti hengailla vuosikausia. Siinä vaan tuppaa käymään niin, että silloin ei tule etsittyä sitä oikeaa ihmistä, jonka kanssa voisi ja haluaisi jakaa elämänsä.

      Ps. Jos haluaa vastauksia, kannattaa tekstiä tiivistää.

      • ap

        joo, meni vähän pitkäksi tuo teksti, mutta kiitti vastauksestasi:) juuri se, että me luultavasti vain kulutetaan aikaa yhdessä, toistemme kanssa kun ei muitakaan ole, surettaa mua. on varmasti olemassa paljon hyviä naisia ja miehiä, jotka meille sopisi. kuitenkin rakastan häntä ja haluaisin yhteisen tulevaisuuden, mutta hän ei ehkä ja se on ok.

        harvemmin mies päästää ketään (muuta) kaveriaan kämppäänsä, tuskin on ikinä kutsunut kuin synttäreille ja joskus pitää olla hiljaa, jos yksi tietty kaveri eksyy kolistelemaan ovea. eli ei ole kovin vieraanvarainen ja seurallinen ihminen, mikä on aina vähän harmittanut. mutta ihana, että sunlaisia ihmisiä on, jotka ihmisten seurassa viihtyvät:)


    • PlatosMorbidDust

      Ahdistaisi. Paljon.

    • alv-liskot

      minua ahdistaisi se, jos jonkun terveys ja hyvinvointi olisi noin tiukasti kiinni minusta. Itse asiassa... se mies jonka kanssa elin pitkään, sanoi minulle aina ettei kestäisi ilman minua ja niin edelleen. Väitti niinkin päin, etten minä kestäisi ilman häntä. Aika tasapainoton henkilö.

      No, olenhan minäkin, kaikki ovat jonkun verran. Silloin olin vielä enemmän. Mutta niin tasapainoton en kuitenkaan ollut, ettenkö olisi "kestänyt" ilman häntä. Lopulta tuntui siltä että koko homma perustuu kiristykseen ja manipulointiin, ja lähdin menemään. Minun asiani kohenivat heti.

      Hänen väitteensä ettei kestäisi ilman minua, piti erinomaisesti paikkansa. Olihan tuo työtön alkoholisti jo valmiiksi, ja lähtöni jälkeen kaikki lässähti lopullisesti kasaan. Mutta en ymmärrä, miksi minun pitäisi siivota jonkun oksennusta ja kuunnella sitä että me ei kestetä mitään, kaikki on huonosti, onneksi minulla on sinut...

      No, varmaan tämän taustani takia tuo mitä kerrot kuulostaa jotenkin hyvin ahdistavalta.

    • ap

      nojoo, tajuan kyllä miksi vertaat mua entiseen mieheesi, en vaan oksentele mieheni kämppään enkä itke kurjaa elämää tai väitä, ettei hän kestäisi ilman minua. tiedän, että hän kestäisi, se on nähty, ja vaikka aina erojen tullen elämä näyttää mustalta, olen itsekin mennyt jotenkin eteenpäin. silloin on pakko elää hetki kerrallaan, ajan kanssa suunta alkaa näyttää selvältä. tyhmäähän se on, mutta kun ei ole ketään kehen takertua, on pakko yrittää oman itsensä takia.

      ehkä tämä on vaan sitä, että tulevaisuus pelottaa. en uskalla olla onnellinen, koska onnellisuus tekee oloni liian mukavaksi, että viitsisin tehdä juuri mitään, tylsistyn ja turhaudun omaan olemiseeni ja siitä seuraa kiukku ja masennus. eli siis keksin liudan syitä murehtia ja pelottelen itseäni, ettei hän halua olla kanssani, koska jos luotan, on se sama kuin heittäytyisin raiteille makaamaan.

      en tiedä miksi kirjoitin tän...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      277
      17688
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5676
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      123
      2642
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2162
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1795
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1047
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      973
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      941
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      941
    Aihe