Ihan vaan haluisin kysästä tulevaa aatellen, että juokseeko kaikki miehet karkuun, kun kerron että mulla on lapsi? Onko kaikki toivo uuden suhteen aloittamiseksi menetetty, koska olen ehtinyt lisääntymään? Tietää olla etsimättä, jos miehiä ei yh:t kiinnosta, ja voi sitten keskittyä muihin asioihin...
mitäs mieltä yh-äideistä?
Sammakkoinen
191960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...kyllähän se nii on, että aika moni juoksee karkuun. Ite oon eronnu ja kahden lapsen yh. Ensin luulin etten löydä ketään, mut nyt oon jo jonkun aikaan ollu yhdessä kivan miehen kans. ja lapsetki on tykänny. Ei kannata luopua toivosta vaik ei heti ketään löytyiskään!
Mun mielestä se on joku tyhmä myytti kun sanotaan että yh:t ei kiinnosta.
Jos naiseen tykästyy niin se on ihan sama on lapsia vai ei.
Mut mun mielestä sitä ei kannata ihan heti sanoa baaritiskillä...antaa kiinnostuksen ensin herätä :-) t.-mies-
kannattaa kertoa? En mä kyllä aatellutkaan iskurepliikkiä tyylin : moi. mä olen yh. ;)
No joo eihän sitä tienkään kannata alkamaan salailemaankaan. Mutta sit vaikka kun näkee toisen kerran.
Kyllä muuten moni sen heti sanoo..joskus tullu jo tokassa lauseessa :-/...ja sama homma näissä chateissa, jos nikki on yh-äiti30 niin kyllä se monet karkoittaa.
Onkohan yh-äipillä mitään omaa chattia tms. missä teihin vois tulla tutustumaan :-).
Etköhän sä mene hieman asioitten edelle ja liioittele tossa viestissäsi. Miehet ei muka tykkää.. ai kaikki miehet.. mihin muuhun voisi keskittyä miesten sijaan ? (tämä kiinnostaa ihan erityisesti!)
Turha tollasta on pohtia jos asia ei ole ajankohtainen, mutta tenava on jo tehtynä. Jos joku juoksee karkuun sillä että terveellä aikuisella naisella on lapsia, niin ehkä se on hyvä että tajuaa itse lähteä. Noin ongelmallinen suhtautuminen lapsiin ei voi olla näkymättä suhteessa, joten sellainen on ainakin mun kohdallani tuhoon tuomittu. Oikeasti maa on täynnänsä jopa yh-isiä, jotka etsivät kumppania, ja heidänkin toive taitaa olla, ettei naiset juokse karkuun lapset mainitessa. Onneksi tässä sinkuudessa ja yksinhuoltajuudessa ei ole yksin, voipi joskus osua kohdalle sellainen mies, joka itsekin on jo jotain elämästä oppinut.
Tähän mennessä kun olen lapsen kanssa liikkunut kaupungilla, miehet kyllä ovat vältelleet mua.
Asia on sikäli ajankohtainen, että olen vapaa nainen, mutta mikään kiire ei ole uutta miestä löytää.
Lapseen voisin keskittyä miehen etsimisen sijaan, ja niin oli tarkotus tehdäkin. Mulla on velvollisuuteni äitinä lasta kohtaan, mutta mulla on ihmisenä velvollisuus pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. En siis halua olla yksin, mutta en haluaisi kiirehtiäkään.
Toki saa, ja pitääkin pohtia asioita. Ennenaikaista sellasta vaan on etukäteen mietiskellä minkä ajankanssa näkee kuitenkin, ja lapsihan sulla jo on, asennoituu miehet miten asennoituu. Vai olisikko laittanut lapsesi vaikkaa löytölasten kotiin jos vastaukset olisi täällä ollut, jotta kyllä sun on nyt kaikki toivo mennyttä kun on se tenavakin jo hankittuna. TOKKO! Kohdalle osuu mitä osuu, ja kuinka suhtautuu mihinkin saavutukseen elämässä on yksilöllistä, eikä mitään yleismaailmallista. Aina on miehiä, jotka kiertävät kaukaa, ja aina niitä jotka pitävät vain postiviisena, että lapsi/lapsia on. Mun mielestäni on ihan se ja sama hyväksytäänkö vai ei, mulla on lapset ja pysyy sen aikaa kunnes lennähtävät tahoilleen. Siihen saakka mun lisäkseni on nämä "kaupanpääliset", jos ei halua niitä, ei sitten minuakaan tarvitse haluta. Simppeliä.
Sekin on äärimmäisen simppeliä, että erottuaan tajuaa, ettei naisen hyvinvointi välttämättä ole kiinni siitä onko miestä vai ei. Kokonaisuudessaan mulla ainakin on huomattavasti parempi olla vaikka miestä ei olekaan. Jos joskus kokee miehenpuutetta pitää vaan muistutella mieleen mitä muuta on paitsi: itsekästä puhelinohjauksella toimivaa sohvaperunaa, joka on joko kotona koomassa tai kavereitten kanssa kylillä. Aika pieni hinta tästä hyvinvoinnista.
mutta taidat olla jonkun verran pettynyt miehiin?
En tietenkään olis lastani hylännyt, jos lapsi ja mies ei sovi yhteen, niin antaa miesten sitten olla.
Mulla ei mies ollu sohvaperuna, vaan työnarkomaani, kumpi lie parempi, sitä en tiedä.
Ehkä mä vaan ajattelen asioita ihan liikaa. Täytyy koittaa keskittyy nykyhetkeen ja unohtaa tulevien pohtiminen. Jokatapauksessa tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää.
et tartuta sairasta asennemaailmaasi lapsiin.
Luulisin että vaikka sinä et enää uskalla kiinnostua ihmisistä, lapsillasi se saattaa vielä olla mahdollista.
Ei yksinhuoltajissa sinänsä ole mitään pahaa. Jos joku on halunnut tehdä lapsen, niin pitäähän sen naisen olla ihana.
Mutta se toinen mies, yleensähän lapsen tekoon sellainen tarvitaan, on se mikä häiritsee. Jo sana yh-äiti kertoo, että todennäköisesti naisen ex roikkuu ainakin jollain tapaa mukana maailman tappiin asti. Ja siitä minen tykkää.
että lapsen isä tulee kuvioissa olemaan ja pysymään. Ja senkin ymmärrän hyvin ettet siitä tykkää. Näin se silti on, ja toivottavasti se ei kaikille miehille tuota ongelmia.
Jos olet jo saanut jälkeläisen niin mihin sitten vielä pitäisi saada uusi mies? Jälkeläisten saantihan on elämän tärkein asia ja kun se asia on hoidettu voi keskittyä muihin asioihin. Ei sitten enää ketään toista tarvitse.
lisääntyminen. Mun mielestä jokaisella on oikeus rakastaa ja saada rakkautta.
Niin, ja ehkä mä haluaisin myös lisää päivänpaisteita (=lapsia) mun elämään. Mulla olis varmasti annettavaa vielä useammallekin lapselle.
Mihin muihin asioihin mun pitäis keskittyy?
että nykyään on huutava pula avohoitopaikoista, kun lukee millaisia ongelmia tänne kirjoittavilla ihmisillä on...
Eihän ne kaikki pakoon pötki, mutta aika moni kumminkin. Syyhän on tavallaan aika selvä. Kun tapaa jonkun uuden ihmisen niin eihän sitä heti rakasta. Aluksi on kiinnostunut. Jos toisella on lapsia miettiin kannattaako panostaa suhteeseen, kun löytyy niitäkin joiden tilanne on mutkattomampi. Raadollistahan tämä on, mutta kukapa ei ajattelisi omaa takalistoaan.
Ongelmahan on usein se ex-mies. Ei välttämättä se olemassaolo vaan se kun monet miehet on niin hulluja (ja naiset :). Niiden kanssa uusi isäpappa saattaa joutua liriin ja päästä hengestään yms. hauskaa. Kukapa nyt siihen viitsii alkaa.
Tosin onhan niitä miehiä, jotka ei piittaa asiasta , joten onnea kehiin! :-) Aina kannattaa yrittää.
puolen vuoden miettimisen jälkeen suhde tyssäsi tähän.
Itse en voisi kuvitella alkavani seurustelee yh:n kanssa, koska en ole itsekään vielä valmis isäksi enkä tiedä olenko koskaan. Mutta kaikki on tietysti tapauskohtaista, jos muuten synkkaa niin ei se lapsi välttämättä haittaa. Sen sijaan se toinen mies mahdollisesti mustasukkainen exä haittaa.
Varmasti on vientiä. Itse jos olisin sinkku tapailisin mielelläni yh- äidin kanssa kun ei ole omia lapsia siunaantunut.
tiedän erään yh-naisen jolla on kiloja vieläkin raskaus ajalta ja ex-mies väkivaltainen juoppo ja niin vaan miehiä pyörii ympärillä eikä edes varatut ole sillä naisella pois laskuista.