En uskalla olla nainen. Minulla on monta mekkoa ja kaksi lantiota myötäilevää hametta kaapissa, mutten koskaan käytä niitä. On minulla muutamat korkeakorkoisemmatkin kengät, kuten sellaiset näpsäkän näköiset brasialaiset lilat kengät, mutten koskaan käytä niitä. Meikkejä on ollut, mutta olen pannut ne aina lopulta kierrätykseen. Enhän kuitenkaan koskaan käytä kuin ehkä ripsiväriä, en ainakaan huulipunaa. Keväällä hankin uutta hajuvettä, joka tuoksuu kesälle ja naruhyppelylle, mutta pullo on saanut pölyttyä hiljaa kylppärin hyllyllä. Joitain korujakin minulla olisi, vaikkei kovin monta, mutta en ikinä käytä niitä. Muutama nätimpi yöpaita on ollut, sellaisia lyhkäsemmän mallisia ei-puuvilla-yöpaitoja, mutta niistä on tullut niin paha ja toivoton olo, että olen pannut ne kierrätykseen. En halua muistaa enkä nähdä, etten kelpaa, ikään kuin se olisi kirjoitettu mekkoon tai raaputettu pienellä korun taakse.
Välillä on hyvin surullinen olo tämän takia.
Onko muilla sinkuilla ongelmia kokea tulevansa hyväksytyksi naisena tai miehenä? Vai onko tämä sinusta pinnallista? Naisellisuus on taito valmistaa makaronilaatikkoa ja siivota eteisen kaapit samanaikaisesti ja hymyillen tai jotain muuta mysteeristä?
Välillä on hyvin surullinen olo tämän takia.
Onko muilla sinkuilla ongelmia kokea tulevansa hyväksytyksi naisena tai miehenä? Vai onko tämä sinusta pinnallista? Naisellisuus on taito valmistaa makaronilaatikkoa ja siivota eteisen kaapit samanaikaisesti ja hymyillen tai jotain muuta mysteeristä?
Vastaukset 95
Vanhimmat
Eiköhän kaikille ATM:ille ole yhteistä se etteivät naiset näe ja hyväksy heitä oikeina miehinä.
"Naiset"? Kaikki maailman naiset?
En minäkään kaipaa kaikkien maailman miesten huomiota. Yksi riittäisi.
Essi, mikä sua riivaa ton kelpaamattomuutesi kanssa? Se on jotain mielikuvituksen tuotetta, minkä olet ihan itse keksinyt, johan se on nähty tällä mölöpalstallakin.
Niin... minulla on paha kelpaamattomuuskompleksi. Miten siitä pääsee? Hankin kymmenen uutta mekkoa ja panen ne kaappiin?
Se kaikki on sun pään sisällä. SUN pitää muuttaa ajatteluasi tietoisesti, kun kerran tiedostat ongelman. "Minä kelpaan"
Juuri niin. Jos kerran kelpaat palstan mölöille, niin kelpaat aivan kenelle tahansa. Sillä täällä jos missä on erittäin kriittisiä miehiä.
Sinulla on mielestäsi kelpaamattomuuskompleksi ja mietit miten siitä pääsee.
Et sinä kelpaamattomuuskompleksista pääse mekkoja hankkimalla, mutta jos saisit hankittua vaikka yhdenkin kaverin niin se voisi auttaa asiaa.
Koet siis ettet kelpaa - onko sinua koskaan torjuttu vai mistä tuo johtuu?
En minä mitään erityistä torjuntaa ole kokenut miesten taholta. Enhän edes käy missään.
"Enhän edes käy missään"
Sitten kun sinä saat rohkeutta " mennä muiden joukkoon" niin huomaat että kelpaat oikein hyvin juuri sellaisena kun olet.
Ei sinulla ole kelpaamattomuudesta kyse, vaan rohkeuden puutteesta.
Tule sovittuun paikkaan kesämekossa
ilman pikareita,noudan sinut ajelulle
upeaan kesäluontoon rannoille
Todella rohkea uskalias teko
En käytä sua hyväks,vai puhutaan
käydään kahvilla jossain kivas paikas
ja palautan sinut takas noutopaikkaan
Tavalaan siedätys hoitoa pelkoosi
et pääset siitä yli
Olen rehti fiksu luotettava asillinen
Herrasmies sinulle opettaksi elämään
hyväksymään
Nauttimaan naiseudestasi,jota et rohkene
tehdä,tuhlaat jotain arvokasta
Ahaa, hmmm. Kyllä, elää pitäisi.
Jos tiedosta ton asian ja se on sinulle niin tärkeä
Toi ehoduksesi olin raju verratuna siihen et käyt vain
viemäs roskas mekko päällä
Tietty lievempi muoto on et teet vastaavan ja menet
kaupungille kesämos ilman pikkareita
Rohkea naiset tekevät sitä oikeasti
Kukaan muuhan sitä ei tiedä kun sinä
Mut se tunne et sinä tiedät ja teet sen
Ai et halua pistää kolttua päälle vai et uskalla?
Haluaisin panna mekon päälle, mutta en uskalla.
Sun pitää aloittaa pienin askelin. Ole vaikka ensin kotona se hame päällä. Sitten myöhemmin viet roskat se päällä... Ja siitä sitten pikkuhiljaa jotain lisää. Sama ton muun laittautumisen kanssa. Kyllä sä uskallat, jos haluut.
Totutella on itekin pitänyt. Mulla oli hirvee jalkakompleksi ym. nuorempana.
No ei jaloissani ole mitään erityistä vikaa. Pelottaa olla "naisellinen", koska ei voi olla "naisellinen" ilman miesten hyväksyntää naiseksi.
Miten toi miesten hyväksyntä naiseksi ilmenee? Tulee ok -leima ottaan :)
Mutta kehtaathan kertomasi mukaan uiskennella bikineissäkin, joten mikä siinä koltussa on niin suurikynnyksistä?
Sillä tavoin että kelpaisi jollekin.
En tarkoittanut vartaloa. Vika päässä. En minä tiedä.
Mitä miesten oikein pitäisi tehdä, jotta uskoisit kelpaavuuteesi? Katsoa sinua pitkään kun kuljet ulkona mekossa? Tulla juttelemaan? Ehdottaa meille vai teille? Kouraista pyllystä?
En tiedä... Kelpaavuus plus hämillisyys ongelmana. No siis ujous. Miten ihmeessä ujo nainen voisi pukeutuaa mekkoon, korkkareihin yms.
Ahaa, ongelma ei olekaan siinä näytätkö hyvältä naisellisissa kamppeissa.
No me mölöt ja varmaan suurin osa muistakin miehistä katsotaan kyllä kaikkia vastaantulevia naisia vaatetuksesta riippumatta. Niin että sikäli ujostelu on turhaa, kun kumminkin naista arvioidaan onko se pantava vai ei.
Mut kukaan ei hyväksy sua sinuna ittenäs, ennen kuin sä hyväksyt itse ittes. Onko joku joskus latistanut sua niin paljon, että sulle on tullut tommonen arvottomuuden tunne?
Naiselliset kamppeet sopisivat varmaan minulle, ehkä liiankin hyvin.
Olen varsin latistettu tapaus.
Miten hyväksyä itsensä jos kukaan muu ei hyväksy; miten muut hyväksyisivät, jos ei itse pysty hyväksymään itseään jne.
Mut siinä vaiheessa, kun sä hyväksyt ittes, niin sä et enää välitä niistä, jotka Ei hyväksy.
Ei ole pinnallista, parhaassa tapauksessa minähän siitä laittautumisesta nautin ja kateelliset atm:t kuolaa vielä bonuksena. ;) Makaronilaatikon kyllä saan laitettua itsekin vartissa uuniin. Eli pidän kyllä siitä, että toinen nauttii naiseudestaan, eikä ole harmaa varpunen tuulipuvussa.
En koe ongelmia miehisyyteni kanssa, vaikka koenkin olevani enemmän moderni maailmankansalainen kuin perinteinen suomalainen mies.
Terapia autaisi, käy psikologin luona.
Onhan se sinulle ilmaista.
Varaan ripeästi ajan tämän galaksin parhaimmalle psikologille.
No jos se mitataan silla että kelpais jollekin, nii voi olla että joo siis jos huolii ihan kenet tahansa. Mutta jos statuksen saisi nousemaan ylöspäin eli uran, niin ei olis mitään ongelmia.
Mut joo varmaan olen aikalailla epävarma tällä hetkellä tuon asian suhteen, eli en osaa sanoa.
Koen olevani hyväksytty sukupuoleni edustajana ja toisaalta usein myös väheksytty samasta syystä. Siis en naisena, vaan koska olen nainen.
En koe että oma naisellisuuteni on kiinni tietynlaisista vaatteista tai meikkaamisesta tai ulkonäöstä muutenkaan, vaikka kieltämättä korkkareissa ja laittautuneena tunnen itseni naisellisemmaksi kuin meikittä äijävaatteissa.
toi on just Suomi naisen ongelma
ei rohjeta olla naisia
En oikein tiedä mitä tähän pitäisi vastata. Kyllä minä omasta mielestäni ihan hyväksytty miehenä olen, mutta en oikein osaa sanoa että näkevätkö naiset minut miehenä oikealla tavalla. En minä omaa sukupuoltani häpeä, mutta omaa kehoani kylläkin. En uskalla kulkea ulkona ilman paitaa, vaikka vastaan tulisikin 100kg lihavampia ja paljon kauheamman näköisiä miehiä ilman paitaa. Ehkä se on sitä hyväksymättömyyden pelkoa, ehkä vain omaa häpeääni.
Mutta päivä kerrallaan. Kyllä kai minä saan itseni viimeistään ensi kesänä siihen kuntoon että kehtaan ilman paitaa ulkona rannalla tai jopa kadulla olla. Mutta minun on vähän vaikeaa samaistua tuohon Essin ongelmaan kun jos sitä omaa ulkonäköä ei tarvitse hävetä, niin mitä häpeämistä siinä kesämekossa tai korkokengissä kulkemisessakaan voi olla?
Haluat miehiltä hyväksyntää, mutta et kuitenkaan uskalla mennä hakemaan sitä hyväksyntää mistään. Ilman yrittämistä et voi ikinä saada sitä hyväksyntää, joten sinun on pakko joko yrittää tai sitten luovuttaa kokonaan tuon hyväksymisen haluaminen ja jättää ne kauniit mekot sekä kengät sinne kaupanhyllylle.
Onko sitä hyväksyntää aina pakko lähteä ensimmäisenä hakemaan sieltä oikeasta maailmasta? Nykyään on nettikin olemassa joten kannattaa laittaa jonnekin kuvasivustolle kuva jossa olet kauniissa kesämekossa ja kengissäsi ja haet sitten sitä kautta sitä kaipaamaasi hyväksyntää. Ja sitten kun sitä on tullut tarpeeksi niin uskallat jo ehkä lähteä sinne oikeaankin maailmaan liikuskelemaan kesämekossasi.
Taidan olla melko ongelmallinen tapaus... pelkään sekä että en tulisi hyväksytyksi -ja mikä vielä pelottavampaa- että tulisin hyväksytyksi, että joku kiinnostuisi minusta.
Mikä siinä kiinnostumisessa sua pelottaa? Kuten täällä on monesti todettu, niin paineet kelpaavuudestahan ovat oikeasti miehellä. Koska kenellekään kelpaamatonta naista ei kai ole olemassakaan.
No et kai sinä nyt oikeasti usko että saisit miehen isketyksi pelkästään sillä että menisit viemään roskia kesämekossasi?
Askel kerrallaan. Aloita uusi elämäsi tänään ja käy viemässä ne roskat kesämekossasi! Olen aivan varma ettet saa tuolla reissulla yhtään sen enempää hyväksyntää tai paheksuntaa osaksesi kuin normaaleissa farkuissakaan.
Ei roskien vieminen mekko päällä edistäisi mitään. Olennaisin ongelmahan ei liity itse mekkoon vaan siihen miten sellaisen käyttäjään reagoidaan, suhtaudutaan. Roskiksen rotilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin tsiikailla jotain mekkoa.
Mikä kiinnostuksessa pelottaa? Että jotenkin paljastuu, asettuu alttiiksi, niin, hylättäväksi.
No niin sittenhän se on selvä. Menet viemään seuraavan roskapussisi kesämekossasi kun siellä ei kerta ole ketään jota asia voisi kiinnostaa vähääkään.
Tiedätkö, se on miehen normaalia elämää.
Mutta miksi mekon panisin päälle jos ketään ei kiinnosta vähääkään... Nyyh, vaikeaa.
Nettikansaa kiinnostaa. Kirjoitat sitten huomenna jonkinlaisen "mekkonaisen" raportin siitä miten ne rotat oikein sinua siellä roskiksen luona kyyläilivät ja että kuinka paljon saitkaan porttikongissa osaksesi himoitsevia katseita ihmisten ovisilmistä.
Minun pitäisi hoitaa huomenna joitain asioita keskustassa, ehkä en menekään pyörällä, vaan bussilla, ja panen jonkin mekon kerrankin ja korolliset kengät...
Nyt tuli mieleen, että olenhan minä ajellut pyörällä varsin vähissä vaatteissa. Mekko päällä minulla olisi enemmän vaatetta, mutta kun kyseessä on The Mekko.
Ja kun pääset vauhtiin, niin seuraavalla kerralla jätä vielä pikkupöksyt pois. Mutta ei ensi alkuun, ettei tule liian tuhma olo.
Vilvoittelu ja tuuletus tekevät hyvää terveydelle!
Psykiatrille äkkiä! Pää selväksi ja kirkkaaksi ajatuksista. Ei tuosta muuten mitään tule.
Hassua, mutta taidan olla rakastunut itseeni ainakin vähäsen XD. Olen alkanut pitää itsestäni. Ja kyllähän se vahvistaa miehen itsetuntoa, jos vielä naisilta saa toisinaan vielä satunnaista huomiota.
Ainakin itselläni heikko kohta on vielä työtilanne, kun ei nykyinen työ ole oikein koulutuksen mukaista saati hyvin palkattua. Epäilen naisia yhtä suvaitsemattomiksi tämänsuhteen kuin työnantajia. Pidempi työttömyys taustalla ja saa vain naurut, kun asia nousee esille. Miehisyyteen ainakin vielä kuuluu, että mieshän ei koskaan jää työttömäksi. Tämän takia en ole myöskään innokas tekemään aloitteita, vaikka naiselta katseen saisikin.
Eipä noihin mekkojuttuihisi voi muuta sanoa, kuin että ihminen voi joskus jäädä kiinni siihen, millainen kuva muilla on sinusta. Eli jos olet aina antanut itsestäsi vaikka hillityn tai epävarman kuvan toisille, ja sitten rikotkin tuon kuvan, muut ihmiset eivät aina hyväksy sitä, ettet vastaakaan heidän mielessään olevaa kuvaa sinusta. Epävarman tulee olla aina epävarma, eikä hän saa koskaan muuttua. Joskus ihmiset myös tiedostavat itse millainen kuva toisilla on hänestä, ja pelkäävät rikkoa tuota kuvaa ja jäävät ikäänkuin vangiksi.
Vanhemmat myös vahvistavat lapsella tällaista käyutöstä, kuten sanomalla että: "Meidän X on niin ujo, kiltti ja herkkä lapsi." Lapsi tiedostaa tällaiset vanhempien odotukset ja jää siihen rooliinsa kiinni saadakseen vanhempien hyväksynnän.
Tiedän että itsellänikin on ollut tällaisia rooleja varsinkin omien vanhempien seurassa. Se vaatii eräänlaista kapinaa rikkoa nuo roolit ja tuottaa muille pettymys, kun laittaakin vastaan ja haluaa olla jotain muuta. Pitää vain lakata miellyttämästä toisia. En usko että todellista miehisyyttä tai naiseutta voi edes löytää, hakemalla hyväksyntää toisilta varsinkin jos se on itselle vieras rooli. Ensin pitää löytää oma miehisyys tai naiseus vain itseään varten. Sitten voikin saada myös positiivista huomiota, mikä vahvistaa positiivista kierrettä.
Roolit! Sehän minulla mättää paljon. Vaikka kukaan lapsuudesta ei olisi näkemässä minua mekossa yms. - ovat ne silti näkemässä, päässäni.
On käsittämättömän vaikeaa ja pelottavaa rikkoa rooleja joihin on joskus pakotettu kuin kipsimuottiin.
Etkö koskaan pitänyt mekkoa lapsena?
Pidin, mutta ei se liittynyt naisellisuuteen. Niin... ehkä minun pitäisi ajatella ainakin alkuun mekkoja tyttömäisinä eikä niinkään jonain naisellisena.
Onhan niitä sellaisia pitkiä loimia, aloita sellaisella ens alkuun. Ne ei ole niin pornoja, mutta ovat kuitenkin naisellisia.
Pitkiä loimia? Ei ikinä! Mutta ehkä unohdan vesirajamekotkin suosiolla.
Joskus se shokeeraaminen voi olla yllättävän nautinnollista. Suosittelen kokeilemaan edes kerran elämässä, tiedä vaikka jäisit koukkuun. :)
Tuossa on kyllä ideaa!
Väkivaltainen machoisäni piti huolen siitä, että halusin olla täysin erilainen. Tosin olinhan minä jo 12v älykkäämpi kuin vanhempani. Mitä enemmän isäni sitten yritti pakottaa treenaamaan ja liikkumaan, sitä vähemmän se kiinnosti. Pidän kyllä liikunnasta, mutta en pakotettuna tai jos isäni kiinnittää siihen huomiota.
Itsekin jäin vanhempieni kanssa rooleihin kiinni. Nuorena loukkaannuin jos vanhempani sanoivat vaikka olevansa ylpeitä minusta. Koin, että heillä ei ollut siihen oikeutta kaiken sen paskan jälkeen. Minulle oli tärkeää, etteivät vanhempani saa koskaan minkäänlaista henkistä tyydytystä minun elämästäni. Kun ottaa huomioon, kuinka paljon minulla on ollut potentiaalia, aika taidokkaasti olen onnistunut sen haaskaamaan XD.
Typeräähän se on kostaa itselleen kostaakseen vanhemmilleen, mutta kyse on rooleista. Jos vanhempieni antama rooli elää minussa, on vain pakko löytää jokin keino tuhota se. Se on eräänlaista oman minä ja vanhempien istuttaman minän välistä taistelua.
Olen kyllä jo enimmälti osin antanut jo anteeksi heille. Isäni on mm. sisarten lapsille loistava ukki vaikkei isänä kummoinen koskaan ollut. Ratkaisu on pitää sopivaa etäisyyttä. Isälläni on taipumusta olla ylidominoiva jos hänet päästää liian lähelle, jolloin häntä on aina huomautettava siitä.
Minun ratkaisuni oli aikoinaan lähteä kauas pois, mutta pään sisällähän ne roolit edelleen kummittelevat. Minulla on ainakin ylitiökiltin ja näkymättömän vetäytyjän rooli. Ja ikinä en ole halunnut tulla samanlaiseksi kuin äitini, se oli jo lapsena selvää.
Sama rooli oli minullakin. Isoveli sai äidin huomion ja 4-5 vuotta nuoremmat pikkusiskot isän. Sitten kun oli taloudellisesti tiukkaa minun osa oli luopua omista tarpeistani muiden hyväksi. Enpä muista että pikkusiskojen menoista olisi säästetty. Siihenhän se meni, että menetin kaveritkin 14v kun olisi pitänyt olla rahaakin ajanviettoon tai ylipäänsä olisi edes laskettu mihinkään.
Tässäkin suvussa on kyllä lähdetty kauas pois. Isän vanhemmat olivat myös erittäin ankaria ja isän molemmat siskot lähtivät ulkomaille saadakseen elää rauhassa. Toinen on kyllä tullut takaisin ja asuu melkein ukin naapurissa, mutta ovat jo niin vanhoja yli 80v etteivät pysty saati jaksa määräillä. Muistan kyllä lapsuudesta kun äiti aina raivosi, kun isän vanhemmat yrittivät sotkeentua meidän asioihin :D
Mitä vikaa äidissäsi oli, jos voi kysyä?
Hän oli hyvin etäinen, torjuva, hallitseva ja mitätöivä. Olen aina, jo lapsena, halunnut pysyä kaukana hänestä.
Jos kuviteltaisiin tilanne: sinulla on joku äijänketale. Kävisikö siinä lopulta niin, että mies tuntisi puolestaan itsensä riittämättömäksi, kun ei saisi -tekisi tai sanoisi mitä tahansa- sinua uskomaan, että kovasti hyvin kelpaat miehelle naisena?
Kyllä, minulla on pahoja ongelmia kelpaamattomuuden tunteiden ja hylätyksi tulemisen pelon kanssa. En tiedä korjaantuvatko ne koskaan, mutta ainakin tiedän ongelmani. Ehkä yleensä pärjäisin noiden tunteiden kanssa, mutta saattaisivat ne joskus pyrkiä pintaan. Vikansa jokaisessa.
Ei kukaan mistään syyttele tai hauku...
Eikö... Minusta tuntuu siltä, että syyttely ja haukkuminen väijyvät aina jossain, ja en vaan uskalla liikauttaa edes sormeani, koska sormen liikauttamisesta voi seurata ihan mitä vain.
Eli huomenna mekko päälle ja kaupungille!
Jos sut syödään elävältä, niin se on sitten palstan mölöjen syytä kun yllyttivät, ei sun omasi.
Ei koska edes tullut mielen pyydä keneltäki hyväksynnän.
Olen nainen ja sillä sipuli, jos jotakula on ongelma sen kanssa niin--> haista paska!
Sanoisin minä, hih!;)))
"Haista *****!" - Pistän muistiin. Erityisesti taustani mutta ylipäätään suomalainen kulttuuri suhtautuu naisellisuuteen varsin nihkeästi.
---ylipäätään suomalainen kulttuuri suhtautuu naisellisuuteen varsin nihkeästi. ---
No en kyllä ihan noin väittäisi. Minusta suomalainen kulttuuri suhtautuu pinnallisuuteen ja ulkonäöllä pätemiseen nihkeästi. Mutta onhan se naisellisuus nyt paljon muutakin kuin vain noita vaatetukseen ja ulkonäköön liittyviä asioita.
Älä vastaa jos on liian henk.koht. Mutta oletko jotain äärimmäisen ankarauskonnollisesta körttisukua?
Ei "körttejä", mutta ankarauskonnollista sukua kyllä, tosin minun lapsuudenkotini ei ollut uskonnollinen, vain ankara.
No, tee vaikka niin;)
Laita mekko päälle, ota roskispussin ja kun kävelet ulkona niin pidä yhdellä käsillä pussin ja toisella ihan pilossä näyttä kaikille vastatulialle keskisormuksen!!!
Ainakin sellainen lapsellinen käytös nauratta itsesi, hih;)))))
Sitäpaitsi ei kannata ota itsensä liian vakavasti! ;)))
Minä, välillä näyttän ihan suora naaman, jos mua loukkatan!
Tää on helppo. Kyllä minulta lapsellinen käytös onnistuu, joskin myös ylitiövakavuus. Vaikeaa on.
Voi Jeesuus!
Kohta oppit minulta vaikka mitä typerä käytäytymis mallin, hih!;))))
Olempa idiootti!!!
Ja se on totta, vaikka sanon itse, hih!:)))))))))))
You need a vacation. From yourself.
Ei, vaan mulla on tylsä!
Ja silloin mä yleensä pelleilen!
Essin formspring!
http://www.formspring.me/sherq
on kyllä ihan jonkun toisen essin formspring kuin täällä kirjoittelevan.
Kukaan ei hyväksy mua.Ei ole kavereita ja naisetkin välttää mua kuin ruttoa. Olen
turha ja parempi olis jos en olisi edes syntynyt. Olen kelvoton tähän yhteiskuntaan jossa naiset karttavat rumia miehiä.
Väitätkö että kaikki suhteessa olevat miehet ovat komeita? On niitä rumiakin ja ihan taviksii.
Kaikki on komeempia kun mä ja siksi ne saa tyttöystävän. Mä joudun olee yksin
Jos mä oisin "hyväksytty miehenä", niin mä saisin pilluu useemmin ku kerran-pari vuodessa.
Kerran-pari vuodessa? Senkin panosika!
No mä veikkaan, et Älyn haamuki sais enemmän pilluu ku mä, jos se tekis yhtä paljon duunii sen eteen.
Pilluu ja pilluu - etsi Rakkautta!
Ei rakkaut voi löytää, jos on samanlainen mörkö ku mä.
Poikamörkö voi löytää tyttömörön ja sit ne rakastuu!
Pitää toivoo et joskus viel natsaa.
En tarvi hyväksyntään, enkä oo koskaan sitä hakenut.
Jos yrittäisin saada hyväksyntää pitäisi myös mielistellä ihmistä
ja sukeltaa sellaisen valheen ja roskapuheen maailmaan,
jossa hukkaa vain itsensä.
Luotan vain itseeni ja miellytän vain itseäni.
Hyväksyn itse itseni, ja tekoni
oikeutan minä!
Jos on tarve saada muitten hyväksyntään, niin sitten pitää taipua
solmuun asti ja anella polvet ruvella syntymäänsäkkin anteeksi.
Moro vaan, Siddhartha. Mitä sä täl palstal teet?
Joo.
Ammattiasioissa hyvinkin arvostettu, kun joskus valittelin ettei tullut tehtyä väikkäriä niin alan kansainvälinen pomo sanoi ettei sillä ole väliä kun olet yksi johtavista asiantuntijoista.
Kontrasti nettimaailmaan on tosi suuri, sihteeritasoisilta nettinaisilta voi saada paskaa niskaansa. Tosielämässä ne kysyisivät haluaako herra kahviinsa sokeria tai kermaa.
Entäs jos kokeilisit alkaa laittautua ihan vaan itsesi vuoksi? Useimmat naiset tykkäävät näyttää erityisen sievältä, edes joskus, vaikkei joka päivä pynttäytyisikään. Siitäkin saa itsevarmuutta omaan olemukseen kun näkee peilistä itsensä nätisti puettuna ja meikattuna. Kokeilepa - ihan itsesi vuoksi.
Hei Kallanhelmi, olen tässä miettinyt yhtä asiaa. Mitä mieltä olet nuoremmista miehistä?
Entä jos purjehtisit sänkyyn?
mä annan sulle vinkin, omasta näkökulmastani tietty!
kun syksy saapuu, osta itsellesi pitkävartiset saapaat. NE tekevät naisen! iästä, siviilisäädystä huolimatta (ainakin mun mielestäni)
jospa sellainen saapasjalkainen jumalatar ensi syksynä kävelisi ylitseni, ja mukaansa ottaisi...
En minä sanoisi, että tuo kertomasi sinänsä olisi pinnallista.
Minusta kuulostaa siltä, että lataat vain valtavasti symboli- ja odotusarvoja niihin vaatteisiin, kenkiin ja hajuvesiin. Ehkä mielessäsi käy ajatus siitä, että jäisit tositilanteessa nöyryyttävästi kiinni siitä, että feikkaat; et vastaa sitä naisen ihannekuvaa, johon tuo rekvisiitta mielessäsi assosioituu.
Irrationaalinenkin pelko voi olla aivan yhtä lamauttava kuin tosiasioihin perustuva. Vaikka tietoinen minäsi sanoo, että raitiovaunukuski ei taatusti vaunuun noustuasi kuuluta "hyvät matkustajat - keskiovesta nousi juuri sisään henkilö asusteissa, jotka eivät hänelle kuulu", niin jos tulkitset muiden katseet tuolla lailla, niin niiden päänsisäinen vaikutus on jokseenkin sama kuin päin naamaa ilkkumisen.
Ehkä olisit askeleen lähempänä pelon voittamista, jos saisit sen luokiteltua mielessäsi samaan kategoriaan kuin vaikkapa käärmeiden tai korkeiden paikkojen pelon: asiaksi, jossa odotusarvosi katastrofin suhteen on irrationaalisen paljon suurempi kuin todellinen vaara siitä, että mitään kamalaa tapahtuisi. "Mulla nyt on tälläinen hölmö fobia, mutta niin on monilla muillakin ja tiedän että sellaisten kanssa voi oppia elämään ja jopa pääsemään eroon"-hengessä.
Siedätyshoitoa tuskin kannattaa yrittää juuri silloin, kun itseluottamus on aallonpohjassa, mutta kun sinulla on hyvä päivä, niin laita pisara hajuvettä ja koru kaulalle, vaikka vain kaupassa käyntiä varten. Tsemppiä, uskon että olet paljon enemmän arvoinen, kuin mitä nyt kuvitteletkaan!
Totta kai se on enemmän arvoinen onhan sitä pyytäneet lukemattomat miehet treffeillä sinkkupalstallakin. Essi ei vain halua hyväksyä sitä että hänestä ei tule täydellistä ikinä. Hugh Jackman tai Brad Pitt eivät tule ikinä pyytämään treffeille, vaikka Essi tekisi mitä. Essi on älykäs nainen ja tajuaa varmasti itsekin että kelpaisi monille miehille ja ihan ilman mitään hepeneitäkin. Ei vaan kelpaa ne miehet joille itse kelpaisi.