Niken rullikset

... vaan katso tasaaaaainen paikka vaikkapa hiljainen marketin parkkis, tuttu kevyen liikentten väylä, joka on tasainen ja eikä risteyksiä ja pane siellä vasta rullikset jalkaan jos matkalla on mäkiä.

Luistimesi ovat hyvät jos ne tuntuvat jalassa hyviltä. Suojia löytyy laidasta laitaan. Osta sellaiset jotka sopivat, pysyvät paikallaan, erikoisesti polvissa ja peittävät kunnollisesti alueen. Kypärä on tärkein suoja. Siitä se sitten ja hiljaa hyvä tulee ... eka kerralla 15-20 minsaa, sitten seuraavilla vielä 3x20 minsaa ja sitten 6x30 min. Tässä on kymmenen kertaa ja se on jo aluksi tosi paljon jos ei ole luistellut ennen. Jos on jo harrastanut jotain liikuntaa se auttaa jo vähän. Venyttelyjä kannattaa tehdä: jalat, pakarat ja selkä venytellään ensi alkuun ennen luistelua ja sen jälkeen. Ensin vain rauhallisesti totuttelet luistimiin ja luistelun perusasentoon. Alussa riittää, että vain seisot tukevasti nurmikolla ja otat sellasta ankkakävelyä varpaat sojottaen sivulle. Opettele seisomaan tasaisesti luistimien päällä niin, että kropan paino kohdistuu luistimien keskikohdalle, pylly alas ja vieläkin alemmaksi, etukumaraan asentoon. Polvet koukussa rentoina eikä jäykkinä. Rentous on tärkeää. Alku on tietysti vaikea... se on vaikea. Kun katselee juuri aloittelevia luistelijoita, lähes kaikki ovat liian PYSTYSSÄ ja liian jäykassä asennossa ja siinä ei opi mitään. Mutta tuskinpa kukaan on sitä kertonut heille. Se helpottaa kun tietää että vielä ei tarvitse mennä mäkeen eikä tarvitse opetella jarruttamaan koska ensin on opittava luistelemaan. Älä sitä pelkää!!! Hitaasti hyvä tulee.

Ensimmäisillä kerroilla voi aloittaa joka kerralla nurmikolta ja kokeilee toistuvasti samoja asioita. Eli vain ankantaaperrusta aluksi matalahkossa perusasennossa kädet hieman koukoussa eteenpäin vietynä. Vaikka 5-10 min ekalla kerralla. Siinä tutustuu siihen asentoon ja luistimiin ja saa heti alkuun jo varmuutta ja turvallisuutta. Nurmikolla matalasta asennosta voi opetella kaatumista eteenpään polvi-, kyynär- ja rannesuojien päälle. Ja voi pyllähtää tahallaan pehmeästi pyllylleen. Jos oikein menee ensin kyykkyyn, siis tosi matalaan asentoon, niin huomaa että kaatuminen siitä asennosta on pikku juttu. Siinä voi myös samalla opetella seisomaan nousu. Sekin on opittava ja nurmikolla sen voi ensin kokeilla. Mutta jos kaatuu asfaltin päällä liian seisovasta asennosta yleensä jalat lentää alta ja takamukseen tulee vähintään iso mustelma. Jos luistelee matalassa perusasennossa ei pahoja kaatumisia tule. Jalat ei lennä alta takuulla!!

Nämä ovat niitä perusasioita. Tutustuu siihen asentoon turvallisesti. Johan on helppo sitten lähteä potkimaan kun ottaa hitaasti ja varovasti nurmikolla välillä käyden, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Jos haluaa ja mielellään voi kokeilla kaatumista ja varsinkin pystyyn nousua asfaltilta. Jotta asennot asfaltilla kävisi tutummaksi ja jalkalihakset hakisivat tuntumaa, asfaltilla voi kokeilla pientä kyykkyyn menoa ja niiailua paikallaan polvet rentoina (toisella ja kolmannella kerralla). Tämä kaikki ottaa jalkoihin alussa ja tuntuu vaikealta. Mutta se on tarkoituskin, sillä jos jaloissa tuntuu huteralta ja raskaalta se merkitsee että jalat senkun vahvistuvat kerta kerralta suorittamaan luisteluliikkeitä.

Vielä potkuista. Ensimmäisiä potkuja kannattaa ottaa kun tuntuma asfaltin päällä vaikuttaa varmemmalta, ehkä toisella kerralla, jos eka kerralla on vielä epävarma olo. Perusasennosta oikealla jalalla potkaistaan sivusuuntaan oikean luistimen keskikohdalla. Ja samalla vasen jalka, vasen tukijalka, lähtee vasemalle liukuun viistoon, alussa vain tietysti vain lyhyt liuku. Vasen liukuva jalka on aina tukijalka eli paino on sillä liukuessakin. Tukijalan tuen varassa pidetään koko kroppa ja hyvä perusasento. Oikea jalka teki siis potkun oikealle. Oikea jalka palaa sitten vasemman rinnalle vuorostaan tukijalaksi. Ja vasen jalka heilahtaa vuorostaan potkuun sivulle ja oikea kroppaa kannattava tukijalka liukuu oikealle viistoon ja kannattaa samalla kroppaa. Välillä vaan ankkakävelyä jos tuntuu vaikealta. Jos nämä liikkeet saa myös siirettyä mieleen voi hieman harjoitella mielikuvaharjoilun avulla siirtoa jalalta toiselle.

Eräs hyödyllinen perusasia ennen kuin lähtee paanalle on opetella rotvallille eli katukivetykselle nousu, siis sitten kun luistelu híeman sujuu. Ensin on hyvä sisällyttää useampaan päivään hieman rotvallille nousua ja päinvastoin laskeutumista ajoradalle. Vinoittainen nousu on helpompi suorittaa kuin kohtisuora nousu korkealle rotvallille. Siinäkin matala perusasento kannatta säilyttää. Tässä auttavat nurmikolla tehdyt kyykkyharjoitukset. Tässä tavallaan noustaan matalammalta korkeammalle, rotvallin päälle ja vieläpä yhdellä jalalla. Ei muuta kuin harjoitukset päälle. Ja sitten vaan kääntyilemään vaivihkaa kun luisteluvarmuus paranee. Peruskäännökset tulevat aika luonnostaan mutta senkin voi opetella ensin nurmikolla ankkakävelyn avulla. Eiköhän sekin auta alkuun.

Sitten jarrutus vaan kuntoon. Siinäkin vartalon paino on yleensä vasemman tukijalan päällä, joka on hieman koukussa. Oikea jalka viedään suoraan eteenpäin. Nostetaan oikean luistimen kärki ylöspäin siten että kantapää painuu alaspäin takimmaisen rullan varaan. Takimmaisen rullan pysyessä edelleen maassa samalla painetaan voimakkaasti jarrapalaa luistelualustaan. Jarrutuskin onnistuu aina paremmin, kun tasapano ja jalkalihakset tottuvat jarrutukseen. Ensimmäinen mäkikokeilu rauhallisesti ja vain ERITTÄIN loivassa myötäleessä eikä missään tapauksessa isoon mäkeen, jossa iskee paniikki päälle. Ensin vaan perusluistelu kuntoon näiden kymmenen luistelukerran avulla. Tästä eteenpäin luistelutaidet kehittyvät hyvää vauhtia kerta kerralta. Otat näiden kymmenen kerran jälkeen toiset kymmenen kertaa vaikka 30-40 minsaa ja myöhemmin niin paljon kuin huvittaa. Ensi kesänä mäet sujuvat jo hyvin ja voit tehdä tunnin tai mikäpä ettei pitempiäkin lenkkeja.

Mäessä ei kukaan opi luistelemaan vaan vain tasaisella maalla. Eikä ole pakko mennä mihinkään mäkeen koko kesänä. Ensin luistelu varmaksi tasaisella. Kukaanhan ei ole opetellut luistelemaan tavallista kuntoluistelua mäessä, ainakaan tietääkseni. Kysele jos on ongelmia ja mikä tilanne kesän lopussa?

Kiitos, kiitos, kiitos!

Olen jo vähän tässä tasaisella kotikadunpätkällä (ei liiku juurikaan autoja) harjoitellut ja totta on, että jaloista ottaa. Tosin olen kyllä juossut vuosikausia ja liikun säännöllisesti (maastopyöräily, juoksu, punttis, mailapelit, kamppailulajit), mutta jalat olivat heti ekan kerran (kesti about 10 minsaa...) kipeät. Ja rentoudesta ei voi puhua, mutta pikkuhiljaa menee. Erityisesti olen tuota jarruttelua harjoitellut, enkä varmasti lähde minnekään kotipihalta ennen kuin jarrutus onnistuu.

Kerron kesän lopussa, miten kävi...;-)