Parisuhde ei kannata!

kun ollaan alle 20, silloin suhteet harvoinmiten kauaa kestävätkään, kun poika- ja tyttöystäviin on tutustuttu jossain baarissa.

Ei kuitenkaan kannata yleistää, varsinkaan, kun et itse ole kokenut seurustelua millään tavalla. Kun olet saanut kokemusta sellaisen 20 vuoden ajan, niin katotaan sitten uudestaan.

Ihan normaaliahan se on, että tuon ikäisenä vielä erotaan, montakin kertaa. Kumppani saattaa tuntua alussa sopivalta, mutta aika voi tuoda yhtä sun toista ja huomaakin, että ei ollakaan sopivia toisilleen.

Itse seurustelin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Parin vuoden jälkeen en enää jaksanut, kun toinen istui enemmän tietokoneensa kuin minun kanssani (ja oli muutakin pientä). Seuraava suhde 19-vuotiaana, puolentoista vuoden kuluttua mies ilmoitti että haluaa lähteä ulkomaille töihin ja minä en pääsisi mukaan, joten sehän kaatui siihen. 23-vuotiaana alkoi kolmas suhde ja on nyt kestänyt yli 2v ja toivon jatkuvan vielä monta monta vuotta.

On niitä ihmisiä, jotka tietoisesti haluavat olla sinkkuja, se on ihan ok. Älä kuitenkaan menetä uskoa rakkauteen ja parisuhteeseen vain pelkästään sen vuoksi, että kaverit eroavat. Ihmiset voivat erota vielä 30 avioliittovuoden jälkeenkin ja löytää uuden kumppanin. Niin monenlaista on tarinaa kuin on ihmistäkin. Mieti itse, että millaisen kumppanin haluaisit ja mitä odotat parisuhteelta, niin se jo auttaa sinua mahdollisesti oikeanlaisen kumppanin valinnassa. Ero voi tulla siltikin joskus, vaikka ihmiset olisivat "kuin luodut toisilleen". Sellaista elämä on, koskaan ei tiedä :)

Äläppä nyt höpötä. Äitini ja isäpuoleni ovat olleet jo 11 vuotta onnellisesti yhdessä. Samoin siskoni ja hänen miehensä, ovat avioliitossa olleet vuoden verran, avioliittoa edeltävää suhdetta meni sen 3 vuotta ja hyvin pelaa kaikilla yhteen ja rakkaus on todellista.

Oma suhteeni on vasta alussa mutta uskon, että saamme suhteemme kestämään niin ylä- kuin alamäetkin.

Mutta eniten pelkään siinä, että erosta toipuminen kestää kauan enkä varmasti kestäisi sydänsuruja. Ei siinä ole mitään järkeä, että pitää useamman kuin yhden kanssa seurustella.

Ja enkä minä ole luonteeltani sellainen, että jos joku jättäisi että pitäisi hypätä seuraavan syliin. Olen saanut seurustelusta niin negatiivisen kuvan=Kavereilta, veljeltä, sarjoista ja elokuvista, niin tuskin minun edes koskaan kannattaisi alkaa seurustelemaan ja tuskin edes koskaan löytäisin "sitä oikeaa" jos sitä nyt on kenellekkään olemassa... Aika vaikea uskoa tuohon

Onko elämisessä mitään järkeä, koska sitä kuitenkin lopuksi kuolee?
Kannattaako mennä töihin, kun yhdessä työpaikassa pysyminen koko työuran ajan on epätodennäköistä? Kannattaako kulkea autolla, kun kolareita on niin paljon? Kannattaako harrastaa liikuntaa, koska voi loukkaantua?

Mitä? Minkä sille voin jos ympärillä olevat ihmiset saavat sen aikaan, että seurustelusta on tullut mulle negatiivinen kuva? Sitä vielä vahvistaa kun toinen vanhemmistani petti toista ja sai au lapsen...