Kuinka erota mukavasta naisesta, jonka kanssa asuu

2,5 vuotta on todella lyhyt aika oppia tuntemaan toinen ihminen, saatikka kaikki omatkaan tunteensa häntä kohtaan. Syy on siinä, että yhteistä kokemushistoriaa on kertynyt liian vähän.

Et sinä voi auttaa toista kokemaan eroa jotenkin "helpommin", auttaa häntä pääsemään "jatkamaan elämäänsä mahdollisimman pian normaalisti", ei se ole eron tehtävä eikä päämäärä - eikä mahdollistakaan, sen puoleen...
Et sinä voi tietää edes omaa reaktiotasi teidän eroonne, saatikka sitä miten kauan sinulta itseltäsi menee päästää irti hänestä, niin ajatuksissasi kuin tunnetasollakin.
On aivan eri asia kokea jo toinen ero putkeen kuin olla sen ekan partaalla, suunnittelemassa jotakin mistä ei mitään tiedä.

Jos haluat itsekin oppia itsestäsi jotakin ja kasvaa taas tältäkin kohtaa ihmisenä, kehoitan sinua nyt olemaan rohkeasti se aikuinen joka nostaa kipeän asian pöydälle ja vie teidät läpi koko sen tunne-, ajatus- ja tekohelvetin, joka saattaa aiheutua jopa erosta puhumisestakin. Sen prosessin päätöstä ei tiedä kukaan etukäteen, mutta vasta sen kaiken läpi käytyäsi sinä olet oppinut jotakin käytännössä, ja parhaimmillaan se oppi kumoaa kaikki kuvitelmasi, pelkosi ja ennakkoasenteesi koskien parisuhde-eroa koska ne korvautuvat konkreettisella kokemuksella.

Joka tapauksessa "jättäjä" ei voi pakoilla vastuutaan loputtomiin, syyllisyys puree nilkkaan viimeistään joskus tulevaisuudessa jolle tee sitä nyt. Ja tulevaisuudessa sen läpi käyminen voi olla paljon pidempi ja rikkovampi prosessi, koska sen sodan käy silloin yksin, kenties jopa katkeroituneena, kun esim. uusi kukoistava suhde meni mönkään ja tulitkin itse jätetyksi ihan puun takaa. Tai kun sinulle tulee muuten vain ikävä sitä yhtä ihanaa jonka muinoin jätit kun et pahemmastakaan tiennyt...

Ei elämä mene aina niin kuin itse suunnittelee, se ainakin on fakta.
Avioliitosta ja lasten hankkimisesta tulee keskustella kuin ainakin aikuisten tiimissä, eikä vain tuomita toinen siksi joka niitä haluaa ja itsensä siksi joka ei niitä halua.
Entäs jos se halu iskeekin sinuun voimalla uuden likkakaverin löydettyäsi mutta hän ilmoittaakin ettei halua perhettä eikä häitä sinun kanssasi... Sekin on täysin mahdollista, mutta kukaan ei silloinkaan estä sinun rakkaudentunteesi lopahtamista siihen ja sinua lähtemästä lätkimään, jälleen kerran.

Kannattaa siis analysoida hiukan sitä minkä puutteessa tuntee olevansa kun on alkanut haaveilla erosta. Miksi kokee ettei enää rakasta toista niin kuin puolitoista vuotta sitten, mihin se rakkaus muka loppui ja miksi se ei aiheuttanut molemminpuolista tunteen lopahtamista.
Jotakin sinä itse olet jättänyt tekemättä jos naisesi on käsittänyt sinut niin totaalisen väärin kuin annant tekstissäsi ymmärtää.
Miksi eron olisi tapahduttava kivuttomasti juuri nyt, miksi se ei tapahtunut jo puolitoista vuotta sitten, onko sinulla jo uusi kiikarissa vai mitä sinä varmistelet, jne.

Ole rehellinen ensin itsellesi, siten kykenet olemaan sitä myös elämänkumppanilesi, nyt ja vastaisuudessa.

Allekirjoittanut samassa tilanteessa aloittajan kanssa, suhde vaan on ollut elossa jo pidempään. Kuusi vuotta yhdessä joista 5 saman katon alla. En edes tiedä olenko koskaan todella rakastanutkaan tyttöystävääni, tiedän vain että hän on hyvä ihminen ja hänen kanssaan on hyvä ja helppo olla. Mutta mitäpä tehdä kun ei rakasta? Lähteä menemään ja mahdollisesti ampua itseään jalkaan? Jäädä ja mahdollisesti ampua itseään jalkaan? Jos lähtee niin miten? Jos jää niin miten? Siinäpä sitä pohtimista yön pikkutunneille...

Mun mielestä sulla on hyvä asenne siksi että huomioit hänen tunteitaan. Niinhän sitä tuleekin tehdä. Ei avoliitto olekaan mikä tahansa suhde jo nimikin sanoo että se on liitto jossa kaksi ihmistä ovat keskenään sopineet jostain että toimivat joidenkin ehtojen mukaan. Ehkä sun pitäisi ensin palata alkuaikoihin ja miettiä millaisin ehdoin ja miksi menitte samaan talouteen ja miksi rakastuit häneen? Voisit miettiä onko hän muuttunut vai sinä itse? Usein ajatellaan että ihminen on ikuisesti samanlainen eikä huomioida että elämä muuttaa, olosuhteet ja vaikeudet tai jopa liika sopeutuminen ja tasapaksu elämä saattaa muuttaa tunteita väliaikaisesti. E ole sanottua ettet rakasta häntä vaan olet ehkä kyllästynyt rutiineihin elämässäsi tai elämässänne. Vai oletko koskaan todella rakastanut? Alapa miettiä mitä sinulle rakkaus merkitsee? Kyselkää ja kyseenalaistakaa tunteitanne ja tutkikaa itseänne, ajatuksianne yhdessä. Voisit lähettää hänelle kirjeen jossa kerrot kaikesta mitä hänessä arvostat ja jossa kerrot että sinua huolestuttaa sitoutuminen ja että olet alkanut kaivata jotain elämässäsi josta et ehkä ole ihan tietoinen. Älä tunnusta ettet rakasta häntä, koska silloin katkaiset todella lopullisesti jotain hänen elämässään. Nainen on herkempi hajoamaan jos intiimi avioliiton omainen suhde hajoaa. Olette kuitenkin olleet yhdessä jo aika kauan, silti olette hyvin nuoria eikä vielä ole myöhäistä kokea todellinen onnellinen elämä ja avioliitto. Illuusio on ehkä keino estää sinua puhumasta siitä minkä hän aavistaa. Kannattaa olla avoin mutta alkuun vihjaillen tai muiden suhteista puhellen, jos sulla ei ole kiire erota hänestä. Puhut hänen aikansa tuhlaamisesta entä jos tuhlaatkin omaa aikaasi, entäs jos mietit kuinka voisit muuttaa rutiineja ensin. Kotiintuloaikoja, töiden tai harrastusten loputtua yms. Kuka jäisi nykyiseen asuntoon, tavaroiden ja omaisuuden jakaminen voi olla hankalaa. Ehkä kannattaa miettiä talous valmiiksi että kummallakin on hyvä alku jos eroon päädytään. Jos sinulla ei ole muita naisia voisit aloittaa esim. kertomalla ettei sinulla ole muita ja että voitte mikäli hän toivoo tavata toisianne joka tapauksessa ainakin aluksi vaikka joka päivä. Ei itkeminen ole vaarallista, jos hän pystyy tunteensa esittämään ja julkituomaan siinä on rakkauden osoittamisen paikka naisellesi, että annat eron tulla hitaasti eikä väkivaltaisesti. Ehkä hän sopeutuu siihen nopeastikin kun kerrot ettet halua sitoutua että avoliitto on osoittanut sulle ettei avioliitto ja perhe-elämä ole vielä sua varten. Toisaalta moni mies sinun iässäsi onkin vielä liian nuori sitoutumaan. Jotkut miehet kypsyvät vasta noin 50 vuotiaina. Naisia onkin vaikea löytää jotka eivät olisi seikkailijoita ja sitoutumiseen kyvyttömiä. Olet oikeastaan onnekas jos sinulla on nainen joka rakastaa sinua, joten kehoittaisin tutkimaan tunteitasi ja motiivejasi hyvin huolellisesti. Jos rikot suhteenne liian dramaattisesti voit menettää jotain mitä todella kadut. Älä hätiköi jos syysi ovat vain kyllästyminen?

Kusipääksi heittäytymisestä haaveilu viittaa siihen, että itse olet ehkä ollut alkuhuumassa liian myöntyväinen, antanut ohjat naiselle (epämiehekkäästi). Ja ajanoloon passiivinen myötäily on saanut sinut tympääntymään koko suhteeseen. Ei naisen vika!
Ehdota ensin asiallisen ystävällisesti, että haluat erilleen muuttamista. Ei sinun tarvitse sen enempää heti revitellä. Toki hän haluaa kysellä, tietää, mm. tunteistasi, rakastatko, onko sinulla toinen jne. Keskustelkaa rauhallisesti ja rehellisesti, valmistaudu lohduttamaan surevaa. Et voi estää tyttöä itkemästä, näyttämästä pahaa oloaan, sinun velvollisuutesi on kestää sekin kuin mies.

Kerron naisten ja miesten logiikan välisistä eroista. Vaikka naiset "kilahtaisivat", he haluavat silti yleensä selvittää asiat ja riitely ja huuto on osa selvittämistä. Miehet sen sijaan pelkäävät huutoa ja riitelyä ja tekevät kaikkensa karttaakseen sellaiset tilanteet.

Mitä tulee parisuhteen loppuaikoihin, naisilla on tarve yrittää saada kaikki vielä toimimaan, he antavat anteeksi ja venyvät uskomattoman paljon. Siksi miesten yleinen "kusipää-väsytys-tekniikka" eroa toivoessa ei toimi. Mies yleensä heittää naisen pihalle, jos nainen vaikka pettää, mutta nainen usein joustaa jos mies pettää. Nainen lähtee suhteesta vasta sitten kun ei näe muuta vaihtoehtoa tai jos tarjolla on parempaa. Siksi ei kannata odottaa että nainen jättää.

Tekeytymällä kusipääksi satutat vain naista enemmän ja saat hänet ihmettelemään mikä hänessä on vialla kun kohtelet häntä huonosti. Se taas saa hänet yrittämään suhteenne eteen entistä enemmän.

Sama ongelma kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Yli 3 vuotta yhdessä eloa takana mutta ikää vasta 20 samoin kuin kumppanilla.

Tyttö on ollut ihana auttanut läpi intin ja masennuksien saman kaltaiset arvot jne mutta päivittäin riivaa ajatus että hän on minulle loppujen lopuksi vain ystävä. Enkä halua vielä asettua aloilleen mutta suhteen jatkaminen tuntuu päivä päivältä haastavammalta.

Mutta mitä pidempään yhdessä sen vaikeampaa erota satuttamatta tätä mukavaa tyttöä, miten sen tekee hienovaraisesti :(

ei mitään pettämistä >:( Kyllä järkevä likka sen ymmärtää, mutta jättäkää ne naiset sitten rauhaan, että ette soittele "yöllisiä" puheluita ja kaipaakin exän kainaloon. Ite vaihdoin numeron, sillä en enää ikinä halua exältä mitään viestiä!!!!!! Tyhmän tempun teki kun tajunnut minua, tosin olisi minunkin pitänyt aikaisemmin tajuta että liian erilaisia ollaan, mutta enpä usko että hän mistään löytää minua hyväsydämisempää muijaa mistään. Saapa kärsiä huonoista akoista. No, ehkä hänen omankin luonteensa oli ilkeän puoleinen, että toivottavasti löytää kaltaisensa.

Samat sanat, meillä 6 v takana ja olen se nainen tässä, seksi finiitto jo vuoden ja sanoin, että asuntoa vois hakea, tää on ikävä tilanne. Viileät välit hiertänyt , ei riitaa, ei puhetta, ei mitään. Mies haluaa kuitenkin muuttua, vaikka ei muutu, koska ei voi ittelleen mitään. En jaksa kiinnostua ja hän ei jaksa mielenkiintoani herättää, jotain meni pieleen. En tajuu.
"Liekki on sammunut, se joskus paloi roihuten, kuinka niin polttavasta tulee vai käden lämpöinen", --kesä oli sateinen, meillä ruti kuiva.