Suhde on ihan aluillaan ja hänellä tuntuu olevan jonkinlaista rimakauhua siirtyä kunnolla suhteeseen kanssani.
En tiedä onko hänellä jotain huonoja kokemuksia aikaisemmista suhteista vai onko kaikki hänelle ihan uutta.
Itse olisin valmis tapaamaan ainakin paljon useammin, kuin mitä tapaamme, mutta hän haluaa edetä erittäin hitaasti...
En tiedä onko hänellä jotain huonoja kokemuksia aikaisemmista suhteista vai onko kaikki hänelle ihan uutta.
Itse olisin valmis tapaamaan ainakin paljon useammin, kuin mitä tapaamme, mutta hän haluaa edetä erittäin hitaasti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhumista vaan tuohon tilanteeseen. Jos nyt jo oletat asioita, etkä ole niistä varma, on varmaa, että väärinkäsityksiä tulee. Tietääkö hän edes etenevänsä hitaasti jos kaikki on uutta? Tietääköhän hän sitäkään, että homma on sinun mielestäsi hidasta. Jos sinä pidät tahtia ihan okei- tahtina, niin hänhän voi ajatella, että se oletkin sinä jolle tuo hidas eteneminen sopii, koska käyttäydyt niin kuin se on hyvä ja hän voisi ehkä itse haluta tavata useammin. Siksi puhumista.
Oletteko edenneet "hitaasti" jo seksiin asti?
Ja tapaamisenne ovat sellaisia joissa ei ole seksiä mukana?
Kyllä me olemme edenneet jo hitaasti seksiin asti.
Me kyllä puhutaan asioista ja en oleta asioita, vaan kysyn ja kerron oman mielipiteeni. Hänen menneisyydestään en ala kyselemään mitään. Hän kertoo, jos kertoo. Me ei kumpikaan olla mitään lapsia enää. Ikää molemmilla yli 30.
Ehkä mä olen vaan liian hätänen ja innokas. Suhde on kuitenkin melko uusi.
Siinä nyt jotain vastausta kerralla molemmille...
Mä loukkaantuisin, jos toinen ei olis kiinnostunut mun elämästä ja mun elämänkokemuksista millään tavoin. Jos ei mitään kyselis, niin jopa tuntus, että mun elämällä ei olis mitään merkitystä tai mun kokemuksilla tai ajatuksilla. Miksi et kysyisi yhtään mitään? Mä ainakin olen kiinnostunut ihmisten elämästä, en silti pidä mitään kolmannen asteen kuulustelua, mutta normaalilla tavalla. Jos mikään ei kiinnosta, niin eikai se voi olla normaalia, ettei mitään kysy!
Ainakin mä voisin kehittää tuosta aika ongelma, jos toinen ei ikinä kysyis mitään. Tai käsittäisin, että toisella on joku niin iso mörköluuranko kaapissa, tai luulee mulla olevan, että ei kysy. Alkaisin varmaan äkkiä kuvitella vaikka ja mitä tuollaisesta tilanteesta.
moikka!
Olen 30v nainen voisin kertoa vähän omia ajatuksia jos ne vaikka auttais.Kun itse tapaan uuden miehen ja käymme alussa treffeillä koen tärkeäksi,että saan mahdollisimman paljon tilaa alussa.Jos toinen on jo heti seuraavana päivänä ehdottelemassa tapaamista,ahdistun ihan älyttömästi.Kun voimme edetä rauhassa alan itsekin rauhottumaan ja jos ihastumista tulee niin haluan nähdä useemmin.Tiedä itse,että omat "ahdistukseni" kumpuavat suoraan lapsuuden traumoista jotka tiedostan ja joita yritän parhaani mukaan koko ajan työstää.
Tapailin pitkään erästä miestä,joka teki alussa jo selväksi ettei etsi suhdetta,silti jäin roikkumaan ja toivoin,että hän ihastuisi minuun ja muuttaisi mielen.Tapasin uuden miehen,josta kiinnostuin,sama juttu,ei halua kaveruutta enempää.Alan olee jo todella epävarma itsestäni.
Neuvoni on,että mikäli hän haluaa edetä hitaasti kunnioita sitä.Kannattaa kuitenkin puhua,mitä tämä hitaasti eteneminen tarkoittaa hänelle,jotta se ei jätä sinua epävarmaksi ja on reilua sinuakin kohtaan.Voit sitten miettiä onko tunteita niin paljon,että katsot kokonaan loppuun hänen tahtiinsa.