Rimakauhua ja rakkautta

puhumista vaan tuohon tilanteeseen. Jos nyt jo oletat asioita, etkä ole niistä varma, on varmaa, että väärinkäsityksiä tulee. Tietääkö hän edes etenevänsä hitaasti jos kaikki on uutta? Tietääköhän hän sitäkään, että homma on sinun mielestäsi hidasta. Jos sinä pidät tahtia ihan okei- tahtina, niin hänhän voi ajatella, että se oletkin sinä jolle tuo hidas eteneminen sopii, koska käyttäydyt niin kuin se on hyvä ja hän voisi ehkä itse haluta tavata useammin. Siksi puhumista.

Oletteko edenneet "hitaasti" jo seksiin asti?

Ja tapaamisenne ovat sellaisia joissa ei ole seksiä mukana?

moikka!
Olen 30v nainen voisin kertoa vähän omia ajatuksia jos ne vaikka auttais.Kun itse tapaan uuden miehen ja käymme alussa treffeillä koen tärkeäksi,että saan mahdollisimman paljon tilaa alussa.Jos toinen on jo heti seuraavana päivänä ehdottelemassa tapaamista,ahdistun ihan älyttömästi.Kun voimme edetä rauhassa alan itsekin rauhottumaan ja jos ihastumista tulee niin haluan nähdä useemmin.Tiedä itse,että omat "ahdistukseni" kumpuavat suoraan lapsuuden traumoista jotka tiedostan ja joita yritän parhaani mukaan koko ajan työstää.

Tapailin pitkään erästä miestä,joka teki alussa jo selväksi ettei etsi suhdetta,silti jäin roikkumaan ja toivoin,että hän ihastuisi minuun ja muuttaisi mielen.Tapasin uuden miehen,josta kiinnostuin,sama juttu,ei halua kaveruutta enempää.Alan olee jo todella epävarma itsestäni.

Neuvoni on,että mikäli hän haluaa edetä hitaasti kunnioita sitä.Kannattaa kuitenkin puhua,mitä tämä hitaasti eteneminen tarkoittaa hänelle,jotta se ei jätä sinua epävarmaksi ja on reilua sinuakin kohtaan.Voit sitten miettiä onko tunteita niin paljon,että katsot kokonaan loppuun hänen tahtiinsa.